Betula nana, osa 443
Kallas seisoi hiljaisena. Hän koki, että oli parempi olla hiljaa kuin sanoa mitään täytteeksi. Hetki ei sellaista kaivannut. Mihail oli selvästi levoton ja pettynyt, etteivät he olleet vieläkään keksineet mitään, jolla taistelun voisi kääntää heidän voitokseen. Mutta aina se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Kallas oli huolissaan siitä, ettei Mihail suostunut hyväksymään todellisuutta. Se saattaisi johtaa tämän huonojen ratkaisujen äärelle.
Lopulta Mihail huokaisi ja painoi päänsä.
”Tarvitsen uusia ajatuksia”, Mihail sanoi.
”Piiritetyssä kaupungissa sellaisten löytäminen voi olla vaikeaa”, Venir sanoi.
”Niin”, Mihail sanoi.
Mihail naputti muuria sormellaan. Äänen tasainen rytmi näytti rauhoittavan ruhtinasta.
”Oletko vielä käynyt pyhäkössä?” Mihail kysyi.
Kallas nyökkäsi.
”Olen käynyt. En ihan joka päivä, mutta usein”, Venir vastasi.
”Millainen tunnelma siellä on?” Mihail kysyi.
”Hiljainen. Samanlainen kuin aikaisemminkin”, Venir vastasi.
”Onko kävijöitä ollut aikaisempaa enempää?” Mihail kysyi.
”Ei minusta”, Venir vastasi.
Mihail nyökkäsi.
”Kuinka niin?” Venir kysyi.
”Ajattelin, että meneillään oleva tilanne voisi houkutella väkeä hiljenemisen äärelle”, Mihail vastasi.
”Jokainen taitaa hiljentyä omien jumaluuksiensa äärellä. Täällä palvotut ovat pääosalle sotilaistamme vieraita”, Venir sanoi.
”Mutta muurien sisäpuolella on muitakin kuin vain meidän sotilaitamme”, Mihail sanoi.
”Se on totta. En ole kuitenkaan havainnut, että kävijöitä olisi aikaisempaa enempää. Mutta ehkä se ei tosiaankaan olisi yllättävää, jos olisikin”, Venir sanoi.
”Meidän läsnäolo keskuslinnassa myös karkottanee paikallisia pyhäköstä”, Mihail sanoi.
”Se pitänee myös paikkansa”, Venir sanoi.
”Toivottavasti jokainen löytää sen oman tapansa rauhoittua ja etsiä tulevaisuuden toivoa. Tässäkin tilanteessa”, Mihail sanoi.
Kallas vilkaisi Mihailia. Tämä vaikutti poikkeuksellisen haparoivalta, eksyneeltä. Jopa lyödyltä.
”Suurin osa sotilaista etsii tulevaisuuden toivoa sinusta”, Venir sanoi.
Mihail irvisti.
”Tiesin, että sanot noin, mutta toivoin, ettet sanoisi”, Mihail sanoi.
”Anteeksi, arvon ruhtinas. Se on raskas taakka kannettavaksi”, Venir sanoi.
torstai 27. maaliskuuta 2025
Gyllenburhin kohtalo III
torstai 20. maaliskuuta 2025
Gyllenburhin kohtalo II
Betula nana, osa 442
”Sellaista asiaa me emme taida pystyä keksimään”, Mihail sanoi.
”Mutta jotakin meidän on keksittävä. Muuten olemma täällä pitkään ja ennen pitkään Suuren keisarikunnan ylivoima lyö meidät”, Venir sanoi.
Mihail katseli keskikaupunkia.
”Käydään läpi vaihtoehtojamme”, Mihail sanoi.
Kallas nyökkäsi hyväksyvästi, vaikka he olivat samat vaihtoehdot käyneet jo läpi lukuisia kertoja. Hän ei enää muistanut milloin he olisivat keksineet listaan jotakin uutta.
