Betula nana, osa 395
Mihail katseli ulkoa taloa, johon sotilaan tuoma viesti oli ohjeistanut häntä astumaan sisään. Sisällä pitäisi odottaa alakaupungin johtaja Martin Burhleo, joka halusi keskustella hänen kanssaan. Rakennus näytti autiolta, jopa epäilyttävissä määrin. Yläkaupungissa ei ylipäätään ollut montakaan taloa, joka olisi ollut autiona jo siitä syystä, että yläkaupunki oli niin haluttu asuinpaikka. Pääosa taloista oli aatelisten, muiden aristokraattien tai varakkaiden kauppiaiden omistamia ja asuttamia. Tämä talo lähellä yläkaupungin muuria kuitenkin seisoi paikallaan hiljaisena ja hylättynä.
”Tämäkö on se paikka?” Mihail kysyi.
”Kaiken sen perusteella, mitä tiedämme, pitäisi olla”, Solkar vastasi.
”Sotilaat vartioivat ympäristöä, joten kaiken pitäisi olla turvallista”, Venir sanoi.
”Sen perusteella, mitä olette kertoneet, tuolla sisällä voi odottaa miten iso joukko tahansa. Vanha kaivoskaupunki kätkee sisäänsä loputtoman joukon salakäytäviä”, Mihail sanoi.
Kallas ja Suomas vilkaisivat toisiaan.
”Tuo ei saanut minua yhtään vähemmän huolestuneeksi”, Mihail sanoi.
”En tiedä, mitä voisimme sanoa, arvon ruhtinas”, Solkar sanoi.
”Et oikeastaan voi muuta kuin luottaa siihen, että Burhleo ei ole halunnut virittää sinulle ansaa. Hän on kyllä varovainen ja salaperäinen, mutta sen perusteella, mitä hänestä tiedämme, hän ei virittäisi ansaa kenenkään murhaamista varten”, Venir sanoi.
Mihail naurahti.
”Pitäisi vain luottaa täysin tuntemattomaan henkilöön, joka juonittelee päästäkseen takaisin valtaan”, Mihail sanoi.
Kallas ja Suomas nyökkäsivät. Mihail katseli kapteenejaan hetken ajan ja pudisti sitten päätään.
”Olkoon sitten ansa, jos on ollakseen”, Mihail sanoi.
Mihail astui taloon sisään. Sisällä oli hämärää ja meni hetki, että silmät tottuivat siihen. Lopulta aulan muoto alkoi erottua pimeyden keskeltä. Aulan molemmin puolin nousi portaat ylempään kerrokseen. Mihail ei pitänyt ajatuksesta, että talon yläkerroksista kulkureitti jäisi hänen taakseen. Tosin aulan kummallakin seinustalla ennen portaita oli myös ovet, jotka johtivat ties minne. Lopulta Mihail käveli aulan läpi suurempaan huoneeseen, kuten viestissä oli ohjeistettu.
Vain yksi kynttilä valaisi huonetta, jonka nurkkien varjot olivat syvät. Mihail pohti, että varjoihin mahtui piileskelemään useita sotilaita. Se lieni myös heikon valaistuksen tarkoituskin.
Ovea vastapäätä olevan takan reunukseen nojasi mies, joka ei varsinaisesti yrittänyt pysyä varjoissa piilossa, vaikka hämärässä tämän erottaminen olikin hankalaa.
”Sinäkö halusit keskustella kanssani?” Mihail kysyi.
Mies reagoi hitaasti, kuin olisi ollut ajatuksiinsa vajonneena.
”Riippuu siitä, kuka te olette”, mies vastasi.
”Minä olen Mihail Netronova, Netronovalan ruhtinas”, Mihail sanoi.
Mies kääntyi Mihailiin päin.
