Betula nana, osa 357
Mihail vilkutti vielä Emilylle ja komensi lohikäärmeen ilmaan. Raskas olento nousi hitaasti irti maasta ja pikkuhiljaa yhä ylemmäksi. Lopulta se pääse linnan muurien yläpuolelle ja Mihail teki viimeisen vilkaisun ympärilleen. Sen jälkeen suunta oli kohti pohjoista. Lohikäärme karjaisi ja lähti lentämään eteenpäin.
Tuuli oli aluksi vastainen, joten matkateko kävi hitaasti. Lentäminen kuitenkin hämäsi siinä mielessä, että kaikkien esteiden ylitys oli yhtä vaivatonta kuin matkanteko muutenkin. Hidaskin lentäminen oli siis paljon nopeampaa kuin maata pitkin kulkeminen nopeimmalla mahdollisella ratsulla. Siitäkin huolimatta, että matkanteko lentäen oli nopeaa, heillä meni useita päiviä päästä Reueliin saakka.
Toisena päivänä tuuli oli suotuisampi ja matka taittui nopeammin. He eivät kuitenkaan vain lentäneet ja katselleet maisemia. Kun kerran maisemaa nähtiin ylhäältä, niin sotilaat kartoittivat maastoa ja piirsivät siitä karttoja. Kiinnostavia maastonkohtia myös merkittiin ylös, jotta niitä voitaisiin tutkia myöhemmin tarkemmin. Kartat saatettiin jättää Reuelissa olevalle varuskunnalle toimitettavaksi takaisin Netronovalaan.
Jo lentomatkaan puutuneina he lopulta pääsivät Reueliin. Siellä heitä oli vastassa täydessä hälytystilassa olleiden sotilaiden joukko, jotka olivat säikähtäneet lohikäärmettä. Sotilaiden lisäksi paikalla oli Sarnel valmiina puolustamaan Reuelia yhdessä sotilaiden kanssa.
”Arvon ruhtinas, mitä teette täällä? Ja mikä tuo on?” Sarnel kysyi.
”Olen matkalla kohti pohjoista”, Mihail vastasi.
Sarnel ei kunnellut Mihailin vastausta, vaan katseli epäkuollutta lohikäärmettä.
”Onko tuo se, minkä luulen sen olevan?” Sarnel kysyi.
”Se on muumioitu lohikäärme, jonka minä kuolleestamanasin. Aivan kuin sanoin tekeväni”, Mihail sanoi.
Sarnel nyökkäsi.
”Ja olet matkalla sen kanssa kohti pohjoista, jotta voit yksin kääntää taistelun koko Suurta keisarikuntaa vastaan voitoksi?” Sarnel kysyi.
”Teen vain sen, mitä tarvitsee, jotta saan sotilaani pois sieltä”, Mihail vastasi.
”Sitä minä olen pelännytkin sinun tekevän”, Sarnel sanoi.
”Enkä minä ole yksin”, Mihail sanoi.
Mihail osoitti selkänsä takana olevia sotilaita, jotka yrittivät parhaansa mukaan toipua lentomatkasta. Kaikille matka ei ollut helppo ja pidempi lepotauko oli heille tarpeen. Tarkoitus oli viettää seuraavat kaksi yötä Reuelissa ja jatkaa sitten matkaa kohti pohjoista.
”Muutamalla henkivartijalla ei ratkaista taisteluita ja sodista puhumattakaan”, Sarnel sanoi.
Mihail veti Sarnelin lähemmäksi itseään.
”Voit olla mitä mieltä tahansa, mutta minä lennän pohjoiseen. Siellä tapahtuu, mitä siellä tapahtuu”, Mihail sanoi.
Mihail piti tauon.
”Ja sinulle minulla on uusi tehtävä”, Mihail sanoi.
torstai 20. heinäkuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun III
torstai 13. heinäkuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun II
Betula nana, osa 356
Linnan pihalla Mihailin laukku kiinnitettiin hänen oman satulansa viereen lohikäärmeen selkään. Mihailin mukaan lähtevät sotilaat hyvästelivät tovereitaan ja perheitään. Emily pohti, uskoiko kukaan heistä palaavansa takaisin.
Emily meni Mihailin luokse.
”Voinko saada sinut vielä pieneksi hetkeksi kahden kesken?” Emily kysyi.
”Miksi?” Mihail kysyi.
”Haluan hyvästellä rauhassa”, Emily vastasi.
Mihail vilkuili ympärilleen. Hän näki, että sotilaiden viimeiset valmistelut olivat vielä kesken.
”Saat hetken”, Mihail sanoi.
Emily johdatti Mihailin takaisin sisälle ja he menivät pieneen saliin, joka oli autio. Siellä Emily suuteli Mihailia intohimoisesti.
