Betula nana, osa 362
Kamarineito harjasi Emilyn hiuksia hänen istuessa tuolilla. Emily oli väsynyt. Hän ei ollut varma kuinka monta päivää tai viikkoa siitä oli, kun Mihail lähti kohti pohjoista. Päivät olivat menneet ajatuksissa sekaisin, kun työtä oli joka päivä monen päivän edestä ja kaiken muun ajan hän katoi huolta miehestään.
”Arvon ruhtinatar näyttää niin kalpealta”, kamarineito sanoi.
Emily ei sanonut mitään.
”Pieni ratsastusretki joen varteen voisi tehdä hyvää rouvalle. Se voisi tehdä meille kaikille hyvää”, kamarineito sanoi.
”Toivottavasti ette puhu minulle noin vain siksi, että haluaisitte muiden kamaerinetojen kanssa vapaata aikaa ulkoilmassa”, Emily sanoi.
Emilyn kommentti sai kamarineidon säikähtämään ja pyytelemään kiivaasti anteeksi Emilyltä.
”Anteeksi rouva, en tarkoittanut sitä niin kuin se tuli ulos. Näytätte oikein hyvältä, kuten aina”, kamarineito sanoi.
Emily huokaisi ja painoi päänsä.
”Anteeksi, en minäkään tarkoittanut. Olen vain niin väsynyt ja huolissani Mihailista”, Emily sanoi.
He istuivat molemmat jonkin aikaa hiljaa.
”Jatkanko harjausta, rouva?” Kamarineito kysyi.
”Jatkakaa vain. Hiusteni pitää olla siistit, kun otan taas vastaan ihmisiä huoltensa kanssa”, Emily vastasi.
Kamarineito nyökkäsi ja jatkoi Emily hiusten harjaamista.
”Ehkä retki jokivarteen voisi olla hyvä idea lähipäiville. Kaipaamme kaikki ulkoilmaa”, Emily sanoi.
Kamarineito hihkaisi innosta.
”Älä innostu liikaa. Meidän täytyy hoitaa päivän velvollisuutemme ensin ja sitten vasta pääsemme viettämään vapaata aikaa”, Emily sanoi.
”Kyllä, arvon ruhtinatar”, kamarineito sanoi.
Emily hymyili. Kamarineidon aito innostuminen näin pienestä asiasta sain hänet muistamaan aikoja, jolloin olisi saattanut itsekin innostua yhtä pienestä asiasta. Ajasta, jolloin he olivat Mihailin kanssa opiskelemassa Vihersalossa. Kaikki muistot siltä ajalta tuntuivat olevan kuin joltain toiselta maailmanajalta. Vanhoista kääröistä luettuja katkelmia ajasta, jolloin maankuori oli toisenlainen ja sitä asuttivat täysin eri valtakunnat omine kansoineen.
Sitten musitojen keskelle ilmestyi mustaan kaapuun pukeutunut mies ja Emily säikähti kiljahtaen pois muisteluistaan.
”Ruhtinatar, onko kaikki hyvin?” Kamarineito kysyi.
Emilyllä meni hetki tasata hengitystään ennen kuin pystyi vastaamaan.
”Kaikki on hyvin, säikähdin vain ajatuksiani”, Emily vastasi.
Kamarineito nyökkäsi ja ojensi käsissään olevaa asua. Emily ihmetteli ensin, mutta tajusi sitten olleensa paljon pidempään muistoissaan. Kamarineito oli ehtinyt harjata hiukset loppuun ja lähteä etsimään päivän seuraavaan ohjelmaan sopivia asuja.
”Sopiiko tämä rouvalle?” Kamarineito kysyi.
”Se sopii hyvin”, Emily vastasi.
Emily pukeutui asuun ja karineito auttoi häntä siinä.
”Pyydättekö myös Sarnelin mukaan retkelle jokivarteen. Haluan keskustella hänen kanssaan siellä, kun on hieman rauhallisempaa kuin täällä linnassa”, Emily sanoi.
”Kyllä, arvon ruhtinatar”, kamarineito sanoi.
torstai 31. elokuuta 2023
Ruhtinattaren huoli III
torstai 24. elokuuta 2023
Ruhtinattaren huoli II
Betula nana, osa 361
Loputtomasti pieniä ja suuria ongelmia. Emily oli uupunut, vaikka oli koko päivän ajan vain istunut pehmeällä valtaistuimella.
Emily huokaisi ja painautui syvemmälle valtaistuimen tyynyihin.
”Pitkä päivä, arvon ruhtinatar?” Sarnel kysyi.
Demoni oli ilmestynyt jostakin takakulmasta valtaistuimen vierelle Emilyn huomaamatta.
”Liian pitkä”, Emily vastasi.
