Betula pubescens, osa 136
Myös gyllenburhilaiset saivat vahvistuksia ja hyökkäsivät taas uudella voimalla kohti yläkaupungin porttia. Se ei kuitenkaan riittänyt. Taistelu aaltoili eikä ratkaisevaa käännettä vieläkään tapahtunut. Kumpikin puoli tiesi, että meneillään oleva taistelu määräsi sen, miten koko taistelu kaupungista tulisi kulkemaan.
Jos gyllenburhilaiset joutuivat antamaan periksi yläkaupungin portista, ei yläkaupungissa ollut muuta mahdollisuutta kuin talo talolta taistelulla hidastaa vihollista ja vetäytyä kohti päälinnaa. Päälinnakin kesti piiritystä, mutta ei samalla tavalla kuin yhdessä yläkaupungin kanssa. Netronovalalaiset puolestaan tiesivät, että jos heidät ajettaisiin ulos yläkaupungin portista, olisi uudelleen pääsy yläkaupungin puolelle vaikeaa. Koko kaupungin valtaaminen saattaisi kaatua siihen ja he olisivat heikossa asemassa Suuren keisarikunnan armeijan ehtiessä paikalle.
Kapteeni Kallas näki tornista kapteeni Cranfotin, joka oli johtamassa taistelua ja osallistui siihen itsekin. Hän toivoi, että Cranfot muistaisi olla varovainen ja ottamatta turhia riskejä. Kapteeni Suomasta sen sijaan ei vieläkään näkynyt. Täytyi vain odottaa.
Portin linnoittaminen eteni hitaasti taistelun vuoksi, mutta joitakin asioita oli saatu jo aloitettua. Alakaupungin puolella portin edessä olevaa aukiota oli jo ryhdytty kasvattamaan ja portin edessä olevia taloja purkamaan. Portin eteen oli myös rakennettu väliaikainen hirsinen aita. Samanlainen hirsiaita oli tehty myös portin yläkaupungin puolelle. Varsinainen linnoitus oli tarkoitus rakentaa kivestä taistelun päätyttyä. Rakennuksia, joista tarkoitukseen sopivaa kiveä voisi purkaa, oli jo ryhdytty kartoittamaan. Kaupungin vieressä olevat kaivokset tarjosivat myös hyvän lähteen kivelle.
Kallas ei ollut varma kuinka paljon he ehtisivät rakentaa tai miten paljon olisi edes järkevää rakentaa, mutta ainakin yläkaupungin portin ympäristö olisi hänen mielestään järkevä linnoittaa vahvemmin kuin mitä se nyt oli. Portti oli yksi kaupungin keskeisimmistä sijainneista. Siksi siitä nyt taisteltiin.
Burhleo kiipesi torniin Kallaksen seuraksi.
”Hän taistelee hyvin”, Martin sanoi.
”Kuka?” Venir kysyi.
”Ystäväsi, Kapteeni Cranfot”, Martin vastasi.
”Niin, hän on taitava”, Venir sanoi.
”Mutta pelkäät hänen puolestaan”, Martin sanoi.
”Hän on ystäväni”, Venir sanoi.
”Sinulla on aavistus jostakin muusta”, Martin sanoi.
Kallas ei sanonut mitään.
”Voimme puhua myös jostakin muusta”, Martin sanoi.
”Kiitos”, Venir sanoi.
Burhleo piti tauon.
”Mitä luulet, että tapahtuu seuraavaksi?” Martin kysyi.
Kallas yllättyi vanhan miehen kysymyksestä.
”Jompikumpi voittaa taistelun ja sitten toimimme sen mukaan. Ehkä ratkaisu tulee sen mukana, jos saamme lisävahvistuksia”, Venir vastasi.
”Mutta entä sitten, kun taistelu on ohitse?” Martin kysyi.
”Sitten suremme niitä, jotka eivät selvinneet yöstä”, Venir vastasi.
torstai 29. lokakuuta 2020
Taistelu yläkaupungin portista IV
torstai 22. lokakuuta 2020
Taistelu yläkaupungin portista III
Betula pubescens, osa 135
Cranfot katseli ympärilleen ja yritti etsiä jotakin.
”Kapteeni Suomas ei ole vielä ehtinyt tänne?” Tom kysyi.
”Ei ole ehtinyt. En tiennyt, että hän on edes suuntaamassa tänne”, Venir vastasi.
”Hänen pitäisi olla tulossa. Hän joukkoineen mursi puolustuksen keskikaupungin muurilla ja sai aikaiseksi sillanpääaseman keskikaupunkiin. Keskikaupungista hän on suuntaamassa tänne pyrkien samalla pitämään asemansa keskikaupungilla. Kenraali päätti, että tämä on paras suunta yrittää vyöryttää taistelu kohti ratkaisua. Luulen hänen laskeneen sen varaan, että sinä saat tämän portin haltuun”, Tom vastasi.