”Sitten vastaukseni on kyllä. Minun nimeni on Martin Burhleo ja minä olen Gyllenburhin oikeutettu hallitsija”, mies sanoi.
torstai 18. huhtikuuta 2024
Ruhtinas ja vanha mies
torstai 11. huhtikuuta 2024
Gyllenburhin taistelu XII
Betula nana, osa 394
He kuulivat lähestyviä kiireisiä askelia ja huomasivat, että yksinäinen sotilas juoksi heidän luokseen. Mihail vilkaisi Kallasta ja Suomasta, jotka eivät näyttäneet sen enempää tietävän mistä oli kyse. Suomas astui sotilasta vastaan ja Mihail ja Kallas jäivät odottamaan, mistä oli kyse.
”Sotilas, onko sinulla jokin viesti?” Solkar kysyi.
Sotilas pysähtyi Suomaksen eteen ja teki kunniaa.
”Arvon kapteeni, minut lähetettiin tuomaan viestiä”, sotilas vastasi.
Sotilas kohotti paperikääröä, joka hänellä oli kädessään. Samalla hän katsoi Suomaksesta ohitse.
”Minua pyydettiin tuomaan se teille, arvon ruhtinas”, sotilas sanoi.
Mihail vastasi sotilaan katseseen epäilyksellä.
”Kuka viestin pyysi tuomaan?” Solkar kysyi.
”En ole aivan varma kuka hän oli”, sotilas vastasi.
”Et tiennyt, keneltä viestin sait ja olet tuomassa sitä suoraan ruhtinaalle?” Solkar kysyi.
Sotilas epäröi.
”Niin… Herra kapteeni”, sotilas vastasi.
”Miksi päätit totella pyyntöä?” Solkar kysyi.
”En ole aivan varma. Se alakaupunkilainen vain piti asiaa niin tärkeänä, niin ajattelin, että se on tärkeää ja lähdin juoksemaan tänne”, sotilas vastasi.
”Sait viesin alakaupunkilaiselta?” Solkar kysyi.
”Niin, tai niin minä ainakin luulen”, sotilas vastasi.
”Voit antaa viestin minulle”, Solkar sanoi.
Sotilas nyökkäsi ja ojensi paperikäärön Solkarille.
”Arvon kapteeni, olenko minä pulassa tästä?” Sotilas kysyi.
”Et ainakaan vielä, mutta ensi kerralla kannattaa ensin juosta aliupseerisi luokse ja harkita hänen kanssaan asiaa”, Solkar sanoi.
Sotilas nyökkäsi. Tämä teki vielä kunniaa kapteeni Suomakselle ja poistui taakseen muutaman kerran vilkuillen.
Suomas astui Mihailin ja Kallaksen luokse.
”Mistä on kyse?” Mihail kysyi.
”Sotilas toi viestikäärön, jossa on Burhleon sinetti”, Solkar vastasi.
Suomas näytti kääröä Mihailille ja Kallakselle.
”Mitä siinä lukee?” Mihail kysyi.
Suomas mursi sinetin ja avasi käärön, jotta pääsi lukemaan sen sisältämän viestin. Suomaksen piti lukea asia pariin kertaan, että ymmärsi ja uskoi, mitä viestissä luki. Lopulta hän nosti katseensa ylös kääröstä ja katsoi Mihailia.
”Burhleo haluaa tavata teidät, arvon ruhtinas”, Solkar vastasi.
torstai 4. huhtikuuta 2024
Gyllenburhin taistelu XI
Betula nana, osa 393
Koska he näkivät, etteivät voineet tehdä paljoakaan alakaupunkilaisten hyväksi katselemalla yläkaupunkin portin katolta, Mihail ja kapteenit jatkoivat tarkastuskierrostaan. He
Heti alhaalla he pääsivät tutkimaan, miten portin ympäristön linnoitustyöt olivat edenneet. Portin yläkaupungin puoleisen aukion ympäröiminen puolustusmuurilla ja näin porttirakennuksesta vielä tukevamman linnoituksen tekeminen eteni taas. Toki paljon työtä oli jo siinä, että aikaisemman taistelun vaiheen aiheuttamat vauriot saatiin korjattua. Mutta uuttakin saatiin aikaan.