”Toivoisin, että olisimme ehtineet hyvästellä pidemmin”, Emily sanoi.
”Minä kyllä palaan takaisin”, Mihail sanoi.
”Tietysti sinä sanot niin, mutta ei sitä voi tietää. Voi olla, että sinä jäät sinne ja en saa edes tietää asiasta”, Emily sanoi.
Mihail sulki silmänsä ja antoi otsansa koskettaa Emilyn otsaa.
”Mitä tahansa käykin, niin lupaan, että me vielä näemme, rakkaani”, Mihail sanoi.
Mihail tunsi kuinka Emily pidätteli kyyneliään.
”Niin on parempi tapahtua”, Emily sanoi.
”Niin tulee tapahtumaan”, Mihail sanoi.
He suutelivat ja halasivat pitkään. Lopulta salin ovelta kuului varovainen koputus. Kaikki valmistelut olivat valmiina. Mihail ja sotilaat voisivat lähteä lentämään kohti pohjoista.
”On aika”, Mihail sanoi.
Emily tarttui vielä kiinni Mihailiin ja suuteli tätä viimeisen kerran ennen kuin päästi tästä irti.
”Olen jättänyt ohjeet ja parhaat neuvonantajat käyttöösi”, Mihail sanoi.
”Kyllä minä pärjään johtamisesta”, Emily sanoi.
”Mistä et pärjäisi?” Mihail kysyi.
”Siitä, jos et palaakkaan luokseni”, Emily sanoi.
Mihail nyökkäsi.
He palasivat linnan pihalle ja Mihail nousi lohikäärmeen selkään sotilaidensa kanssa. Linnan pihalla olevat sotilaat ja linnan asukkaat hurrasivat lähtijoille. Lapset heittelivät kukkia. Emilyn mielestä sotaan lähdössä oli aina liikaa iloa. Sen olisi ennemmin pitänyt olla surun hetki.
torstai 6. heinäkuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun
Betula nana, osa 355
Muutamien päivien kuumeisten lähtövalmistelujen jälkeen Mihail oli valmis lähtemään kohti pohjoista. Lohikäärmeelle oli nopeasti ommeltu satuloita, joihon kiinnitettyihin lukuisiin satulalaukkuihin lisättiin niin paljon varusteita kuin vain uskallettiin laittaa. Ei ollut mahdollista tietää etukäteen, miten paljon lohikäärme jaksaisi kantaa pitkän lentomatkan ajan, joten laukut oli tehty myös helposti irroitettavaksi.
Satuloita oli useita, jotta muutama henkivartija pystyi lähtemään Mihailin mukaan. Emily sen sijaan oli jäämässä Aegyzaan johtamaan linnaa ja kaupunkia.
Emily olisi toivonut toisin. Tästä hän oli tullut keskustelemaan lähtövalmisteluja omassa huoneistossaan tekevän Mihailin kanssa.
”Haluan tulla mukaasi”, Emily sanoi.
”Ja minä haluan sinun jäävän tänne. En halua, että oli vaarassa keskellä taisteluja. En kesä ajatellakaan sellaista”, Mihail sanoi.
”Olisi parempi, jos menemmä yhdessä”, Emily sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Varmasti, mutta en ota silti sitä riskiä. En halua menettää sinua”, Mihail sanoi.
”Entä mitä minä haluan? Eikö sillä ole mitään merkitystä?” Emily kysyi.
Mihail ei vastannut. Sen sijaan hän jatkoi valmistelujaan.
”Mehän puhuimme tästä. Minäkään en halua menettää sinua”, Emily sanoi.
”Olen päättänyt mitä teen”, Mihail sanoi.
Mihail asetti viimeiset tavaransa laukkuun ja sulki sen.
”Olen valmis”, Mihail sanoi.
”Lähdetkö aamulla?” Emily kysyi.
”Ei, lähden heti. Mitä nopeammin pääsen liikkeelle ja kohti pohjoista, sen parempi”, Mihail vastasi.
Emily istuutui tuoliin Mihailin työpöydän vieressä.
”Luulin, että saan viettää vielä yön kanssasi”, Emily sanoi.
”Anteeksi, mutta minun on pakko lähteä heti. Jokainen hetki, jonka odotan täällä, luultavasti maksaa monen sotilaan hengen”, Mihail sanoi.
”Etkö luota sotilaisiisi?” Emily kysyi.
”Luotan, mutta he ovat keskellä vihollisvaltakuntaa”, Mihail vastasi.
Mihail lähti kantamaan laukkuaan ulos linnan pihalla odottavan lohikäärmeen luokse. Emily jäi paikoilleen ja painoi päänsä. Hänen täytyi koota itsensä, että pystyi nousemaan ylös ja seuraamaan Mihailin perässä.