”Yhytimme muutaman keskikaupungista paenneen gyllenburhilaisen sotilaan ja olemme sitä kautta saaneet tietoa, että keskikaupungissa olisi murtuma. Mitään kunnollista tietoa meille ei kuitenkaan ollut ennen tätä”, Venir sanoi.
”Lähetit eivät siis ilmeisesti löytäneet perille”, Tom sanoi.
”He saattavat edelleen harhailla alakaupungissa. Se on sokkeloinen paikka”, Venir sanoi.
”Niin totisesti on. En meinannut löytää tänne, vaikka käytimme vain pääkatuja”, Tom sanoi.
”Minulla ja ryhmälläni meni myös kauan päästä tänne, kun jouduimme myös välttämään taistelukosketusta. Toinen pitkä tovi meni päästä muurin toiselle puolelle, jotta saimme portin otettua haltuun”, Venir sanoi.
”Saat kertoa kaiken, kun tämä on ohitse”, Tom sanoi.
”Kunhan muistat pysyä elossa”, Venir sanoi.
”Sinä myös”, Tom sanoi.
”Kenraalilla kyllä riittää edelleen rohkeutta ja uskoa. Itse en olisi kyllä laskenut suunnitelmiani sen varaan saanko tätä porttia otettua haltuun kourallisella sotilaita”, Venir sanoi.
Cranfot naurahti.
”Minä enemmän pelkäsin, että saat portin haltuusi ja hyökkäät yksin kohti päälinnaa”, Tom sanoi.
Kallas nauroi.
”Sitä en ehkä olisi enää ryhtynyt tekemään”, Venir sanoi.
”Niin minä toivoin, mutta en uskaltanut luottaa siihen”, Tom sanoi.
Taistelun äänet kovenivat ja kauempaa yläkaupungista kuului gyllenburhilaisten torvien ääniä. Jotakin oli tapahtumassa.
”Taitaa olla aika liittyä taisteluun”, Tom sanoi.
Cranfot laski kätensä miekkansa kahvalle.
”Jos sinä menet etulinjaan, niin minä jään ohjaamaan portin ympäristön linnoitustöitä. Se toivottavasti helpottaa taistelua jollain tavalla ja myös tulevaa kaupungin miehittämistä”, Venir sanoi.
”Tehdään niin. Nähdään taistelun jälkeen”, Tom sanoi.
Kapteeni Kallas katseli kuinka kapteeni Cranfot suuntasi kohti taistelun sykettä. Jostain syystä hän pelkäsi nyt enemmän kuin koskaan ennen ystävänsä puolesta.
torstai 15. lokakuuta 2020
Taistelu yläkaupungin portista II
Betula pubescens, osa 134
Taistelu yläkaupungin portista alkoi kääntyä pikkuhiljaa gyllenburhilaisten eduksi, kun ylivoima alkoi purra. Gyllenburhilaiset olivat juuri käymässä ratkaisevaan hyökkäykseen, jolla työnnettäisiin hyökkääjät ulos yläkaupungin muurien sisäpuolelta. Ennen hyökkäyksen käynnistymistä muutin alakaupungin puolelta alkoi kuulua ääniä, jotka pysäyttivät hyökkääjien valmistelut. Netronovalalaisten vahvistukset olivat saapuneet.
Gyllenburhilaisten johto päätti, ettei kannattanut antaa netronovalalaisille aikaa järjestäytyä vahvistustensa kanssa. Ratkaisevaan hyökkäykseen käytiin heti, vaikka kaikilta osin hyökkäykseen ei oltu täydellisesti valmistauduttu.
Nopea käynti hyökkäykseen näytti ensin kääntyvän gyllenburhilaisten eduksi. Sitten yläkaupungin portista alkoi virrata hyvin järjestäytyneitä osastoja tuoreita sotilaita, jotka pysäyttivät hyökkäyksen. Gyllenburhilaiset yrittivät kasvattaa painetta, mutta siihen heillä ei enää voimat riittäneet. Taistelu alkoi taipua netronovalalaisten eduksi.
Kapteeni Kallas etsi Cranfotin ja meni tämän luokse. Burhleo seurasi Kallaksen mukana. Kapteeni Cranfot oli iloinen nähdessään kollegansa ja halasi tätä.
”Saavutinpas minä sinut viimeinkin”, Tom sanoi.
”Niin teit ja et olisi voinut saapua hetkeäkään myöhemmin. Jos olisit, olisi portti menetetty”, Venir sanoi.
”Hyvä nähdä sinua”, Tom sanoi.
”Myös sinua. Taistelun keskellä mikään ei ole itsestään selvää. Eivät varsinkaan ystävät”, Venir sanoi.
