Betula nana, jatkokertomus

Betula nana on päässyt osissa jo toiselle sadalla, joten päätin hieman kirjoittaa tästä yhdestä lempilapsistani.

Kun ryhdyin kirjoittamaan Betula nanaa, en ollut yhtään varma mihinkä suuntaan tarina lähtee kulkemaan. Juuri sen enempää tietoa minulla ei ole nytkään. Jos joku kysyisi, että kuinka Mihailin tarina loppuu, niin voisin vastata vain, että en tiedä. Parhaimmillaankin minulla on ollut valmiiksi kirjoitettuna alle viisi julkaisematonta osaa. Useimmiten olen kirjoittanut uusimman jakson loppuun juuri ennen sen julkaisemista. Yhtä monesti (ellen useamminkin) olen miettinyt, että jaksoja pitäisi olla enemmän varastossa. Silti olen kirjoittanut tarinaa julkaisutahtia nopeammin eteenpäin vain muutaman kerran.

En siis suunnittele tarinan juonta kovinkaan tarkasti eteenpäin ja monet asiat syntyvät vasta kirjoittaessa. Pieni suunnittelu ei varmastikaan olisi pahitteeksi. Jos ei muuta, niin ainakin virheiden tekemisen todennäköisyys pienenisi ja monet asiavirheet jäisivät tekemättä. Nykyisellä tyylillä jatkettaessa jossakin vaiheessa voi tulla (tai on tullut) kohta, jossa uudet jaksot ovat täydessä ristiriidassa vanhojen kanssa. Pahoittelen noista kohdista.

Vaikka en suunnittele tarinaa tarkasti, niin joitakin ääriviivoja olen tietysti hahmotellut. Tämän lisäksi olen suunnitellut mm. maailmassa eläviä rotuja, paikkoja, hahmoja ja esineitä sekä maailman, eli Fagalesin, historiaa. Samoin olen piirtänyt karttoja ja sukupuita. Fagales on mantereen nimi, jolle tarina sijoittuu ja nimitän koko maailmaa toistaiseksi samalla nimellä. Fagales-nimi tulee samasta lähteestä kuin jatkokertomuksen betula nana. Fagales tarkoittaa pyökkimäisten lahkoa, johon mm. koivukasvit (Betulaceae) kuuluvat.

Joskus uusien nimien keksiminen on hankalaa. Tähän voi etsiä sopivia innoituslähteitä, kuten puiden latinankieliset nimet. Suuren keisarikunnan ja ihmisten hallitsemien alueiden nimistöön etsin innoituslähdettä pitkään. Lopulta tuo kaivattu innoituslähde löytyi muinaisenglannista. Esimerkiksi Netronovien aikoinaan hallitsema Léosta, josta osassa 101 hieman kerrotaan, on yhdistelmä muinaisenglannin sanoja leijona ja itä. Nädrecynn puolestaan tarkoittaa tietynlaista käärmettä. Seuraavaksi pitäisi sitten nimetä suuri joukko Suuren keisarikunnan muodostavia kuningaskuntia ja ruhtinaskuntia.

Vaikka taustatarinaa tulee kirjoitettua hyvinkin runsaasti, ei se välttämättä näy millään tavalla varsinaisessa jatkokertomuksessa. Osa jutusta onkin lähinnä omaksi ilokseni kirjoitettua tai pienien yksityiskohtien muistiinmerkitsemistä. Yhden taustalle jäävän asian haluan tarinan toiselle sadalla siirtyneen osien lukumäärän johdosta julkaista. Tässä on Fagalesin keskiosien ja Suuren Jokilaakson kartta.

Fagalesin keskiosat ja Suuri Jokilaakso.

Kartta on käsin piirretty, skannattu ja nimet on lisätty jälkikäteen kuvanmuokkausohjelmassa. Ajattelin kartasta tulevan näin selkeämmän näköinen. Klikkaamalla kuvaa, siitä saa isomman. Kartan merkinnöistä haluan mainita sen verran, että yhtenäiset viivat ovat jokia, katkoviivat teitä ja teltat/hatut ovat vuoria.