Emily seurasi katseellaan, kun demoni käveli sivupöydän luokse ottamaan itselleen juotavaa. Emilyn henkivartijat katsoivat tätä hieman paheksuvasti, mutta eivät tehneet mitään estääkseen demonia.
”Onko Mihail sinun mielestäsi tehnyt tätä joka päivä?” Emily kysyi.
”Ei, ei joka päivä. Eikä niin päivinä, kun on tehnyt, ole tehnyt tätä yhtä huolellisesti paneutumalla kuin sinä nyt teet”, Sarnel vastasi.
”Sellainen mielikuva minullakin on, mutta halusin toisen mielipiteen”, Emily sanoi.
Emily huokaisi.
”Mitä pohdit?” Sarnel kysyi.
”Pohdin, että mitä minua täällä tarvitaan”, Emily vastasi.
Sarnel ei esittänyt jatkokysymyksiä, koska hän tiesi mihin suuntaan ne johtaisivat. Emily ei kuitenkaan tarvinnut jatkokysymyksiä sinne suuntaan. Hänen ajatuksensa olivat jo Mihailin luona.
”Minun pitäisi olla Mihailin luona”, Emily sanoi.
”Hän pyysi sinua jäämään tänne teidän molempien puolesta”, Sarnel sanoi.
Emily tuhahti.
”Älä nyt sinäkin aloita”, Emily sanoi.
”Se on kuitenkin totta”, Sarnel sanoi.
”Vaikka olisikin, niin tiedän, että minun olisi parempi olla hänen rinnallaan siellä”, Emily sanoi.
Sarnel ei sanonut mitään.
”Minun täytyy päästä lepäämään”, Emily sanoi.
”Hyvä, että muistat myös levätä riittävästi”, Sarnel sanoi.
”Päivän ohjelma ei kuitenkaan ole tässä, mutta murehdin siitä sitten, kun olen saanut olla hetken rauhassa”, Emily sanoi.
Sarnel nyökkäsi.
Emily käveli linnan salien ja portaikkojen läpi omaan nukkumasaliinsa. Hovineidot olivat siellä odottamassa häntä, mutta Emily kaatui heistä välittämättä sängylleen. Hän nukahti nopeasti ja heräsi vasta sitten, kun hänet herätettiin ennen seuraavaa tehtävää.
torstai 17. elokuuta 2023
Ruhtinattaren huoli
Betula nana, osa 360
Emily istui valtaistuimella, jonka Mihail oli jättänyt hänen hoidettavakseen lähdettyään itse kohti pohjoisen taisteluita. Hän koki olonsa epämukavaksi. Hyvin pehmustettu tuoli itsessään oli mukava istua. Sen sijaan päätösten määrä, jota häneltä odotettiin, sai olon epämukavaksi. Päätösten odottajat katsoivat häntä ympäri linnan pääsalia, jonka seinustan korokkeelle valtaistuin oli asetettu.
”Seuraava”, Emily sanoi.
Hänen vieressään oleva henkivartija nyökkäsi ja pyysi seuraavan asian esittäjät ruhtinattaren puheille.
”Arvon ruhtinatar, toivon, että kuuntelet huoliani ja toimit sen perusteella parhaasi mukaan”, mies sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Kerro huolesi”, Emily sanoi.
”Yritän olla lyhyt sanoissani, arvon ruhtinatar. Olen kauppias kaupungin torilla, jonka ruhtinas on meille ystävällisesti järjestänyt ja laajentanut, kun kauppiaiden ja kaupunkilaisten tarpeet ovat kasvaneet. Kasvanut väkimäärä on kuitenkin johtanut myös rauhattomuuden kasvuun ja näpistysten määrät ovat kasvaneet. Näpistämistä ja muuta kiusantekoa tapahtuu jo niin paljon, että rehellisen kauppiaan alkaa olla vaikeaa tehdä torilla tienestiään perheensä elättämiseksi”, mies sanoi.
Emily pohti kauppiaan kertomusta ja yritti keksiä tämän esittämään ongelmaa ratkaisua. Toisaalta voisi olla hyvä kysyä asiaa kauppiaalta itseltään.
”Millaista ratkaisua itse toivoisitte asiaan?” Emily kysyi.
Kauppias meni kysymyksestä hämilleen.
”Arvon ruhtinatar, minä olen vain nöyrä kauppias”, mies vastasi.
”Te olette torilla päivittäin ja minä käyn siellä itse vain silloin tällöin. Oletan, että teillä on parempi tieto torin tapahtumista ja miten niitä voisi ratkaista”, Emily sanoi.
Meni hetki ennen kuin mies osasi sanoa mitään. Sittenkin tämä epäröi sanojaan.
”Ehkä torin vartiointia voisi lisätä ja näin näpistelijät jäisivät helpommin kiinni. Arvon ruhtinatar voisi ehkä määrätä tähän sotilaita”, mies sanoi.
