Betula nana, osa 366
Emily lähetti yöllä lemmikkikobransa Nashan hakemaan Sarnelin ja tuomaan tämän linnan kellariin. Hän oli todennut, että paikka, jossa hän saattoi harjoitella puunkirouksen hallintaa rauhassa, antaisi mahdollisuuden myös keskustella rauhassa ilman ylimääräisiä korvia kuulemassa asioita, joiden he halusivat pysyvän salassa. Suunnitelman helppo osuus oli hiipiä linnan läpi huomaamatta, koska hän oli ehtinyt oppia siihen parhaat reitit. Hieman vaikeampaa oli harhauttaa kamarineitoa, joka oli tekemässä illan viimeisiä askareita. Samoin pitkälliseksi osoittautui odotus, jonka eteen Emily joutui linnan kellarissa.
”Ehkä olisi kannattanut varoittaa Sarnelia etukäteen, jotta hän olisi osannut olla valmiina”, Emily sanoi.
Lopulta Emily kuuli Sarnelin puhinan kellarin käytävästä. Nasha opasti vielä oikean oviaukon ja Sarnel ilmestyi sen takaa näkyviin. Demoni näytti hieman väsyneeltä ja tämän vaatteet eivät olleet yhtä huolella puetut kuin yleensä. Nasha oli asettunut demonin olkapäille.
”Sinullahan kesti”, Emily sanoi.
”Pahoittelut, ruhtinatar. En ollut valmiina, kun Nasha saapui huoneistooni ja valmitsemani reittille osui paljon väkeä, jonka mieluummin en haluaisi tietävän, että hiippailen keskellä yötä pitkin linnan käytäviä”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Tänne pääsee helposti huomaamattomasti, jos tietää oikean reitin. Minullakin meni jonkin aikaa sen hakemiseen. Hyvä kuitenkin, että pääsit tänne jokseenkin huomaamattomasti”, Emily sanoi.
”Hyvä, että olet löytänyt paikan, jossa voimme puhua rauhassa”, Sarnel sanoi.
”Paikan löytämisestä voit kiittää Nashaa”, Emily sanoi.
Sarnel katsoi olkapäillään lepäävää käärmettä.
”Kiitos siis sinulle”, Sarnel sanoi.
”Aina palveluksessanne”, Nasha sanoi.
Käärmeen liikkeet olivat korostetun hitaita.
”Toivoisin kyllä, että täällä olisi hieman lämpimämpää. Käyn aika hitaasti, kun on niin viileää”, Nasha sanoi.
”Linnan kellari on viileä, varsinkin yöllä”, Emily sanoi.
”Tai varmaan vuorokauden ajasta riippumatta”, Sarnel sanoi.
”Niin taitaa olla”, Emily sanoi.
Nasha nyökkäili hitaasti.
”Jos haluat, niin voit palata ylempiin kerroksiin. Me pärjäämme täällä hyvin”, Emily sanoi.
”Tekisin niin mielelläni. Hyvät yöt teille”, Nasha sanoi.
”Hyvää yötä”, Emily sanoi.
Sarnel laski käärmeen maahan ja tämä lähti hitaasti kiemurtelemaan kohti ovea.
torstai 28. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli VII
torstai 21. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli VI
Betula nana, osa 365
Emily odotti edelleen Sarnelin vastausta, jota tämä ei halunnut antaa.
”Mitä siis vastaat?” Emily kysyi.
”Mutta mitä merkitystä sillä on?” Sarnel kysyi.
”Mitä merkitystä millä?” Emily kysyi.
”Sillä, mitä minä vastaan”, Sarnel vastasi.
”Sitten voimme toimia sen mukaan, mitä sinä vastaat”, Emily sanoi.
”Mutta emme me voi täältä noin vain lähteä. Miellä molemmilla on velvollisuudet ja tehtävät täällä hoidettavana. Eivät ne tapahdu, jos lädemme täältä pois”, Sarnel sanoi.
”Aina voi asettaa jonkin sijaisen”, Emily sanoi.
”Eivät he suostu siihen”, Sarnel sanoi.
”Jos tarkoitat Mihailin uskollisia sotilaita ja virkamiehiä, niin kyllä suostuvat, jos heiltä ei kysytä asiasta mitään”, Emily sanoi.
”Aiotko sitten vain hävitä salaa paikalta?” Sarnel kysyi.
