Betula nana, osa 399
Mihail ajatteli jo kääntyvänsä pois lähteäkseen, mutta Burhleo ehti vielä jatkaa uudella kysymyksellä.
”Ihmettelitkö muuten miksi tämä talo on autiona?” Martin kysyi.
Mihail pysähtyi ja nyökkäsi.
”On myönnettävä, että pohdin sitä hyvän tovin ennen taloon sisälle astumista. Onhan se erikoista, että näin halutulla paikalla talo voi pysyä autiona”, Mihail vastasi.
”Sille on hyvä syy, että talo on pysynyt autiona, vaikka muuten yläkaupunki onkin niin haluttu asuinsija. Mikä tahansa muu talo olisi varmasti löytänyt uudet asukkaat nopeasti, mutta tämä ei”, Martin sanoi.
Burhleo huokaisi.
”Tämä on sukuni talo ja periaatteessa minun omistuksessani. Siksi kukaan ei uskalla ottaa sitä haltuunsa. Puhutaan, että paikka on kirottu”, Martin sanoi.
”Kuka niin sanoo?” Mihail kysyi.
Burhleo kohautti olkiaan.
”Ketkä nyt tuollaisista kirouksista puhuvatkaan. Kateelliset, pahansuovat ja pesijäeukot. Mutta en minä sellaiseen usko, vaan näen, että joskus jollakin suvulla menee paremmin ja joskus hieman huonommin. Kyseessä on normaali kiertokulku”, Martin vastasi.
”Haluat kuitenkin palata valtaan”, Mihail sanoi.
”Tietysti, koska näen sen parhaana vaihtoehtona tälle kaupungille ja sen asukkaille. Haluan, että he kaikki pääsevät kukoistamaan. Se on aivan päinvastaista kuin mitä nämä minun jälkeeni vallassa olleet ovat tehneet. He vain järjestävät juhliaan ja antavat kaupungin rapistua ympärillään”, Martin sanoi.
”Kai he jotakin hyvääkin ovat saaneet aikaan?” Mihail kysyi.
Martin naurahti.
”Yritätkö saada minut sanomaan heistä jotakin hyvää?” Martin kysyi.
”Haluan vain vain sanoa, että asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia. Vaikka ihmiset olisivat kuinka pahoja tahansa, niin heistä löytyy aina jotakin hyvää. Samoin parhaimmistakin ihmisistä löytyy aina jotakin heikkouksia tai pahuuttakin”, Mihail vastasi.
Burhleo hymähti.
”Sinun pitäisi olla meistä kahdesta se, joka puhuu arvoituksilla”, Martin sanoi.
”Ehkä se on se tulevaisuus, joka minua odottaa. Mutta ennen sitä minun täytyy kasvattaa pitkä hiukset ja parta ja antaa niiden harmaantua”, Mihail sanoi.
Burhleo nauroi.
”On myönnettävä, että minä pidän sinusta. Ja sanon tämän hyvin harvoista ihmisistä ja vielä harvemmista ensimmäisellä tapaamisella”, Martin sanoi.
torstai 16. toukokuuta 2024
Ruhtinas ja vanha mies V
keskiviikko 8. toukokuuta 2024
Ruhtinas ja vanha mies IV
Betula nana, osa 398
Burhleo asteli takan luota nojatuolin luokse ja istuutui pohtimaan.
”Toivottavasti en tuottanut teille liian suurta pettymystä”, Mihail sanoi.
Burhleo naurahti.
”Niin, kyllähän minä toivoin enemmän ja konkreettisempaa apua Suuren keisarikunnan armeijaa vastaan”, Martin vastasi.
”Me kaikki taidamme toivoa parempaa kuin mitä maailma välillä kykenee meille antamaan. Sitä pohdimme erityisesti tällä hetkellä, kun olemme tämän kurimuksen keskellä”, Mihail sanoi.
Burhleo nyökkäsi.
”Ymmärrän kyllä hyvin, että mahdollisuutenne siihen ovat rajalliset. Jos tuotte liikaa joukkoja avuksemme, niin Suuren keisarikunnan armeija pääsee hyökkäämään helposti yläkaupunkiin”, Martin sanoi.
