Betula nana, osa 379
He olivat lentäneet päiviä ja taas päiviä. Lentomatkaa ja -päiviä oli kertynyt paljon, jotta he olisivat pystyneet pysymään mahdollisimman piilossa. Nytkin, koska taivas oli lähes pilvetön ja poutainen, Mihail lensi mahdollisimman korkealla. Hän ei halunnut, että lohikäärmeestä leviäisi yhtään ylimääräistä huhua Suuressa keisarikunnassa. Ei ennen kuin hän liittyisi taisteluun.
Kyydissä olevat sotilaat alkoivat olla uupuneita lentomatkaan. Sen pituuteen, tylsyyteen ja korkeuden tuomaan kylmyyteen ja ohueen ilmaan.
”Pääsemmekö pian lepäämään, arvon ruhtinas?” Yksi sotilaista kysyi.
Mihail katsoi alas ja näki siellä kaupungin, josta nousi savupatsaista. Kaupungin ympäristössä liikkui suuria muodostelmia.
”Pelkään, että se ei tule olemaan hetkeen mahdollista”, Mihail sanoi.
”Kuinka niin?” Sotilas kysyi.
”Alhaalla näyttää olevan taistelu. Se saattaa olla määränpäämme”, Mihail vastasi.
Sotilaat kääntyivät katsomaan alas. Heidän turtuneisuus muuttui innostukseksi, kun viimein edessä oli toimintaa.
”Hyökkäämmekö heti?” Sotilas kysyi.
”Voi olla, että meidän täytyy. Mutta lennän lähemmäksi, jolloin näemme, mikä tilanne alhaalla on”, Mihail vastasi.
Mihail pohti, voisiko taistelu olla jokin muu kuin pohjoiseen lähteneen armeijan taistelua Suuren keisarikunnan armeijaa vastaan. Mutta mikä muu se voisi olla? Sota, jota varten Suuri keisarikunta oli heiltä pyytänyt apua, oli tantereineen paljon pohjoisempana. Kaupungin oli pakko olla se paikka, jonne asti pohjoiseen lähtenyt armeija oli päässyt. Niinpä hän ohjasti lohikäärmeen liitoon kohti kaupunkia.
Mitä lähemmäksi he pääsivät kaupunkia, sitä hämmästyttävämmäksi taistelun mittakaava muuttui.
”Oliko pohjoiseen lähtenyt armeija niin suuri, että se pystyisi tällaiseen taisteluun?” Sotilas kysyi.
Mihail ei osannut vastata. Järjen mukaan vastauksen pitäisi olla ei, mutta hänen näkemänsä puhui sitä vastaan. Valtavaa taistelua käytiin niin kaupungin sisällä kuin sitä ympäröivällä tasangolla.
Kun he laskeutuivat vielä lähemmäksi, tilanteen todellisuus alkoi pikkuhiljaa valjeta. Edessä oli kaksi taistelua, joita käytiin samaan aikaan. Kaupungissa käytiin toista taistelua ja tasangolla toista.
Mutta mikä oli se taistelu, jossa pohjoiseen lähtenyt armeija oli osapuolena?
Mihail tutki herkeämättä tasankoa ja kaupunkia ja yritti saada tilanteesta selvää. Asiaan ei auttanut muu kuin lentää yhä alemmaksi kohti taisteluita. Pian heidät ja lohikäärme huomattaisiin, mutta jossakin vaiheessa se oli väistämätöntä.
Armeijoiden liikkeet ja niiden selustaan kulkevat huoltoreitit antoivat vihiä siitä, kuka oli kukin. Tansangon taistelussa toinen osapuoli hyökkäsi pohjoisesta ja huoltovana kulki kohti pohjoista kulkien vuorten viertä. Ainoa armeija, jolle suunta oli järkevä, oli Imperiumin armeija.