Ruhtinas Netronova II

Betula nana, osa 102

Nalvi käveli kirjaston käytävällä Mihailia ja Sarnelia vastaan pian sen jälkeen, kun nämä olivat lähteneet Nalvia etsimään.

”Oletteko jo tutkineet kirjastomme kokoelmia riittävästi yhdelle päivälle?” Nalvi kysyi.

”Meille tuli nälkä”, Mihail vastasi.

”Lounasajastakin on jo tovi. Etsikäämme Emily ja hänen lintuystävänsä, niin pääsemme ruokailemaan”, Nalvi sanoi.

Mihail nyökkäsi ja lähti seuraamaan Nalvia.

Nalvi käveli reipasta tahtia kirjaston aulaan ja siellä aulan tiskin luokse. Käytyään nopean keskustelun tiskin toisella puolella olevan toisen karshaanin kanssa, Nalvi lähti kävelemään takaisin kohti kirjaston pääsalia. Salin etuosaan päästyään Nalvi kuitenkin pysähtyi.

”Yksi kirjaston työntekijöistä on Emilyn apuna. Aulan virkailija ilmoitti tuolle työntekijälle, että tuo Emilyn tänne. Heidän pitäisi olla pian tässä”, Nalvi sanoi.

”Millä te oikein pidätte yhteyttä täällä?” Mihail kysyi.

”Meillä on keinomme”, Nalvi vastasi.

Mihail halusi kommentoida Nalvin vastausta terävästi, mutta piti kielensä kurissa. Sen sijaan hän keskittyi etsimään Emilyä katseellaan.

Pian Emily saapui Sijan, Navin, Nevin ja Nivin sekä nuoren naiskarshaanin kanssa.

”Löysitkö etsimäsi?” Mihail kysyi Emilyltä tervehdyksien jälkeen.

”En vielä”, Emily vastasi.

”Kyllä me vielä löydämme. Tullaan huomenna uudestaan”, Sija sanoi.

”Onko meidän mahdollista tulla huomenna uudestaan?” Mihail kysyi Nalvilta.

”On ja oletinkin, että haluatte tulla tänne myös huomenna”, Nalvi vastasi.

”Mihin aikaan olette tulossa?” Naiskarshaani kysyi.

”Luultavasti heti aamiaisen jälkeen, kuten tänäänkin”, Nalvi vastasi.

Mihail havaitsi kahden karshaanin välillä jännitettä aivan kuin he olisivat käyneet huutoväittelyä.

”Hieno. Nähdään huomenna Emily”, naiskarshaani sanoi ja lähti jatkamaan muita töitään.

”Lähtekäämme?” Nalvi kysyi.

Kaikki vastasivat myöntävästi, sillä jokainen halusi syömään niin nopeasti kuin mahdollista.

Nalvi vei heidät syömään karshaanien perinneruokaa tarjoilevaan ravintolaan ja myöhäiseksi lounaaksi tai aikaiseksi päivälliseksi muodostunut ruokailu oli maittava. Kaikki kehuivat karshaanien ruokia, ei vain siksi, että kaikki tiesivät sen olevan pakollista, mutta myös siksi, että he olivat kaikki pitäneet ruuasta.

Syönnin jälkeen Nalvi saattoi heidät asunnolleen.

”Tiedätkö milloin näemme Narshan seuraavan kerran?” Mihail kysyi Nalvilta ennen tämän lähtemistä.

”Sitä en osaa kertoa. Kaemon ja vanhimpien neuvosto päättävät siitä”, Nalvi vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Mikäli teillä ei ilmene tällä hetkellä muuta kysyttävää, niin näemme aamulla”, Nalvi sanoi ja lähti.

”Minulla on paha tunne tästä kaikesta”, Mihail sanoi.

”Niin minullakin. En vain tiedä miksi”, Emily sanoi.