”Vaikka työt etenevät hyvin, emme siltikään ehdi saada ihmeitä aikaan ennen kuin taistelut oletettavasti taas kiihtyvät”, Solkar sanoi.
”Jatketaan silti linnoitustöitä. Jokainen askel varmempaa puolustusta varten kasvattaa sotilaiden varmuutta taistelussa, vaikka linnoituksia ei koskaan tarvittaisikaan itse taistelun aikana”, Mihail sanoi.
”Toisaalta, kertaalleen tätä on jo tarvittu. Ilman tätä muurin alkua yläkaupungin portti olisi saattanut kaatua ennen kuin te saavuitte taistelun kulkua kääntämään”, Venir sanoi.
”Sekin on totta”, Mihail sanoi.
He nousivat puisia portaita pitkin muurin päälle.
”Pienelläkin rakennelmalla voi olla suuri merkitys”, Mihail sanoi.
”Ei tämä niin pieni työmaa ole ollut”, Solkar sanoi.
”Mutta tämä on pieni, jos vertaa tuohon yläkaupungin ulkomuuriin”, Mihail sanoi.
Mihail osoitti valtavaa muuria, jonka suojissa he olivat.
”On tietysti vaikea verrata jotakin, jonka rakentamiseen on mennyt vuosikausia, sellaiseen, jonka rakentemiseen on ollut aikaa viikkoja”, Mihail sanoi.
”Ainakin joutuu pohtimaan miten mielekäs vertaus on”, Venir sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Voi myös miettiä, että mitä kaikesta tästä meidän vaivannäystämme jää jäljelle”, Mihail sanoi.
”Mitä tarkoitatte?” Solkar kysyi.
”Tarkoitan sitä, että kun joskus taistelu päättyy ja pääsemme palaamaan Netronovalaan, niin tämä kaikki luultavasti puretaan. Ellei sitten seuraava kaupungin hallitsija päätäkin, että yläkaupungin porttai ympäröivä linnoitus on hyvä ajatus, jolloin hän rakennuttaisi muurien paikalle kunnollisen puolustusmuurin. Sellaisen, joka vastaisi muuta yläkaupunkia ympärivää muuria. Silloinkin olisi todennäköistä, että meidän rakentamamme muuri purettaisiin sen tieltä pois”, Mihail vastasi.
”Jos ei heti aluksi, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun suurempi muuri olisi rakennettu ympärille”, Venir sanoi.
He katselivat ympärilleen.
”Miksi luulet, että uusi muuri rakennettaisiin ulkopuolelle?” Mihail kysyi.
”Ajattelin, että suurempi linnoitus olisi parempi vaihtoehto kuin pienempi tässä kohdassa. Ja jos muuria tarvittaisiin, niin sen sisään pitäisi saada puolet yläkaupungin asukkaista sekä puolustavat joukot. Tilalle olisi siis käyttöä” Venir vastasi.
”Se on totta. Sen tieltä voisi raivata muutaman talonkin pois, vaikka talot kuinka olisivat aristokraattien”, Mihail sanoi.
”Mutta olisiko kukaan tullut ajatelleeksi tuollaista muuria, jos emme olisi sitä tässä rakentamassa?” Solkar kysyi.
”Ehkä ei”, Mihail vastasi.
”Se voi siis olla se jälki, jonka jätämme kaupunkiin”, Solkar sanoi.
”Ehkäpä. Jos lopulta jätämme jälkeemme muutakin kuin raunioita”, Venir sanoi.
torstai 28. maaliskuuta 2024
Gyllenburhin taistelu X
Betula nana, osa 392
Suuren keisarikunan armeijan voimat alkoivat kerääntyä päivä päivältä yhä enemmän alakaupungin ympärille. Hyökkäys alkoi näyttää sekä alakaupunkilaisten että netronovalalaisten silmissä väistämättömältä tapahtumalta.