”Vaikka kuinka kuolleestamanaisin Suuren keisarikunnan sotilaita, niin se riittää vain korvaamaan omat tappiomme. Ei kääntämään taistelua lopulliseksi voitoksi”, Mihail sanoi.
”Ja et jaksa tehdä sitä loputtomiin”, Venir sanoi.
Mihail nyökkäsi vastahakoisesti.
”Lohikäärmeellä on shokkivaikutus”, Mihail sanoi.
”Mutta shokki kestää vain aikansa eikä lohikäärme voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan”, Venir sanoi.
Mihail ei sanonut mitään.
”Voimme yrittää saada alakaupunkilaiset tekemään hyökkäyksen, joka voisi sekoittaa taistelua, kuten Imperiumin armeijan hyökkäys teki”, Mihail sanoi.
”Mutta on epätodennäköistä, että he suostuisivat siihen. Ja voidaan kysyä onko heillä kykyä siihen heikon aseistuksen ja koulutuksen vuoksi”, Venir sanoi.
”Niin, epätodennäköistähän se olisi, että hyökkäyksellä saataisiin riittävää vaikutusta aikaan”, Mihail sanoi.
”Hyvä se on kuitenkin pitää listalla”, Venir sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Voimme tehdä sopimuksen Imperiumin armeijan kanssa ja he hyökkäävät Suuren keisarikunnan armeijan kimppuun Gyllenlaesissa”, Mihail sanoi.
”Mutta on epätodennäköistä, että he haluavat tehdä kanssamme mitään sopimusta. Ja Suuren keisarikunnan armeija on pyrkinyt linnoitustöillään estämään uutta hyökkäystä sivustaansa. Samanlaista yllätystä tuskin olisi mahdollista saada aikaan kuin viimeksi, kun Imperiumin joukot saivat puskettua Suuren keisarikunnan joukkoja tasangon pohjoisosasta pois”, Venir sanoi.
”Voimme yrittää vetäytyä kaupungista”, Mihail sanoi.
”Mutta mihin vetäytyisimme?” Venir kysyi.
Mihail nyökkäili vastaukseksi. Heillä ei ollut paikkaa, mihin vetäytyä yläkaupungista.
”Mitä muuta?” Mihail kysyi.
”Erilaisia yhdistelmiä edeltävistä”, Venir vastasi.
Mihail pudisteli päätään.
”Tämä ei riitä. Meidän on pystyttävä parempaan. Meidän on keksittävä jotakin”, Mihail sanoi.
Mihail jäi tuijottamaan keskikaupungin yli tasangolle.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2025
Gyllenburhin kohtalo
Betula nana, osa 441
Suuren keisarikunnan armeija sai vakautettua taistelutilanteen Gyllenlaesissa ja Imperiumin armeija ei päässyt etenemään pidemmälle tasangolle tai saanut kosketusta kaupunginmuurin pidemmältä matkalta. Imperiumin armeija ei myöskään saanut koskekusta yhteenkään kaupungin pääporteista, joten Imperiumin armeijan oli lähes mahdoton hyökätä itse kaupunkia kohti. Ainut tie oli muurin yli ja Imperiumin armeijan sivustalla vastassa oli lähes koko matkalta kaupungin ulkomuurin ja yläkaupungin kaksoismuuri. Suuren keisarikunnan armeija päätti luottaa tähän esteeseen sekä antaa vihollistensa taistella keskenään muurin hallinnasta.
Imperiumin vastaiselle sivustalle Gyllenlaesissa Suuren keisarikunnan armeija kaivautui maahan ja koko tasangon poikki rakennettiin kevyiden linnoitusten sarja. Kevyet kaivannot ja varustukset toimivat lähinnä hidasteena jalkaväelle, mutta ne estivät ratsuväen rynnäkön. Näin Suuren keisarikunnan armeija pyrki varmistamaan sivustansa, jotta Imperiumin armeija ei pääsisi tekemään samaa yllätystä uudelleen.