”Minusta tuntuu, ettei meille kerrota läheskään kaikkea sitä, mitä pitäisi kertoa. Nalvikin tietää paljon enemmän kuin hän kertoo”, Mihail sanoi.

Ruhtinas Netronova

Betula nana, osa 101

”Ei tämä kirja voi kertoa minun suvustani. Ei kukaan minun suvussani ole ollut minkään paikan ruhtinas”, Mihail sanoi.

”Oletko aivan varma?” Sarnel kysyi.

Mihail ei vastannut.

”Avaa kirja ja katso mitä siellä kerrotaan. Saatat yllättyä”, Sarnel sanoi.

Mihail vilkaisi Sarnelia epäilevästi, mutta avasi kuitenkin kirjan. Mihail alkoi lukea kirjan esipuhetta. Mihailille kävi nopeasti selväksi, että kirja kertoi hänen omasta suvustaan mitä hänen oli kuitenkin edelleen vaikea uskoa.

Kirjassa kerrottiin ensiksi ihmisten yleistä historiaa muutaman sivun verran. Historia loppui ihmisten suureen sotaan ja Suuren keisarikunnan perustamiseen. Sitten alkoi pitkä luettelo Netronovan suvun päämiehistä, jotka olivat nousseet Fagalesin länsirannikolla tavallisista maanviljelijöistä yhdeksi ihmiskunnan vaikutusvaltaisimmiksi ruhtinassuvuiksi hallitsemaan Léostan ruhtinaskuntaa. Netronovien valta oli ollut laajimmillaan juuri ennen ihmisten suurta sotaa ja myös sodan aikana.

Ihmisten suuri sota oli kahden ihmisten liittouman välinen sota. Muilla Fagalesissa asuvilla lajeilla ja roduilla ei sotaan tai liittoumiin ollut osaa tai arpaa joitakin palkkasotilaita lukuun ottamatta. Vihersalon taikayliopiston historian laitoksen käsityksen mukaan kumpikaan osapuoli ei ollut toista parempi vaan kumpikin ajoi sodassa omia etujaan. Keisarikunnan näkemys asiasta on tietenkin aivan toinen. Keisarikunnan virallisen näkemyksen mukaan sodan voittanut liittouma pelasti ihmiskunnan orjuudelta ja tyrannialta. Voittanut osapuoli kirjoittaa aina historian.

Aluksi Netronovien sota oli mennyt hyvin. Heillä oli ollut vahva laivasto ja hyvin koulutettu armeija. Vuoristo Fagalesin itärannikon ja keskiosien välillä oli kuitenkin haitannut sodankäyntiä. Sota oli kuitenkin ollut tasaväkinen yli 40 vuoden ajan. Vuonna 6090 alkanut sota oli vuoteen 6132 saakka loputonta näännytyssotaa. Tilanne oli kuitenkin muuttunut, kun yksi Léostan tärkeimmistä liittolaisista, Nädrecynn, vaihtoi puolta ja sota loppui nopeasti vuoden 6137 loppuun mennessä.

Suurin osa Netronovan ruhtinassuvun jäsenistä teloitettiin sodan jälkeen, kun voittajat syyttivät näitä sodan aloittamisesta. Samoin kävi myös Nädrecynnin hallitsijasuvulle ja kaikille muille itäiseen liittoumaan kuuluneiden valtakuntien hallitsijasuvuille.

Läntisessä liittoumassakin oli kuitenkin viisaita miehiä ja naisia hallitsemassa, jotka arvostivat kunniakkaasti taistelevaa vihollista. Tämä pelasti Netronovan suvun silloisen hallitsijan nuorimman pojan, joka palasi esi-isiensä tielle takaisin maata viljeleväksi pientilalliseksi.

Viimeisimmät Netronovan suvun päämiehet olivat pientilallisia ja viimeisenä listassa oli Mihailin oma isä. Mihailin omaa nimeä kirjan listaan ei vielä ollut päivitetty. Se tapahtuisi luultavasti vasta, kun Mihailin isästä aika jättäisi.