Mihail oli tullut kapteeniensa kanssa yläkaupungin portin katolle seuraamaan tilannetta samalla, kun kiersivät muutenkin tarkastuskierroksella ympäri yläkaupunkia.
”Kuinka kauan menee, että Suuren keisarikunnan armeija on valmis hyökkäämään?” Mihail kysyi.
Kallas kohautti olkiaan.
”Siihen voi mennä päiviä tai sitten he saattavat aloittaa hyökkäyksensä jo huomenna. Emme tunne heidän tapojaan vielä niin hyvin, että voisimme kertoa, miten hyvin he yleensä valmistautuvat taisteluun”, Solkar vastasi.
”Ja vaikka tuntisimme, niin he saattavat strategisisista syistä toimia välillä tarkoituksella toisin”, Mihail sanoi.
”Toki voihan hyökkäyksen valmistelu ylipäätään olla vain hämäystä”, Solkar sanoi.
”Siihen minä en usko. He ovat tuoneet niin paljon joukkoja ja varusteita sekä Gyllenlaesista että keskikaupungista alakaupungin ympärille, ettei kyse voi olla vain hämäyksestä. He riskeeraavat jo muiden taistelukentän osien kestävyyttä sillä, että panostavat alakaupungin ympärille niin paljon”, Venir sanoi.
”Uskot siis, että he pyrkivät nopeasti murtamaan alakaupungin?” Mihail kysyi.
”Niin. Kaikki, mitä olen nähnyt, viittaisi siihen”, Venir vastasi.
Mihail nyökkäsi.
”Suunnitelmalle alakaupunkilaisten auttamiseksi eivät sovi kovinkaan hyvin sellaiseen skenaarioon, jossa Suuren keisarikunnan armeija rynnii koko voimallaan nopeasti koko alakaupungin lävitse”, Mihail sanoi.
”Jos noiden sen sokkeloiden läpi on edes mahdollista rynniä”, Venir sanoi.
Suomas nyökkäsi.
”Eivät he varmastikaan kaupungin läpi rynni, jos heitä yhtään siellä vastustetaan. Mutta ahdaskaan katu barrikoituna ei ole muurin veroinen este, vaikka hyökkääjä ei olisi kovinkaan motivoitunut”, Solkar sanoi.
”Pitää myös ottaa huomioon, että vaikka Suuren keisarikunnan armeijan sotilailla ei välttämättä ole suurta motivaatio hyökätä alakaupunkiin, niin myöskään alakaupunkilaisilla ei ole täyttä motivaatiota taistella heitä vastaan. Kyse on kuitenkin tavallaan samanlaisista ihmisistä”, Venir sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Paljon voi riippua siitä, miten Suuren keisarikunnan armeija hyökkäystää lähtee tekemään ja miten he alakaupunkilaisia kohtelevat. Jos kohtelu on huonoa, niin vastarinta on varmasti kovempaa”, Mihail sanoi.
”Alakaupunkilaisten aseistus on myös varsin heikkoa verrattuna Suuren keisarikunnan armeijaan”, Solkar sanoi.
”Niin, alakaupunkilaisten vahvuus on heidän määränsä”, Venir sanoi.
”Voimme vain toivoa, että se on riittävä vahvuus, jotta Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys tyrehtyy heti alkuunsa”, Mihail sanoi.
”Toki, jos heidät alakaupungissa torjutaan, niin seuraavana olemme vuorossa taas me”, Solkar sanoi.