”Se on varmaan tilanne, jota me molemmat viimeiseksi haluamme”, Mihail sanoi.
”Näin se on. Mieluummin näen kaupungin raunioina kuin niiden samojen miesten hallussa, jotka minut syöksivät pois kaupungin johdosta”, Martin sanoi.
Mihail nyökkäsi. Burhleon ajatus kuulosti kylmältä ja radikaalilta. Mihail aavisti, että vanha mies ei arvostanut alaisiaan samalla tavalla kuin hän itse omiaan. Toisaalta Burhleo oli entinen aatelinen, joka oli edes jotenkin oppinut kunnioittamaan ja elämään köyhäillistön kanssa. Gyllenburhin vanhat johtajat tai Suuren keisarikunnan armeijan kenraalit näkivät köyhimmän kansanosan vain työvoimana, joka oli aina korvattavissa uudella, jso nämä kaatuivat taakan alla.
”Ja kumpikaan meistä tuskin haluaa nähdä kaupunkia raunioinakaan”, Mihail sanoi.
Burhleo nyökkäsi.
”Toivoisin, että Gyllenburh voisi taas kukoistaa. Meillä on niin paljon potentiaalia tulla tunnetuksi siitä kauneudesta, jota olemme tänne rakentaneet. Valitettavasti meidät tunnetaan vai kaivoksistamme ja niiden ankeudesta”, Martin sanoi.
”Kaivosten varaan kaupunki on rakentunut, joten ei niitäkään kannata unohtaa”, Mihail sanoi.
”Sekin on totta. Silla vauraudella kaikki kauneus on saatu aikaan. Ei tällä paikalla ole ollut muuta kuin pahainen kylä vuorten varjossa ennen kuin ensimmäinen kaivos avattiin. Sen jälkeen kehitys oli sitten nopeaa ja lopulta olemme nousseet valtakunnan vuoriteollisuuden yhdeksi tärkeimmäksi kohteeksi”, Martin sanoi.
”Toisaalta se merkitys tuo myös epämiellyttävää huomiota. Minkä Suuren keisarikunnan armeija on nyt läsnäolollaan osoittanut”, Mihail sanoi.
”Näin sen voi myös ajatella. Kukaan ei välitä meistä niin kauan kuin härkien vetämät metallilastit virtavat kohti pääkaupunkia. Jos virta loppuun, niin armeija lähetetään laittamaan asia kuntoon. Hyvällä tai pahalla”, Martin sanoi.
”Moni muu rajakaupunki olisi myös varmaan saanut olla rauhassa, vaikka olisimme marssineet niihin”, Mihail sanoi.
Burhleo nyökkäsi.
”Vaikka Suuren keisarikunnan armeijalla on kova vimma teidän peräänne, niin todennäköisesti reaktio olisi ollut paljon haaleampi, jos olisitte valloittaneet minkä tahansa muun kaupungin Gyllenburhin ja Aegyzan välillä”, Martin sanoi.
Mihail epäili, että Suuren keisarikunnan tuhoamisvimma olisi ollut niin voimakas, että Suuren keisarikunnan armeija olisi jahdannut netronovalalaisia minne tahansa. Hän antoi vanhan miehen kuitenkin pitää mielipiteensä.
”Olemmeko keskustelleet kaikesta siitä, mistä halusit keskustella kanssani, ja tarvitsemmeko alaistemme apua yksityiskohtien kanssa?” Mihail kysyi.
”Ehkä on parempi päästää alaisemme keskustelemaan yksityiskohdista. Minulla on loistavia alaisia ja tiedän myös sinulla sellaisia olevan, joten jätän työn mielelläni heille”, Martin sanoi.
Mihail nyökkäsi hyväksyvästi.
torstai 2. toukokuuta 2024
Ruhtinas ja vanha mies III
Betula nana, osa 397
”Tässä mielessä meillä on ehkä hieman erilainen näköala asiaan”, Mihail sanoi.
”Kuinka niin?” Martin kysyi.