Cranfot huomasi Burhleon.
”Kuka hän on?” Tom kysyi.
”Hän on Martin Burhleo. Burhleo, tässä on kapteeni Cranfot. Burhleo on alakaupunkilainen, joka on auttanut meitä ensin portin valloittamisessa ja nyt sen hallussa pitämisessä”, Venir vastasi.
Cranfot katsoi taas Burhleota ja sitten taas Kallasta. Hän ei ollut varma millä tavalla vanhaan mieheen tulisi suhtautua.
”Voimmeko keskustella kahden?” Tom kysyi.
Kallas vilkaisi Burhleota, joka kumarsi heille ystävällisesti ja palasi seuraamaan taistelua.
”Kysyn uudestaan, kuka hän on?” Tom kysyi.
”Hän on paikallinen, joka tarjosi apuaan portin valtaamiseen. Ilman häntä emme olisi saaneet porttia haltuun”, Venir vastasi.
”Sitten olisimme menneet sen ylitse”, Tom sanoi.
”Se olisi vaatinut suuria uhrauksia”, Venir sanoi.
”Suuria uhrauksia vaaditaan joka tapauksessa. En pidä siitä, että joukossamme on joku vihollisen leiristä”, Tom sanoi.
”En minäkään yhtään sen enempää. Meillä on kuitenkin yhteinen vihollinen, joten ainakin hetken voinemme luottaa häneen”, Venir sanoi.
Cranfot katsoi Kallasta silmiin.
”Jos sinä niin sanot, niin uskon sinua. Toivon, että olet varovainen. Kenraali ei tule pitämään tästä”, Tom sanoi.
torstai 8. lokakuuta 2020
Taistelu yläkaupungin portista
Betula pubescens, osa 133
Kun sotilaiden virta yläkaupungin läpi tyrehtyi, kävi alakaupungissa taistelevien gyllenburhilaisten olo pian tukalaksi. Täydennyksiä ei enää tullut ja helppoa tietä pois motista ei ollut, kun alakaupungista ei päässyt suoraan keskikaupunkiin muuten kuin kapeaa kaupungin ja yläkaupungin muurien välistä kujaa pitkin. Sana muurin murtumisesta myös toisella puolella kaupunkia keskikaupungissa alkoi myös kiiriä sotilaiden joukossa. Aamuun mennessä useimmat päättivät luopua taistelusta.
Vaikka alakaupungin hallinta oli siirtymässä netronovalalaisille, ei taistelu koko kaupungista ollut vielä ratkennut. Gyllenburhia puolustava armeija oli yläkaupungissa vielä iskussa ja keskikaupunkikaan ei ollut vielä romahtanut. Niiden jälkeen oli vielä kaupungin päälinna, joka oli vielä yläkaupunkiakin vaikeampi valloittaa. Päälinna itsessään oli jo pienen kaupungin kokoinen ja sen muurit nousivat kaupungin muurien yläpuolelle.
Jo kahdessa paikassa pahan takaiskun kohdanneet gyllenburhilaiset olivat ymmärtäneet tämän hetken suurimmaksi ongelmakseen vihollisen hallussa olevan yläkaupungin portin. Portti oli silta yläkaupungin läpi ja kohti päälinnaa. Kaupungin armeijan täysi voima kohdistuikin nyt portin valtaamiseksi takaisin.
”Toivottavasti saamme pian vahvistuksia. Tällä tahdilla emme pysty pitämään porttia hallussa enää pitkään”, Martin sanoi.
”Kapteeni Cranfotin pitäisi olla pian täällä. Alakaupungin läpi pääseminen ei ole helppoa, jos ei tunne aluetta”, Venir sanoi.
Burhleo ei kommentoinut asiaa sen enempää. Kallas tiesi, ettei vanha mies pitänyt yhtään häntä enempää epävarmuudessa olemisesta.
”Ovatko tiedot keskikaupungista varmistuneet?” Martin kysyi.
”Kuten tiedät, kapteeni Solkarin osasto on mahdollisesti päässyt muurin yli ja saavuttanut sillanpääaseman keskikaupunkiin. Yhteyttä häneen tai hänen sotilaisiinsa emme ole kuitenkaan saaneet”, Venir vastasi.
”Olemme siis edelleen rintamakarkureiden sanojen varassa”, Martin sanoi.
”Toistaiseksi niin”, Venir sanoi.
”Voisin lähettää tiedustelijoita hakemaan tietoa keskikaupungilta”, Martin sanoi.
”Tilanne voi olla niin sekava, ettei yksittäinen tiedustelija riitä. Keskitytään nyt pitämään portti hallussa ja annetaan tilanteen muualla selkeytyä”, Venir sanoi.