”Kummin tahansa alakaupungissa käy, me olemme seuraavana”, Venir sanoi.
torstai 21. maaliskuuta 2024
Gyllenburhin taistelu IX
Betula nana, osa 391
Mihailin, Kallaksen ja Suomaksen suunnitelma alakaupunkilaisten auttamiseksi nojasi erityisesti siihen, että hyökkäyksen sattuessa netronovalalaiset lähtisivät omaan hyökkäykseen, joka pakottaisi Suuren keisarikunnan armeijan valitsemaan jatkaako se hyökkäystä vai puolustaako se keskikaupunkia. Suunnitelman heikkous oli se, että Suuren keisarikunnan armeijalla saattoi hyvin riittää voimavaroja sekä hyökätä alakaupunkiin että puolustaa keskikaupunkia. Tämä oli kuitenkin paras vaihtoehto, johon he olivat päätyneet.
”Ei tämä paljoa tarjoa lohtua tai apua alakaupunkilaisille”, Mihail sanoi.
”Mutta emme oikein voi suoraan lähteä puolustamaan alakaupunkia vaarantamatta samalla myös yläkaupunkia”, Solkar sanoi.
Kallas katseli hiljaisena kaupunkin karttaa.
”Onko sinulla jotakin mielessä?” Mihail kysyi.
”Ehkä voimme tehdä muutakin”, Venir vastasi.
”Mitä muuta voisimme tehdä?” Mihail kysyi.
”Emme ehkä paljoa, mutta voimme ainakin tarjojata alakaupunkilaisille vetäytymisreitin, jos Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys käy ylivoimaiseksi”, Venir vastasi.
”Mitä tarkoitat?” Solkar kysyi.
”Voisimme ottaa heidät yläkaupunkiin, jos tilanne käy pahaksi”, Venir vastasi.
Mihail ja Suomas kääntyivät katsomaan karttaa.
”Mahdummeko kaikki yläkaupunkiin?” Solkar kysyi.
”Emme pitkäksi aikaa”, Venir vastasi.
”Taistelun päätteeksi tila ei välttämättä ole ongelma. Ruoka kuitenkin tulee ongelmaksi, vaikka yläkaupungin muurien suojiin selviytyjiä ei olisi paljoakaan. Ruokavarastot käyvät jo nyt liian pieniksi”, Mihail sanoi.
Kapteenit nyökkäsivät.
”Ehkä mahdollinen pakopaikka voisi tarjota toivoa, ettei taisteluun tarvitse jäädä yksi katkeraan loppuun saakka”, Venir sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Sitä se voisi jonkin verran antaa”, Mihail sanoi.
He jatkoivat keskustelua vielä yksityiskohdilla Kallaksen ehdotuksesta. Suunnitelma kuulosti järkevältä ja kirjasivat sen ylös. Ongelmaksi he totesivat, että voisi olla hankalaa viestiä asiaa alakaupunkilaisille.
”Minun olisi hyvä tavata heidän johtajansa kanssa. Tästäkin asiasta, mutta muutenkin”, Mihail sanoi.
Kapteenit vilkaisivat toisiaan.
”Martin Burhleo ei vättämättä ole helpoin mies tavoittaa”, Venir sanoi.
”Eikö hänelle voi lähettää viestiä ja sopia tapaamista?” Mihail kysyi.
”Voi tietysti, mutta en usko, että hän ei välttämättä vastaisi siihen”, Venir vastasi.
Mihail katseli kapteeneitaan ihmetellen.
”Sanotaanko näin, että hän on jokseenkin omaehtoinen”, Solkar sanoi.
”Luultavasti hän tulee tapaamaan sinua itse, sitten jos ja kun hän haluaa niin tehdä”, Venir sanoi.
”Aivan. Odotan siis sitä hetkeä”, Mihail sanoi.
torstai 14. maaliskuuta 2024
Gyllenburhin taistelu VIII
Betula nana, osa 390
Taistelun seesteisempää vaihetta kesti vain sen aikaa kuin se oli mahdollista. Pienen rauhoittumisen ja uuden tilanteen hakemisen jälkeen taistelu lähti kiihtymään. Suuren keisarikunnan armeijalla oli enemmän syytä aloitteellisuuteen, joten se otti aloitteellisen roolin. Suuren keisarikunnan armeijan joukot kokeilivat hyökkäyksiä eri kohdista yläkaupungin muuria, mutta kaikki yritykset torjuttiin. Kahdessa tapauksessa hyökkäävä joukko oli niin suuri, että Mihail näki järkeväksi puuttua tilanteeseen. Näin Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys vahvistikin Netronovalan armeijan voimaa, kun Mihail kuolleestamanasi suuren joukon Suuren keisarikunnan kaatuneita sotilaita.