”Tuhota Suuren keisarikunnan armeija on halunnut tähänkin saakka. Siksi olemme tässä tilanteessa ja me olemme täällä. Netronovalan armeija houkuteltiin sopimuksella pohjoiseen sillä verukkeella, että olisimme toimineet liittolaisina taistelussa Imperiumin joukkoja vastaan. Todellisuudessa Suuren keisarikunnan armeijan kenraalit halusivat tuhota sen, millä eivät nähneet mitään arvoa tai jota eivät ymmärtäneet tai joka on heidän kanssaan erilaista”, Mihail sanoi.
Burhleo nyökkäsi.
”Olet oikeassa. Se viha, tai ehkä ennemmin välinpitämättömyys, mitä yhteiskunnan köyhimmät ja heikommat saavat Suuressa keisarikunnassa osakseen, ei ole mitään verrattuna sihen, mitä teihin kohdistuu”, Martin sanoi.
”Epäkuolleet ovat tietysti uusi ja erilainen ryhmä tässä maailmassa, joten on odotettavaakin, että epäluuloja esiintyy. Suurelta keisarikunnalta on kuitenkin poikkeuksellista röyhkeyttä lähteä suoraan tuhoamisen tielle”, Mihail sanoi.
Burhleo nyökkäsi.
”Tässä olemme samaa mieltä”, Martin sanoi.
”Emme kuitenkaan vihaa Suuren keisarikunnan asukkaita, koska emme usko, että heillä on asian kanssa mitään tekemistä. Siksi haluamme auttaa myös teitä kaikilla niillä keinoilla, mitä meillä on käytössämme”, Mihail sanoi.
”Se on ilo kuulla”, Martin sanoi.
”Tässä tilanteessa keinomme ovat kuitenkin rajalliset, mikä varmasti on ymmärrettävää, kun olemme vasta saaneet taistelutilanteen omalta osaltamme rauhoitettua”, Mihail sanoi.
Burhleo nyökkäsi, vaikkakin hiemän epäröivästi. Mihail arvasi, että Burhleo oli toivonut jotakin muuta.
”Se on ymmärrettävää”, Martin sanoi.
”En siis usko, että pystyisimme suoraan ryntäämään apuunne, jos Suuren keisarikunna armeija hyökkää alakaupunkiin”, Mihail sanoi.
Burhleo mietti hetken, ennen kuin sanoi mitään.
”Tätä minä hieman pelkäsinkin, vaikka toivoi jotakin muuta”, Martin sanoi.
”Pidämme kuitenkin läsnäolollamme pelotetta yllä Suuren keisarikunnan armeijan suuntaan. Ja jos tilaisuus koittaa, niin pyrimme valtaamaan keskikaupungin takaisin. Tähän Suuren keisarikunnan armeijakin väistämättä osaa varautua ja alakaupungin ymärille siirtyneet joukot ovat tulleet pääosain Gyllenalesista”, Mihail sanoi.
Burhleo nyökkäsi, vaikkakin nyt jo hieman pettyneenä.
”Jos kuitenkin taistelussa kävisi huonosti ja alakaupunkilaiset lyötäisiin taistelussa, niin voitte vetäytyä yläkaupunkiin niin halutessanne”, Mihail sanoi.
Burhleon katse aavistuksen verran piristyi.
”Miten varmistamme mahdollisuuden siihen?” Martin kysyi.
”Keskeinen keino siihen on varmasti pitää kulkureitti alakaupungista yläkaupunkiin vapaana”, Mihail vastasi.
”Mutta tärkein kulkureitti kulkee yläkaupungin portin läpi ja sen edusta ei ole meistä kummankaan hallussa”, Martin sanoi.
”Se meidän täytyy ottaa haltuun ja pitää viimeiseen saakka”, Mihail sanoi.
”Yläkaupungin portin ympäristö ei ole helppo kohta puolustaa, jos sitä ei ole ehtinyt ollenkaan linnoittamaan ja siihen meillä ei ole mahdollisuutta. Suuren keisarikunnan armeija pyrkii varmasti työntämään meidät takaisin, jos tai kun hyökkäämme”, Martin sanoi.
”Hyökkäys tässä tilanteessa voisi myös olla pieni yllätys. Toki emme massiiviseen sellaiseen kykenekään”, Mihail sanoi.
”Sekin on totta”, Martin sanoi.