”Voin lähettää sellaisen tiedustelijan, joka ei olisi osallistumassa taisteluun joka tapauksessa”, Martin sanoi.
Kallas totesi, ettei Burhleo lopettaisi ennen kuin voisi tehdä oman tahtonsa mukaan.
”Tee miten haluat, kunhan se ei vaikuta taisteluun”, Venir sanoi.
Vanha mies ja kapteeni katselivat kuinka gyllenburhilaiset järjestäytyivät yläkaupungin kaduilla ja valmistautuivat seuraavaan hyökkäykseen kohti porttia. Vaikka alakaupunkilaisia ja netronovalalaisia oli kumpiakin tullut pikkuhiljaa lisää portille, eivät he tämän hetkisillä voimilla kykenisi pitämään porttia hallussaan. Isompaa apujoukkoa tarvittiin.
torstai 1. lokakuuta 2020
Yläkaupungin portti VI
Betula pubescens, osa 132
Kapteeni Kallaksen osaston sotilaiden odotus tuntui loputtomalta. Portti yläkaupunkiin onneksi pysyi koko ajan auki, mutta sotilaita kulki sen läpi koko ajan enemmän molempiin suuntiin. He katselivat myös huolestuneina alakaupungin ylitse, kun yö hiipi kohti aamua ja taistelun äänet alkoivat jo kuulua. Pian portti laitettaisiin kiinni, jotta se olisi valmiina puolustamaan kaupungin ydintä tulevalta hyökkäykseltä.
Kun miehet alkoivat pikkuhiljaa jo luopua toivostaan, että kapteeni koskaan tulisi takaisin, kuulivat he kovan ujelluksen. Ujellus lähti liikkeelle jostakin muurin toiselta puolelta ja kohosi nopeasti taivaalle muurin ja portin yläpuolelle. Vielä lähes mustalle yötaivaalle päästyään ujellus hiljeni.
Kova pamahdus peitti taivaan. Räjähdystä seurasi kirkas punainen valo, joka levisi säteinä pamahduskohdasta. Pieneksi hetkeksi pimeyden keskelle tuli kirkasta.
Aluksi kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut ja mitä pitäisi tehdä. Pian ajatus alkoi juosta sotilaiden mielissä.
”Tuo on varmasti kapteeni merkki, hyökätään”, joku sotilaista sanoi.
Kukaan ei osannut sanoa vastaan ja pian Kallaksen osaston sotilaat hyökkäsivät kohti porttia, jonka vartijat olivat olleet pamahduksesta ja sitä seuranneesta valoilmiöstä yhtä yllättyneitä kuin Kallaksen sotilaatkin. Vielä yllättyneempiä he olivat sitä seuranneesta hyökkäyksestä, joka tuli kahdesta suunnasta.
Yllätyksen ja kahdesta suunnasta tehdyn hyökkäyksen voimin Kallas osastoineen sai yläkaupungin portin haltuunsa varsin nopeasti ja pienin tappioin. Myös Burhleo oli tyytyväinen taistelun tulokseen.
”Seuraavaksi meidän täytyy varmistaa portti ja suojella alakaupungin asukkaita”, Martin sanoi.
”Porttia ei ole rakennettu puolustettavaksi sisältäpäin”, Venir sanoi.
”Ei niin, mutta ehdimme rakentaa pienet varustukset sen suojiksi ennen kuin kaupungin sotilaat huomaavat, että portti on vallattu”, Martin sanoi.
”Siihen tarvitsemme rakennustarpeita ja rakentajia. Sotilaillani ei ole aikaa siihen”, Venir sanoi.
”En tarvitsekaan siihen sotilaitasi. Heidän täytyy vain suojella minun joukkojani”, Martin sanoi.
Burhleo ei sanonut enempää vaan kääntyi ja käveli portin läpi alakaupunkiin. Kallas jäi sotilaidensa kanssa varmistamaan porttia ja tekemään mitä pystyi, jotta portti voitaisiin pitää hallussa. Se ei ollut paljoa.
Kallaksen miehineen ei kuitenkaan tarvinnut ehtiä tehdä ihmeitä, sillä Burhleo palasi pian. Mukanaan hänelle oli joukko alakaupunkilaisia, joilla oli mukanaan rakennustarvikkeita. Osa lähti hakemaan lisää, kun oli saanut kantamuksensa tuotua portin läpi.
”Mihin herra kapteeni haluaa linnoituksensa?” Martin kysyi.
”Mihin vain portin ympärille pystytte sen rakentamaan”, Venir vastasi.
Burhleo ryhtyi johtamaan rakennustöitä. Pieni joukko taisteluun kykeneväisiä alakaupunkilaisia aseistettiin kuolleiden sotilaiden aseilla, jotta tulevia vastahyökkäyksiä vastaan olisi enemmän puolustajia.