Tasangolla todennäköisesti puolustava armeija puolestaan suuntasi huoltoaan itään ja kaupungin ympäri etelään. Armeija myös miehitti suurinta osaa tasangosta ja piiritti samalla kaupunkia. Vain pohjoisesta hyökkäävällä oli tasangon pohjoinen lohko hallussaan. Tämän armeijan täytyi olla Suuren keisarikunnan armeija. Se oli myös kolmesta armeijasta selvästi suurin.
Kaupungissa käytävästä taistelusta oli vaikeampaa saada selvää. Mihail kuitenkin oletti, että Suuren keisarikunnan armeija oli hyökännyt kaupungissa ollutta hänen pohjoiseen lähettämäänsä armeijaa vastaan. Netronovalan armeija oli ilmeisesti saanut kaupungin aikaisemmin haltuunsa ja puolustautui nyt paljon monilukuisempaa hyökkääjää vastaan.
Enää pohjoiseen lähtenyt armeija ei ollut yksin. Mihail oli saapunut sen avuksi.
torstai 28. joulukuuta 2023
Syöksy taisteluun
torstai 21. joulukuuta 2023
Ruhtinattaren huoli XIX
Betula nana, osa 378
Tuuli puhalsi pohjoisesta vuorijonojen väliin jäävästä laaksosta. Vaikka he oliva syvässä etelässä, niin tuuli tuntui silti kylmältä. He olivat ehkä tottuneet niin lämpimään, että heti aavistuken kylmempään ilmanalaan siirtyessä he huomasivat muutoksen. Jokin pohjoistuulessa tuntui kuitenkin erityisen epämiellyttävältä. Ehkä myös pahaenteiseltä.
Emily katsoi pohjoiseen. Hän näki vuoria molemmilla puolilla. He alkoivat olla kunnolla Suuren keisarikunnan alueen sisällä. Leiriytymisen kauaksi tunnetuista reiteistä pitäisi kuitenkin olla edelleen suhteellisen turvallista. Kunhan nuotion teki kohtaan, josta se ei näkyisi kovinkaan kauaksi.
”Mihail, me olemme tulossa”, Emily sanoi.
Nuotiossa pihkainen puu rätisi hänen takanaan. Pohjoinen tuuli kuritti myös nuotiota.
”Sanoitko jotakin?” Sarnel kysyi.
Emily kääntyi takaisin leiriin.
”Pohdin vain, kuinka kauan meillä vielä menee, että pääsemme Mihailin avuksi”, Emily vastasi.
”Menee meillä vielä useampia päiviä. Sen jälkeen on vielä eri kysymys, että löydämmekö hänet ja armeijan”, Sarnel sanoi.
”Jos armeija on taistelussa, niin siitä todennäköisesti näkyy jälkiä kauempanakin”, Emily sanoi.
”Niin voi olla, mutta ne jäljet saattavat olla pohjoisen puolella, josta he ovat tulossa”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Suurempi taistelu tarkoittaa yleensä tulipaloja ja niiden savut näkyvät kauemmaksi”, Emily sanoi.
”Tällä tuulella saatamme haistaa palot ennen kuin näemme niitä”, Sarnel sanoi.
Sarnel haisteli pohjoistuulen tuomaa ilmaa.
”Vielä ainakin tuuli on raikas”, Sarnel sanoi.
”Niin”, Emily sanoi.
Emily käänsi taas katseensa kohti pohjoista. Senet huolestui ruhtinattaren vaitonaisuudesta.
”Rouva, onko kaikki hyvin?” Senet kysyi.
Emily käänsi katseensa Senetiin ja nyökkäsi.
”Minulla on vain huonoja aavistuksia. Tämä pohjoistuuli tekee minut rauhattomaksi ja silloin aavistelen pahoja asioita tapahtuvaksi”, Emily vastasi.
Sarnel nyökkäsi.
”Tämä tuuli tekee minutkin rauhattomaksi. Siinä on jotakin kummallista”, Sarnel sanoi.
Senet katseli matkakumppaneitaan.