Sen jälkeen Suuren keisarikunnan armeijan huomio kääntyi taas itse kaupunkiin ja tavoitteeseen valloittaa se takaisin. Tällä kertaa Suuren keisarikunnan armeija aloitti pienillä tunnustelevilla hyökkäyksillä, joilla pyrittiin löytämään heikkoja kohtia netronovalalaisten puolustuksesta.
Yläkaupungin puolustus piti, mutta ei täydellisesti. Niinpä Mihail saapunut pohtimaan tilanteeseen ratkaisuja yhdessä kapteeni Kallaksen kanssa, joka johti puolustusta keskikaupungin suuntaan. Kapteeni Suomaksen vastuulle jäivät keskuslinnan ja Gyllenlaesin puoleinen muuri.
Kapteeni Kallas antoi Mihailin katsella rauhassa keskikaupungin ylle ennen kuin esitti kysymyksensä. Yläkaupungin portin katolta näkymän oli hieno.
”Mitä mieltä olet puolutuksen järjestelyistä?” Venir kysyi.
Mihail mietti vastaustaan niin pitkään, että Kallas ehti jo kuvitella ettei sitä tule.
”Varmaan se on paras, mihin tässä tilanteessa pystymme. En muuttaisi siinä mitään”, Mihail vastasi.
”Mutta...”, Venir sanoi.
”En usko, että paras mihin pystymme, on tässä tilanteessa riittävää. Suurella keisarikunnalla on liian suuri ylivoima, jotta vain taistelemalla pystyisimme kääntämään taistelun eduksemme”, Mihail sanoi.
Kallas nyökkäsi. Hän nojasi muuriin ja huokaisi.
”Emme voi voittaa, vaikka mitä tekisimme. Tämä valitettava totuus on taas edessämme. Vaikka haluaisin uskoa parhaaseen, niin pelkään, että saapumisenne lopulta vain lykkäsi väistämätöntä”, Venir sanoi.
”Silti emme voi luovuttaa”, Mihail sanoi.
”En sanonutkaan, että meidän pitäisi”, Venir sanoi.
”Mitä meidän sitten pitäisi, jotta voisimme voittaa?” Mihail kysyi.
”Keksi jotakin suurta”, Venir vastasi.
”Jotakin suurempaa kuin lohikäärme, kuolleestamanattu velho tai kolmas armeija sivustaan?” Mihail kysyi.
Kallas oli hetken ajan hiljaa.
”Niin”, Venir vastasi.
torstai 6. maaliskuuta 2025
Kuolleestamanattu velho XV
Betula nana, osa 440
Kun tuli pääsi irti kuivassa risukasassa, se ei pysähtynyt. Liekit aloittivat verkkaisina ja kerryttävät savukiehkuroita taivaalle. Tulen voima kasvoi jokaisen risun myötä, johon se sai kosketuksen. Lopulta pieni tuulenpuuska antoi uutta voimaa, joka sai koko kasan syttymään. Tulen loppu oli edessä vasta silloin, kun koko kasa oli palanut. Jäljelle jäi vain pieni kasa tuhkaa, jonka tuuli levitti.
Mihail asteli kuolleiden Imperiumin sotilaiden ruumiiden välistä Luciuksen luokse. Tämä tujotti vain eteensä ja hengitti tasaisesti. Luciuksen keho oli noen ja veren peittämä.
”Tämä riittää”, Mihail sanoi.
Lucius hätkähti kuulleessaan äänen, mutta rauhoittui tajuttuaan kuka puhuja oli.
”Anteeksi, arvon ruhtinas. Taisin innostua liikaa”, Lucius sanoi.
Mihail laski käden Luciuksen olkapäälle.
”Ei se mitään”, Mihail sanoi.
Mihail katseli ympärilleen. Imperiumin sotilaita oli kuollut paljon enemmän kuin hän oli osannut ennakoida. Toisaalta se oli hyvä, että vihollisia kuoli. Kaikkien kuolleiden sotilaiden kuolleestamanaus kuitenkin veisi runsaasti hänen voimiaan. Toisaalta olisi sääli jättää sotilaita manaamatta, kun siihen oli mahdollisuus. Hän arveli, että jokaista sotilasta tultaisiin tarvitsemaan tulevina päivinä.