Tilanne alakaupungin ja Suuren keisarikunnan armeijan välillä kävi myös yhä jännittyneemmäksi. Suuren keisarikunnan armeija vaati yhä tiukemmin, että heidän joukkonsa tulisi päästää alakaupungin alueelle. Alakaupunkilaiset kuitenkin kieltäytyivät tästä. Tämä johti pieniin kahakoihin yhtä tihentyvällä aikavälillä. Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys alakaupunkiin alkoi näyttää väistämättömältä.
Mihail, Kallas ja Suomas katselivat Gyllenburhin karttaa keskuslinnan pääsalissa.
”Mitä teemme, jos Suuren keisarikunnan armeija hyökkää alakaupunkiin?” Solkar kysyi.
”Se olisi meidänkin kannalta huono asia”, Venir sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Sen perusteella, mitä olette kertoneet, olemme alakaupunkilaisille palveluksen velkaa, joten auttamatta jättäminen olisi ikävä temppu. Suuren keisarikunnan hyökkäys näyttää myös väistämättömältä, joten meidän kannattaa tehdä valmiiksi suunnitelmaa sen varalle”, Mihail sanoi.
”Tai meillä olisi pitänyt sellainen jo olla”, Solkar sanoi.
”Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys alakaupunkiin näytti kuitenkin epätodennäköiseltä, koska alakaupungin asukkaat ovat Suuren keisarikunnan kansalaisia. Niinpä olemme keskittyneet kiireellisempiin asioihin”, Venir sanoi.
”Niin tehdessänne olette toimineet varmasti sen hetken parhaan tiedon perusteella. Äkää kuitenkaan antako menneiden päätösten sumentaa tämän hetken päätösten tekemistä. Tehdään siis suunnitelma sen perusteella, mitä tiedämme nyt”, Mihail sanoi.
Kallas ja Suomas nyökkäsivät.
”Mitkä on keskeisimmät alakaupungin heikkoudet hyökkäystä vastaan?” Mihail kysyi.
Suomas siirtyi pöydän sivulle, joka oli lähimpänä alakaupunkia, jotta ylsi osoittamaan paikkoja kartalla.
”Suurin heikkous on se, että alakaupungin muuri on selvästi muita kaupungin osia heikompi. Se on matalampi ja kapeampi ja siinä on vähemmän torneja”, Solkar vastasi.
Suomas seurasi kädellään karttaan piirrettyä alakaupungin muuria.
”Keskikaupunkia vastaavia puolustusrakennelmia on lähinnä porttien luona”, Solkar sanoi.
Suomaksen käsi osoitti kahta porttia, joista toinen oli alakaupungin pääkadun päässä ja toinen oli sivussa katuverkosta.
”Suurempi portti on alakaupungin pääkadun päässä ja se on hyvin linnoitettu. Toinen portti taas on sivussa ja hankalasti kuljettavissa ja meille on jäänyt hieman epäselväksi kuinka paljon porttia on edes käytetty. Aluksi emme tainneet edes huomata, että kohdassa on porttia ollenkaan, koska kaupunin ulkopuolella sen luokse ei vie kunnollista tietä”, Solkar sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Mitkä sitten ovat suurimmat vahvuudet?” Mihail kysyi.