Mihail tuijotti kirjaa keskittyneesti ja järkyttyneenä. Hän selaili ruhtinaista kertovia sija edestakaisin.

”Oliko kirjavalinta hyvä?” Sarnel kysyi.

”Niinkin voisi sanoa”, Mihail vastasi pienen tauon jälkeen.

”Eikö sinulle ole koskaan kerrottu tästä?” Sarnel kysyi.

”Ei. Ei koskaan sanaakaan tähän viittaavasti”, Mihail vastasi.

”Olen varma, että isäsi kyllä tuntee suvun historian”, Sarnel sanoi.

”En tiedä. Tämä kaikki kuulostaa ja tuntuu niin oudolta. Kuin toisesta ulottuvuudesta”, Mihail sanoi.

”Mutustele asiaa yön yli. Alkaa olla myöhä emmekä ole syöneet mitään koko päivänä. Etsitään Nalvi ja lähdetään syömään”, Sarnel sanoi.

”Olet luultavasti oikeassa. Tullaan huomenna tutkimaan lisää”, Mihail sanoi ja laittoi suvustaan kertovan kirjan takaisin kirjahyllyyn.

Ihmisten historiaa

Betula nana, osa 100

”Oletko aivan varma, että se on tässä suunnassa?” Mihail kysyi Sarnelilta.

”En varsinaisesti, mutta samalla myös olen hyvin varma”, Sarnel vastasi istuessaan Mihailin olkapäällä.

”Jostain syystä en ole kovinkaan vakuuttunut”, Mihail sanoi.

”Kävele vain eteenpäin. Sanon sitten kun pitää kääntyä”, Sarnel sanoi.

”Mistä sinä edes tiedät, että se kirja, josta ehkä olen kiinnostunut, on juuri tässä suunnassa?” Mihail kysyi.

”En tiedä. Minulla on vain vahva tunne, että se on täällä”, Sarnel vastasi.

Mihail ja Sarnel saapuivat uudelle osastolle. Osaston kyltissä luki Ihmiskunnan historia.

”Luulen, ettei täällä ole mitään minua kiinnostavaa”, Mihail sanoi.

”Luota minuun”, Sarnel sanoi.

”Kyllä minä luota. Minä vain hieman epäilen”, Mihail sanoi.

”Se tarkoittaa sitä, että et luota”, Sarnel huomautti.

”Miten vain”, Mihail sanoi.

”Käänny oikealle”, Sarnel sanoi.

”Okei. Montako käytävää menen oikealle?” Mihail kysyi.

”Kaksi. Sitten käänny vasemmalle käytävälle”, Sarnel vastasi.

”Ja sitten jatkan suoraan?” Mihail kysyi.

”Ei. Sitten olemme oikealla hyllyllä”, Sarnel vastasi.

Mihail nyökkäsi ja hetken päästä he olivat Sarnelin sanomalla hyllyllä.

”Ja sittenkö pitää etsiä se kirja?” Mihail kysyi.

”Niin”, Sarnel vastasi.

”Olisi tietysti helpompaa jos tietäisi, mikä kirja on kyseessä”, Mihail sanoi.

”Minä tiedän, kun näen sen kirjan”, Sarnel sanoi.

”Kertooko sinun tunteesi muuten yhtään tarkemmin, missä se kirja on? Esimerkiksi, että kummassako päässä kirjahyllyä se kirja on”, Mihail kysyi.

”Luulen, että se on hieman puolenvälin jälkeen”, Sarnel vastasi.

”Tässä kohdin?” Mihail kysyi käveltyään hieman puolenvälin yli.

”Luulisin”, Sarnel sanoi.

Mihail huokaisi ja alkoi käydä läpi hyllyn kirjoja.

”Se on tuo kirja”, Sarnel sanoi, ennen kuin Mihail oli ehtinyt pitkällekään.

Kirjan selkämyksessä luki nimi. Tuo nimi oli Netronovan ruhtinassuvun vaiheet ja historia.