”Tässä on paljon manattavaa”, Mihail sanoi.
Lucius katseli ympärilleen ja tuntui vasta nyt tajuavan, mitä oli tehnyt.
Kun he olivat lähestyneet Imperiumin sotilaita, olivat nämä järjestäytyneet nopeasti hyökkäykseen kohti velhoja. Lucius oli Mihailin käskyjen mukaan kohdannut Imperiumin sotilaat ja surmannut koko heitä vastaan tulleen osaston. Yksikään ei päässyt pakenemaan ja seuraava osasto oli vielä kaukana.
Lucius painoi päänsä.
”Toivottavasti en tuottanut teille pettymystä, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.
Mihail pudisti päätään.
”Et tuottanut pettymystä. Korkeintaan yllätyin”, Mihail sanoi.
”Mitä odotitte?” Lucius kysyi.
”Odotin, että surmaisitte sen verran sotilaita, että pakottaisit joukon pakenemaan”, Mihail vastasi.
”Mutta surmasinkin koko joukon”, Lucius sanoi.
”Niin”, Mihail sanoi.
Lucius polvistui vieressään olevan kuolleen sotilaan luokse.
”Mikä sinun nimesi oli? Oliko sinulla perhettä, joka odotti paluutasi sodasta?” Lucius kysyi.
Kuollut sotilas ei vastannut.
”Voinko pyytää teiltä jotakin, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
”Mitä halut pyytää?” Mihail kysyi.
”Että he eivät muistaisi menneisyyttään. Silloin heidän on helpompi taistella”, Lucius vastasi.
Mihail nyökkäsi.
”Katson, mitä voin tehdä. Varmista ympäristö sillä välin, kun loitsin kuolleestamanausta”, Mihail sanoi.
Lucius nyökkäsi ja alkoi tarkkailla heitä ympröivää tasankoa. Mihail puolestaan aloitti manauksen.
keskiviikko 26. helmikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho XIV
Betula nana, osa 439
Mihail ja Lucius seurasivat seesteistä Gyllenlaesia. Aikansa seurattuaan savupatsaiden liikettä tuulessa Lucius käänsi katseensa Mihailiin.
”Et varmaankaan tuonut minua tänne vain katselemaan alas muurilta?” Lucius kysyi.
Mihail ei pitänyt kiirettä vastaamisen kanssa.
”Niin, en varmaankaan”, Mihail vastasi.
Lucius oli malttamaton ja hän polvistui Mihailin eteen.
”Mikä on käskynne, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
Mihail kääntyi kohti Luciusta, joka jäi odottamaan Mihailin käskyä. Mihial tunsi olonsa kiusaantuneeksi polvistumisen edessä. Samalla hän tiesi, että hänen täytyi tehdä kuolleestamanatulle velholle vielä viimeinen testi ennen kuin hän pystyi luottamaan tähän täysin.
Henkivartijat liikahtivat rauhattomasti, kun nämä arvasivat Mihailin seuraavan liikkeen. Mihail käänsi katseensa kohti näitä, avustajaansa sekä Tammen seuraajia.
”Me pärjäämme kahdestaan”, Mihail sanoi.
Mihailin henkivartijat yrittivät protestoida, mutta Mihail viittasi nmä hiljenemään. Hän oli päätöksensä tehnyt.
”Oletteko aivan varma, arvon ruhtinas?” Avustaja kysyi.
”Olen”, Mihail vastasi.
”Voimmeko tulla seuraamaan tapahtumia lähempää?” Tammen seuraaja kysyi.
”Olette täällä paremmassa turvassa”, Mihail vastasi.
Mihail käänsi katseensa taas Luciuksen puoleen.
”Tule”, Mihail sanoi.
Mihail viittoi Luciuksen nousemaan ylös.