”Alakaupunkilaisia on paljon ja he haluavat suojella kotejaa. Lisäksi Suuren keisarikunnan armeijan sotilailla ei välttämättä oli suurta intoa lähteä hyökkäämään keisarikunnan omia kansalaisia kohtaan. Ei varsinkaan sellaisilla, jotka ovat itse kasvaneet vastaavissa oloissa muissa Suuren keisarikunnan kaupungeissa. Jalkaväen joukossa heitä on paljon. Upseeristo puolestaan ei välitä alakaupunkilaisista, koska he eivät ole välittäneet köyhistä omissakaan kaupungeissaan”, Venir vastasi.
”Ei siis mitään uutta taivaankaaren alla”, Mihail sanoi.
Kallas nyökkäsi.
torstai 7. maaliskuuta 2024
Gyllenburhin taistelu VII
Betula nana, osa 389
Kallas jäi pohtimaan asiaa.
”On hankalaa miettiä… Tai ei mitään”, Venir sanoi.
”Sano vain, kun aloitit”, Mihail sanoi.
”Tuntuu vain hassulta vaivata teitä, arvon ruhtinas, tällaisilla ajatuksilla”, Venir sanoi.
”Ajatuksesi tuskin ovat sen erikoisempia kuin omanikaan, joten kerro vain, mitä ajattelet”, Mihail sanoi.
Kallas nyökkäsi.
”Pohdin vain sitä, että olemme tässä kaikki samassa verkossa, jossa vaikutamme toisiimme”, Venir sanoi.
Kallas piti tauon.
”Tai on hankalaa miettiä, että osa tuossa verkossa on vihollisia keskenään, vaikka kaikki olemme vain tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat elää rauhallista elämää. Iso osa on tietysti neutraaleja ja haluaa vain selvitä huomiseen”, Venir sanoi.
”Niin, tuossa on monta suurta kysymystä samassa kasassa. Miksi taistelemme? Miksi olemme eri puolilla, jos kumpikin puoli yrittää saavuttaa samaa asiaa? Mistä kaikki ennakkoluulomme kumpuavat? Minäkin pohdin näitä asioita. Luulen, että me kaikki pohdimme näitä asioita”, Mihail sanoi.
”Oletko sinäkin pohtinut?” Venir kysyi.
Mihail nyökkäsi.
”Kyllä, useita kertoja”, Mihail vastasi.
”Oletko päätynyt johonkin lopputulokseen?” Venir kysyi.
”Olen. Monenlaisiin erilaisiin lopputuloksiin eri aikoina. Mutta mitään lopullista vastausta noihin kysymyksiin tuskin on olemassakaan”, Mihail vastasi.
Kallas näytti pettyneeltä.
”Mitä voimme sitten tehdä?” Venir kysyi.
”En taida pystyä siihenkään tarjoamaan mitään kovinkaan hyvää vastausta”, Mihail vastasi.
Mihail jäi miettimään.
”Voimme tehdä parhaamme, että selvitämme tilannetta ja pyrimme samalla siihen, että mahdollisimman harva joutuu kärsimään”, Mihail sanoi.
Kallas naurahti.
”Oliko vastaukseni niin huono?” Mihail kysyi.
”Ei se ainakaan ollut mitenkään tyydyttävä”, Venir vastasi.
”Liian helppoja ja yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin kannattaa varoa. Sekä antamasta että kuuntelemasta”, Mihail sanoi.
Kallas nyökkäsi.
”Sellaisia on vain valitettavan helppo kuunnella”, Venir sanoi.
Mihail ja Kallas keskustelivat vielä hetken aikaa muurilla kaupungin valoja katsellen ja palasivat linnan pääsaliin. Saliin oli tuotu uusi pöytä, jolle oli katettu ateria.
”Ajattelin, että meidän olisi hyvä syödä”, Suoma sanoi.
”Hyvin ajateltu”, Mihail sanoi.
He istuutuivat ja ryhtyivät aterioimaan. Syödessään he eivät keskustelleet taistelusta sanallakaan. Sen sijaan Kallas ja Suomas halusivat kuulla kuulumisia Aegyzasta ja miten Netronovalan rakennustyöt olivat edenneet heidän poissa ollessa.