Emily silitti mietteliäänä leukaansa.
”Sotilaita on tällä hetkellä varsin vähän, koska olemme sodassa. Voi olla hankalaa lisätä vartiointia niin paljon, että sillä olisi suurta merkitystä”, Emily sanoi.
Kauppias näytti pettyneeltä. Emily halusi ratkaista ongelman, koska hän tiesi torin olevan keskeinen asukkaiden päivittäisten tarpeiden kannalta.
”Kerrotko kuitenkin lisää tästä ongelmasta ja mistä se johtuu”, Emily sanoi.
Kauppias ei ollut varma mistä suunnasta lähestyisi asiaa. Emily kannusti tätä aloittamaan mistä tahansa ja jatkamaan siitä luontevaan suuntaan. Miehen kertoman mukaan ongelmana oli väkimäärä torilla, mikä hankaloitti kojun tarkkailua.
”Olisiko ratkaisu ongelmaan perustaa toinen tori toiselle puolelle kaupunkia jakamaan väkimäärää?” Emily kysyi.
Kauppias oli selvästi vastaamassa kieltävästi, mutta jäi sitten pohtimaan ehdotusta.
”Ehkä se voisikin toimia. Torit voisivat myös palvella eri tarkoituksia, jolloin eri päivinä voisi vierailla eri toreilla”, mies sanoi.
”Nyt meidän täytyy vain löytää sopiva paikka, jonne osa kauppiaista voi siirtyä. Tai useampi, jos se olisi paras ratkaisu”, Emily sanoi.
”Ruhtinatar on aivan oikeassa”, mies sanoi.
Kauppias hyvästeli Emilyn ja poistui tyytyväisenä. Sitten oli seuraavan huolensa esittäjän vuoro.
torstai 10. elokuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun V
Betula nana, osa 359
Mihail tarkasti Reuelissa ollessaan vapakaupungin nykytilan ja mitä suunnitelmia kaupungin laajentamiseen ja linnoittamiseen siellä olevan joukot olivat tehneet. Vapaakaupunkia esitteli siellä joukkoja johtava kapteeni Helen Hatasu.
”Suunnitelmat ovat varsin laajoja ja minulla on sotilaita sangen vähän ja asukkaitakin täällä on vain kourallinen, joten keskitymme suunnitelmien tärkeimpiin osiin. Tärkeimpinä jonkinlaisen keskuslinnan sekä majoitteiden rakentaminen. Myöhemmin on tarkoitus aloittaa Reuelia ympäröivän puolustuslinjan rakentaminen”, Helen sanoi.
”Suunnitelmat näyttävät hyviltä. Toteuttakaa niitä niin kuin pystytte ja parhaaksi katsomallanne tavalla soveltamalla. Tärkeintä on, että pystymme pitämään keitaan hallussa, koska se mahdollistaa joukkojen liikkumisen Netronovalan ja Suuren keisarikunnan rajan välillä”, Mihail sanoi.
Hatasu kumarsi Mihailille. Tämä ei ollut vieläkään tottunut ruhtinaan saapumiseen ja tämän kanssa keskustelemiseen.
”Kyllä, arvon ruhtinas. Teemme parhaamme”, Helen sanoi.
Mihail vilkaisia Hatasua hieman huvittuneena. Tämä ei uskaltanut katsoa Mihalia takaisin.
”Näytätkö, missä vaiheessa linnoutuksen työt ovat?” Mihail kysyi.
”Tietenkin, arvon ruhtinas”, Helen vastasi.
Hatasu lähti johdattamaan Mihailia kohti kylän laitaa, missä työmaa oli hieman kylän ulkopuolella.
”Valitsimme luonnollisesti korkeimman paikan Reuelin välittömästä läheisyydestä. Alue on varsin tasaista, joten pienikin nnyppylä tarjoaa hyvän näkyvyyden ympäristöön”, Helen sanoi.
”Kivilinnoitus tulee siis hallitsemaan maastoa hyvin”, Mihail sanoi.
”Niin, kunhan saamme sellaisen rakennettua. Joudumme etsimään materiaalia aika kaukaa, mutta olemme löytäneet muutamia hyviä paikkoja, josta saamme louhittua kiveä”, Helen sanoi.
Hatasu esitteli linnoituksen työmaan. Pieni keskuslinna oli nousemassa hitaasti ja nyt aluetta hallitsi puinen vartiotorni. Vartiotorni oli sijoitettu kylän ja työmaan väliin. Reuelin kautta kulkeva karavaanireitti kulki suoraan vartiotornin juuresta. Tornin juuren ympäristö oli suojattu pienellä vallilla.
”Pahoittelen, arvon ruhtinas, että emme ole ehtineet rakennustöissä tämän pidemmälle”, Helen sanoi.