”Mihin menemme?” Lucius kysyi.
”Alas”, Mihail vastasi.
Lucius kurkotti katsomaan muurin reunan yli.
”Alas on pitkä matka”, Lucius sanoi.
Mihail ei vastannut vaan loitsi jäiset portaat. Sitten hän nousi muurin reunalle ja lähti kävelemään alas portaita. Lucius kiirehti Mihailin perään.
Heidän kävellessään alas Mihail huomasi, että tasangolla alkoi käydä kuhina. Heidät oli huomattu, tai muuria vasten ilmestyneet portaat oli huomattu, ja Imperiumin armeijan joukot valmistautuivat kohtaamaan heidät. Alas päästyään he saivat kuitenkin kävellä hyvän matkaa ennen kuin kohtasivat Imperiumin sotilaita.
”Oletko valmis?” Mihail kysyi.
”Olen valmis mitä ikinä käskette minun tekemään”, Lucius vastasi.
Mihail nyökkäsi.
”Sitten käsken sinua taistelemaan vastaamme tulevia sotilaita vastaan. Surmaa heidät parhaaksi katsomallasi tavalla, jotta minä voin kuolleestamanata heidät”, Mihail sanoi.
Lucius hyväksyi käskyn nyökkäyksellään ja lähti toteuttamaan sitä.
torstai 20. helmikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho XIII
Betula nana, osa 438
Tuuli heilutti viirejä kaupunginmuurilla ja sekoitti heidän hiuksiaan. Mihail katseli alas tasagolle ja Lucius astui hänen vierelleen. Pohjoisen suuntaan näkymä oli rauhallinen. Siellä täällä kulki Imperiumin armeijan joukkoja ja nämä olivat rakentaneet joitakin pieniä väliaikaisvarustuksia pitkin tasankoa. Varustusten takana näkyi telttoja. Telttoja oli sitä enemmän, mitä kauemmaksi katseen suuntasi muurin juuresta.
”Miltä näyttää?” Mihail kysyi.
”Sotatantereelta, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.
Siltä tasanko todella näytti. Pellot olivat pääosin joko palaneet tai tallaantuneet. Siellä täällä savusi kyteviä tulia. Telttoja enemmän oli pikaisesti kaivettuja kumpuja, joiden alla makasi ties kuinka monta sotilasta.
”Toivon, että voisin nähdä tämän saman maiseman taas kukoistavana”, Mihail sanoi.
Lucius katsoi Mihailia hieman yllättyneenä.
”Oliko se niin yllättävää?” Mihail kysyi.
”Kaikki ovat vain puhuneet niin paljon sodasta Suurta keisarikuntaa vastaan, että kuvittelin teidän ajattelevan vain sitä”, Lucius vastasi.
”Ajattelen paljon muutakin enkä haluaisi ajatella sotaa ollenkaan. Emme käy tätä sotaa siksi, että halauaisimme sitä käydä, vaan siksi, että meidät pakotettiin siihen”, Mihail sanoi.
”Mitä tapahtui?” Lucius kysyi.
”Koska halusimme välttää sodan, niin teimme huonon sopimuksen Suuren keisarikunnan kanssa. Sopimus osoittautui kuitenkin vain juoneksi meidän tuhoamiseksi ja siitä juonesta selviytyneet ovat täällä keskellä piiritystä”, Mihail vastasi.
”Ja nyt haluatte kostaa”, Lucius sanoi.
Mihail pudisti päätään.
”Emme oikeastaan edes halua kostaa. Haluamme vain päästä kaikki ehjänä kotiin”, Mihail sanoi.
”Miksi ette sitten vain mene kotiin?” Lucius kysyi.
”Se on vaikeaa, kun vastapuoli haluaa tuhota kaikki jäljetkin meistä”, Mihail vastasi.
Lucius nyökkäsi.
”Se tekee siitä kyllä vaikeaa. Eikä sellaiselle pohjalle voi lähteä rakentamaan rauhaa”, Lucius sanoi.