”Teillä taitaa olla jotakin outoja kykyjä, joista minä en osaa haaveillakaan. Sarnel, sinä näyttäkin vahvalta ja osaa lentää lentävää mattoa”, Senet sanoi.
”Hän pystyy myös paljon muuhun”, Emily sanoi.
”Ehkä meidän olisi hyödyllistä kertoa etukäteen kyvyistämme. Ne eivät sitten tule niin suurena yllätyksenä, jos joudumme taistelussa niitä käyttämään”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi.
Tulevien matkapäivien aika Emily ja Sarnel kertoivat taidoistaan ja kyvyistään Senetille, joka ei tiennyt mitä odottaa. Emily myös aloitti opettamaan taikuutta Senetille, mutta alku oli vaikea ja aikaa vähän. Hyödyllisempää oli miekkailukoulutus, jota Sarnel antoi sekä Emilylle että Senetille.
torstai 14. joulukuuta 2023
Ruhtinattaren huoli XVIII
Betula nana, osa 377
Lentävän maton kyydissä matkanteko oli nopeampaa ja helpompaa kuin ratsain. Niinpä Emilyn tekemät matkasuunnitelmat olivat hyödyttömiä, kun he kulkivatkin paljon pidempiä päivämatkoja ja heidän ei tarvinnut etsiä hevosille ruokaa tai tehdä ylimääräisiä mutkia pääreittien välttelemiseksi. Itselleen he silti tarvitsivat syötävää ja juotavaa. Molempien hankinta helpottui, kun he pääsivät Aegyzaa ja Suurta keisarikuntaa erottavien ruohotasankojen yläpuolelle.
Vaikka matkanteko oli nopeaa, niin silti matka oli pitkä. Samaa maisemaa ehti katsella pitkään. Kaikki eivät kuitenkaan siihen tylsistyneet.
Senet katseli ihmeissään heidän allaan levittäytyvää vihreyttä.
”Joko olet sitä mieltä, että kannatti lähteä mukaani?” Emily kysyi.
”Olen, rouva”, Senet vastasi.
”Maasto tulee muuttumaan lisää, kun pääsemme lähemmäksi vuoria. Pohjoiseen lähtenyt armeija on jossakin Suuren keisarikunnan ydinalueelle ja sinne on pitkä matka. Olettaisin, että jos jostakin löydämme Mihailin, niin sieltä”, Sarnel sanoi.
”Tämäkin olisi jo riittävän ihmeellistä. Vaikka olisitte kuinka kertoneet etukäteen millaista täällä on, niin en olisi osannut kuvitella sitä”, Senet sanoi.
Emily hymyili.
”Ehkä voimme joskus käydä aivan pohjoisessa, missä on havumetsiä ja lopulta vai tuntureita ja tundraa. Tällä reissulla emme kuitenkaan sinne saakka ehdi”, Emily sanoi.
”Luulen, että Suuressa keisarikunnassa on minulle riittävästi ihmeteltävää”, Senet sanoi.
He hiljenivät katselemaan ruohomerta. Emily kuitenkin huomasi, että Senet värisi kylmyydestä.
”Onko sinulla kylmä?” Emily kysyi.
Senet ei olisi halunnut vastata.
”On minulla”, Senet vastasi.
”Sinun täytyy pukea lisää vaatteita päälle”, Emily sanoi.
”Mutta ette tekään pue lisää. En halua erottua joukosta”, Senet sanoi.
Emily ja Sarnel vikaisivat toisiaan.
”Me olemme tottuneet kylmempään ilmastoon kuin sinä. Olet elänyt koko elämäsi aavikolla, joten olet tottunut kuumiin päiviin”, Sarnel sanoi.
”Ovat aavikollakin yöt kylmiä”, Senet sanoi.
”Eivät niin kylmiä kuin pohjoisessa”, Sarnel sanoi.
Senetin olkapäät painuivat ja hänen oli pakko alistua pukemaan lisää vaatteita päälle.
”Sarnel on oikeassa. Tosin varmaan mekin puemme kohta lisää vaatetta päälle, sillä viima käy pikkuhiljaa viileämmäksi”, Emily sanoi.