”Jokainen päivä edistää asiaa. Toiveena myös on, että tätä paikkaa ei tarvitsisi koskaan puolustaa, vaan taistelut käytäisiin jossakin muualla”, Mihail sanoi.
”Se olisi parempi, arvon ruhtinas. Tämä paikka on vaikea taistelulle. Jo selviytyminen ilman taistelua on jossain määrin haasteellista, mutta olemme toistaiseksi siinä onnistuneet hyvin”, Helen sanoi.
”Siltä näyttää”, Mihail sanoi.
Tarkastuskierroksen jälkeisenä päivänä Mihailin ja tämän henkivartijoiden oli aika jatkaa matkaa kohti pohjoista. Lohikäärme nousi tuttuun tapaan raskaasti ilmaan ja lähti sitten liitämään kohti rajaa, joka erotti savanni- ja aavikkoalueen Suuresta keisarikunnasta. Rajaa valvoi suuri Netronovalan sotilasosato, jonka luona Mihail vielä pysähtyisi. Sen jälkeen oli edessä Suuren keisarikunnan alueen ylitys ja loputla yritys löytää paikka, jonne hänen armeijansa oli päätynyt.
Mihailin lähdettyä kohti pohjoista myös Sarnel lähti liikkeelle. Hän lähti Mihailin osoittaman tehtävän mukaan takaisin Netronovalaan. Demoni jätti hyvästit Reueliin jääville sotilaille, joihin oli jo ehtinyt ystävystyä. Sitten hän nousi lentävän mattonsa päälle ja liisi etelään kohti ruhtinaskunnan keskusta. Mukanaan hän vei joukon kirjeitä ja raportteja, joita Netronovalassa osattiin jo odottaa.
torstai 3. elokuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun IV
Betula nana, osa 358
Sarnel herätti Mihailin tuomalla tämän telttaan aamupalaa. Ruhtinaan teltta oli pystytetty yhden netronovalalaisten haltuun ottaman rakennuksen katolle. Se oli arvioitu turvallisimmaksi paikaksi Reuelissa. Sen vieressä oli myös tilaa lohikäärmeelle. Mihail ei ollut varma tarvitsiko se lepoa, mutta oli komentanut sen silti lepäämään.
”Kun olet herännyt ja syönyt aamupalasi, niin haluaisin kuulla siitä tehtävästä, jonka olet keksinyt ilokseni”, Sarnel sanoi
Mihail naurahti.
”Ei se ole mitään vaikeaa”, Mihail sanoi.
”Mieluummin vaikeaa kuin liian helppoa”, Sarnel sanoi.
”Toivon, että et kuitenkaan tylsisty liikaa uudessa tehtävässäsi”, Mihail sanoi.
”Kun kerrot, mikä se on, niin voin kertoa sinulle, kuinka paljon tylsistyn sitä suorittaessani”, Sarnel sanoi.
Mihail vakavoitui.
”Haluan, että palaat takaisin Netronovalaan”, Mihail sanoi.
Sarnel epäröi hetken.
”Tarkoitatko uuteen Netronovalaan vai siihen vanhaan, joka on kotiseutuasi?” Sarnel kysyi.
”Uuteen. Vanhaan minulla ei ole mitään asiaa tai tarvetta enää”, Mihail vastasi.
”Mitä teen siellä?” Sarnel kysyi.
”Sinun täytyy suojella Emilyä ja auttaa häntä kaikessa, mitä hän tarvitsee”, Mihail vastasi.
”Paras tehtävä, mitä keksit minulle, on lähettää minut puolisosi lapsenvahdiksi?” Sarnel kysyi.
”Se on tärkein tehtävä, minkä sinulle keksin. Tärkein tehtävä, minkä keksin kenellekään”, Mihail vastasi.
Sarnel huokaisi.
”En aio valehdella sinulle, eikä minulla ole siihen oikeastaan mitään syytäkään, mutta tuo kuulostaa minulle erittäin tylsistyttävältä tehtävältä”, Sarnel sanoi.
”Tiedän, ettei se ole sinulle kiinnostavin mahdollinen tehtävä, mutta minulle on tärkeää tietää, että Emily on turvassa”, Mihail sanoi.
”Ja uskot minun pystyvät takaamaan sen?” Sarnel kysyi.
Mihail katsoi demoniaan silmiin.
”Luotan sinuun”, Mihail vastasi.
Sarnel naurahti.
”Luotat minun liikaa”, Sarnel sanoi.
”Niin voi olla”, Mihail sanoi.
Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään ja ainoana äänenä oli Mihailin syöminen ja ulkoa kuuluvat äänet.
”Teetkö tämän tehtävän?” Mihail kysyi.
Sarnel huokaisi.
”Teen, jos haluat minun tekevän”, Sarnel vastasi.
”Haluan”, Mihail sanoi.
”Sitten teen”, Sarnel sanoi.