Emily ei vastannut. Sarnel kuitenkin arvasi, mitä tämä ajatteli.
”En voi uskoa, että suunnitteletkaan sellaista. Mihail on antanut meille tehtävän tänne ja sinä aiot hiipiä salaa yön pimeydessä siltä karkuun”, Sarnel sanoi.
”Aion lähteä pelastamaan Mihailin, jotta hän voi johtaa Netronovalaa ja sen kansaa myös jatkossa”, Emily sanoi.
Sarnel huokaisi.
”Uskot sen olevan parempi ratkaisu kuin se, että hoitaisit oman velvollisuutesi täällä samalla kun Mihail hoitaa omaa velvollisuuttaan pohjoisessa?” Sarnel kysyi.
”En koe tätä täällä olemista velvollisuudekseni, vaan Mihailin velvollisuudeksi. Minun velvollisuuteni on olla Mihialin rinnalla, missä ja mitä ikinä hän tekeekään”, Emily sanoi.
Sarnel katseli joelle ja pohti tilannetta.
”Minun täytyy miettiä asiaa. Ja meidän täytyy miettiä asiaa yhdessä. Keskustella ja katsoa, mikä on järkevä tapa toimia”, Sarnel sanoi.
Emily näytti tyytyväiseltä.
”Tiesin, että suostuisit, koska tiedän sinun haluavan parasta Mihailille”, Emily sanoi.
”Kyllä, haluan parasta Mihailille, mutta en vielä sanonut suostuvani. Sanoin olevan valmis pohtimaan ja keskustelemaan asiasta”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi. Hän ei ollut enää innoissaan, mutta tyytyväisempi kuin aikaisemmin.
”Voimme keskustella myöhemmin linnassa”, Emily sanoi.
”Jos keksimme sieltä sopivan paikan”, Sarnel sanoi.
”Saatan tietää sopivan paikan”, Emily sanoi.
Sarnel katsoi Emilyä kysyvästi, mutta ei lähtenyt kysymään tarkemmin, mitä tämä tarkoitti.
torstai 14. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli V
Betula nana, osa 364
Sarnel katsoi Emilyä.
”Mitä tarkoitat?” Sarnel kysyi.
”Vastaa ensin kysymykseeni, niin kysyn sinulta toista asiaa”, Emily vastasi.
Sarnel pudisti päätään ja huokaisi.
”No, rehellisesti sanottuna en ollut mitenkään innoissani tästä tehtävästä, jonka Mihail minulle antoi. Ymmärrän myös, että asia on Mihailille tärkeä ja teen parhaani, jotta sinä pysyt turvassa”, Sarnel sanoi.
”Eli olisit mieluummin jossakin enemmän toimintaan menevässä tehtävässä?” Emily kysyi.
”Oliko tämä se toinen kysymys?” Sarnel kysyi.
”Ei. Tämä oli jatkokysymys edelliseen”, Emily vastasi.
”Niin minä arvelinkin”, Sarnel sanoi.
”Kyllä sitä niinkin voisi sanoa, että olisin mieluummin jossakin muussa tehtävässä, jossa pääsisi lähemmäksi toimintaa. Mutta haluan myös suorittaa hyvin ne tehtävät, jotka minulle osoitetaan, joten en valita tästäkään tilanteesta”, Sarnel sanoi.
”Tai et ainakaan valita minulle. Mihailille varmasti valittaisit”, Emily sanoi.
Sarnel naurahti.
”Saatat olla oikeassa. Saatoin Mihailille jo antaa jonkinlaisen kommentin tästä tehtävästä, kun hän sen minulle antoi”, Sarnel sanoi.
Emily vilkaisi ympärilleen varmistaakseen, ettei aivan vieressä ollut ketään kuulemassa.
”Haluaisitko sitten päästä tästä tehtävästä eroon, päästä toiminnan pariin ja viedä minut Mihailin luokse?” Emily kysyi.
Sarnel jäi miettimään ja vilkuili sitten ympärilleni.
”Jos kukaan edes kuulee, että kysyt minulta tuollaista, niin minut häädetään hovista. En voi vastata sinulle mitään”, Sarnel vastasi.
”Tiedän, että voit. Ja minä olen se, joka päättää keitä hovissa on. Voin luvata, että vastauksestasi riippumatta olet yhtä tervetullut sinne kuin tähänkin saakka”, Emily sanoi.
Sarnel näytti tuntevan itsensä epämukavaksi Emilyn kysymyksen edessä.