”Ei niin, ellei siihen jollakin tavalla pakoteta”, Mihail sanoi.
”Aiotteko tällä taistelulla Gyllenburhin hallinnasta pakottaa Suuren keisarikunnan rauhaan?” Lucius kysyi.
Mihail kohautti olkiaan.
”Katsotaan, mihin pystymme. Suuri keisarikunta on nimensä mukaisesti suuri ja tämä on vain syrjäinen kaivoskaupunki”, Mihail vastasi.
”Tämä on aika suuri kaupunki ollakseen vain syrjäinen kaivoskaupunki”, Lucius sanoi.
”Ehkä, mutta ei tämä Suuren keisarikunnan ydinaluettakaan ole”, Mihail sanoi.
Lucius nyökkäsi.
torstai 13. helmikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho XII
Betula nana, osa 437
Mihail oli saanut uudet vaatteet, jotka sopivat paremmin taisteluun kuin lähes kokonaan palanut arkikaapu, johon hän oli aikaisemmin pukeutunut. Myös kuolleestamanattu velho Lucius Ignis oli saanut kaavun, joka osoitti nyt tämän olevan osa Netronovalan armeijaa.
”Pidätkö uudesta asustasi?” Mihail kysyi.
”Kyllä, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.
He olivat kävelemässä kohti kaupungin pohjoista muuria. Seuranaan heillä oli Mihailin henkivartijoiden lisäksi joukko Tammen seuraajia, jotka halusivat nähdä kuolleestamanatun velhon taikavoimien laadun ja voimakkuuden omin silmin.
”Tiedätkö, mihin me olemme menossa?” Mihail kysyi.
Ignis katseli ympärilleen.
”Kaupunki ei ole vielä tuttu minulle. En usko käyneeni muurien sisäpuolella ennen kuolemaani, mutta uskosin, etten muistaisi siitä silti mitään, vaikka olisin käynyt”, Lucius vastasi.
”Tietääkseni et ole käynyt kaupungissa ennen kuin manasin sotilaita kantamaan sinut tänne”, Mihail sanoi.
”Mitä sotilaita?” Lucius kysyi.
”Taistelun aikana kuolleita vain”, Mihail vastasi.
Ignis ei esittänyt jatkokysymystä. Mihail arveli, että tämä tiesi hänen tarkoittavan Imperiumin armeija sotilaita. Ignis oli saattanut näitä nähdäkin harjoittelemassa keskuslinnan linnanpihalla, kun he olivat lähteneet. Riippuen siitä, mitä heillä kohta oli vastassa, kuolleestamanattuja Imperiumin sotilaita saattaisi olla vielä lisää.
”Olemme menossa kohti kaupungin pohjoista muuria. Yläkaupunki ja kaupungin ulkomuuri ovat siellä lähes kiinni toisissaan. Se on myös ainoa paikka, jossa kaupungin ulkomuuri on vielä hallussamme”, Mihail sanoi.
”Mitä tulemme tekemään muurilla, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
”Se riippuu siitä, ketä meillä on vastassamme muurin toisella puolella”, Mihail vastasi.
Ignis nyökkäsi.
”Pääosaa muurin ulkopuolella olevaa Gyllenlaesia pitää hallussaan Suuren keisarikunnan armeija. Kaupungin pohjoispuolella Imperiumin armeija on kuitenkin työntänyt Suuren keisarikunnan armeijan pois ja pitävät siivua tasangosta hallussaan”, Mihail sanoi.
”Aiotteko testata minua vielä lisää, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
Mihail hymähti. Hän tiesi, että Ignis oli hänen hallinnassaan. Silti hän halusi olla siitä varma.
”Aion”, Mihail vastasi.
Ignis nyökkäsi.
”Se on ymmärrettävää”, Lucius sanoi.
”Mitä aiot tehdä, kun pääsemme muurille?” Mihail kysyi.
”Teen mitä ikinä te määräättekään, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.