”Viimeistään illalla. Sää näyttää siltä, että yöstä on tulossa viileä”, Sarnel sanoi.
torstai 7. joulukuuta 2023
Ruhtinattaren huoli XVII
Betula nana, osa 376
Lentävä matto nousi yhä ylemmäksi. Linnan tornista heidän peräänsä lensi kolme lintua. Sija, Nev ja Niv lensivät lentävän maton kiinni ja istuutuivat kyytiin Sarnelin olkapäille.
”Toivottavasti ette oikoneet lähteä ilman meitä”, Niv sanoi.
”En tainnut ketään pyytää mukaani, mutta onneksi olette nyt täällä”, Emily sanoi.
”Sarnel vihjasi, että meidän täytyy olla valppaina ja valmiina lähtöön”, Sija sanoi.
”Toki olemme aina pitäneet sinua silmällä. Varsinkin Mihailin lähdön jälkeen, kun aikasi on mennyt pääasiassa kaupungin johtamiseen”, Nev sanoi.
”Olette ylittäneet kaikki odotukset. Toivoisin, että vielä Nasha olisi mukanamme.
Sarnelin paidan sisällä jokin liikahti.
”Joko voi katsoa?” Nasha kysyi.
Käärme tuli esiin Sarnelin paidan sisältä.
”Sinäkin olet mukana”, Emily sanoi.
”Sarnel pyysi minut mukaansa. Tosin hän ei kertonut miksi, mutta nyt olen tyytyväinen, että lähdin”, Nasha sanoi.
Sarnel nosti käärmeen Emily syliin.
”Käärme paidan sisällä ei tosiaan tunnu kovinkaan mukavalta. Ei millään pahalla, Nasha”, Sarnel sanoi.
”Ymmärrän, sillä ei minullakaan siellä kovin mukavaa ollut”, Nasha.
Emily naurahti.
Muiden käydessä läpi illan ja yön tapahtumia Senet näytti huonovointiselta. Emily kääntyi tämän puoleen, kun oli saanut kerrottua eläinystävilleen, miten tähän hetkeen oli päädytty.
”Onko kaikki hyvin?” Emily kysyi.
Senet kohautti olkiaan.
”Yritän vain sulattaa tätä kaikkea. Olen demonin ohjaamalla lentävällä matolla niin korkealla, että voin pahoin. Mukana on kolme puhuaa lintua sekä yksi käärme. Olemme menossa jonnekin vaaralliseen seikkailuun ja en tiedä näenkö koskaan kotiani”, Senet vastasi.
Emily nyökkäsi.
”Siinä on paljon sulatettavaa. Anteeksi, etten kertonut, mihin olemme lähdössä”, Emily sanoi.
”Et ole kertonut vieläkään, mutta en enää aio kysyä. Pysyn vain mukananne, koska luotan, että teidän seurassanne olen turvassa”, Senet sanoi.
Emily hymyili. Hän uskoi, että oli osunut matkakumppanin valinnassa hyvään valintaan.
”Kiitos. Nyt aion kertoa, mihin olemme menossa”, Emily sanoi.
Emily ryhtyi kertomaan Senetille taustoja armeijan lähdöstä pohjoiseen, mitä pohjoisessa oli tapahtunut ja Mihailin päätöksestä lähteä auttamaan armeijaansa.
”Ja nyt me olemme menossa auttamaan Mihailia”, Emily sanoi.
Senet näytti mietteliäältä.
”Ymmärrän, että haluat lähteä auttamaan itsellesi rakasta ihmistä, mutta en ymmärrä miten me voisimme auttaa taistelussa. Emme ainakaan niin paljoa, että lähdöllämme olisi merkitystä”, Senet sanoi.
”Tulet oppimaan tämän seikkailun aikana monia asioita. Myös sen, että ruhtinattaresi on paljon voimakkaampi kuin osaat aavistaakaan”, Sarnel sanoi.