”Vaikka ehkä tunnetkin itsesi epämukavaksi, niin haluan tietää vastauksen. Ennen kuin vastaat, en luovuta asiassa”, Emily sanoi.
Sarnel hymähti.
”Siksi sinä siis kutsuit minut mukaan, että voit ahdistella minua tästä asiasta. Olisi pitänyt aavistaa pahaa, kun kamarineitosi tuli pyytämään minua mukaan, koska haluat keskustella jostakin asiasta”, Sarnel sanoi.
”Jos et olisi tullut mukaan, olisi keksinyt jonkin toisen mahdollisuuden keskustella kanssasi”, Emily sanoi.
”Sitä en epäile”, Sarnel sanoi.
Rantamaisema lipui pikkuhiljaa ohitse, mutta kireä tunnelma heidän välillään pysyi. Jos ei muuten, niin Emily piti siitä huolen katseellaan, joka ei päästänyt Sarnelia rentoutumaan.
torstai 7. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli IV
Betula nana, osa 363
Jokilaiva lipui hiljaa tuulen kuljettamana kohti ylävirtaa. Matkustavat istuivat mukavilla tyynyillä varjostavan kankaan alla, mutta laivan miehistö tekei töitä auringossa varmistaen mukavan ja rauhallisen matkanteon.
Emily oli ottanut laivalle mukaan vain kamarineitonsa, muutaman läheisimmän neuvonantajan, muutamia henkivartijoita sekä Sarnelin. Toinen laiva seurasi heitä vähän kauempana mukanaan lisää henkivartijoita ja henkilökuntaa ja jokivartta ratsasti suurempi joukko henkivartijoita. Oli hankalaa päästä olemaan omassa rauhassa.
”Olisikohan Mihail lähtenyt näin suuren vartioston kanssa eväsretkelle”, Sarnel sanoi.
”Tuskin”, Emily sanoi.
”Miksi sitten sinä otat?” Sarnel kysyi.
”Osittain siksi, että Mihail oli ennen lähtöään määrännyt henkivartiokaartinsa suojelemaan minua tarkemmin kuin mitä häntä itseään on vartioitu. Samoin hän oli määrännyt neuvonantajilleen, että minun suojelemisesta olisi pidettävä hyvää huolta. Nämä kaikki noudattavat ruhtinaan käskyä parhaansa mukaan”, Emily vastasi.
”Voisit kuitenkin vaatia pienempää joukkoa”, Sarnel sanoi.
”Ehkä voisinkin, mutta ajattelin myös sitä, ettei henkivartioillakaan ole kovinkaan paljoa vaihtelua linnan sisällä minua vahtiessa. Pieni laivaretki joella tai pidempi ratsastus sen vartta tekee heille varmasti hyvää”, Emily sanoi.
Sarnel nyökkäsi.
”Olet luultavasti oikeassa. Mukavaa vaihtelua. Sekä myös hyvää harjoitetta sitä varten, jos henkivartiokaartin tarvitsee joskus tehdä muutakin, kuin pyöriä linnan saleissa kiiltävissä haarniskoissaan”, Sarnel sanoi.
Emily naurahti. Naurun jälkeen hän kuitenkin jäi vaitonaiseksi.
”Kaikki hyvin?” Sarnel kysyi.
”On, minulla on kaikki hyvin”, Emily vastasi.
Sarnel ymmärsi heti, miksi Emily oli vaitonainen. Sarnel mietti asiaa hetken ja totesi, ettei aihetta voinut väistellä loputtomiin. Ja jos asia Emilyä painoi, siitä puhuminen voisi keventää siitä aiheutuvaa kuormaa. Sarnel katsoi Emilyä.
”Mutta epäilet, onko Mihaililla kaikki hyvin”, Sarnel sanoi.
”Niin”, Emily sanoi.
Sarnel käänsi katseensa joelle.
”Hänellä on varmasti kaikki hyvin”, Sarnel sanoi.
”Mutta miten kauan on?” Emily kysyi.
Sarnel kohautti olkiaan.
”Me emme voi sitä tietää varmaksi. Voimme vain uskoa siihen voimaan, jota hänellä on”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi ja jäi taas hetkeksi miettimään.
”Haluaisitko sinä tehdä jotakin muuta kuin muutakin, kuin vain pyöriä linnan saleissa kiiltävässä haarniskassa?” Emily kysyi.