Betula nana, osa 439
Mihail ja Lucius seurasivat seesteistä Gyllenlaesia. Aikansa seurattuaan savupatsaiden liikettä tuulessa Lucius käänsi katseensa Mihailiin.
”Et varmaankaan tuonut minua tänne vain katselemaan alas muurilta?” Lucius kysyi.
Mihail ei pitänyt kiirettä vastaamisen kanssa.
”Niin, en varmaankaan”, Mihail vastasi.
Lucius oli malttamaton ja hän polvistui Mihailin eteen.
”Mikä on käskynne, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
Mihail kääntyi kohti Luciusta, joka jäi odottamaan Mihailin käskyä. Mihial tunsi olonsa kiusaantuneeksi polvistumisen edessä. Samalla hän tiesi, että hänen täytyi tehdä kuolleestamanatulle velholle vielä viimeinen testi ennen kuin hän pystyi luottamaan tähän täysin.
Henkivartijat liikahtivat rauhattomasti, kun nämä arvasivat Mihailin seuraavan liikkeen. Mihail käänsi katseensa kohti näitä, avustajaansa sekä Tammen seuraajia.
”Me pärjäämme kahdestaan”, Mihail sanoi.
Mihailin henkivartijat yrittivät protestoida, mutta Mihail viittasi nmä hiljenemään. Hän oli päätöksensä tehnyt.
”Oletteko aivan varma, arvon ruhtinas?” Avustaja kysyi.
”Olen”, Mihail vastasi.
”Voimmeko tulla seuraamaan tapahtumia lähempää?” Tammen seuraaja kysyi.
”Olette täällä paremmassa turvassa”, Mihail vastasi.
Mihail käänsi katseensa taas Luciuksen puoleen.
”Tule”, Mihail sanoi.
Mihail viittoi Luciuksen nousemaan ylös.
”Mihin menemme?” Lucius kysyi.
”Alas”, Mihail vastasi.
Lucius kurkotti katsomaan muurin reunan yli.
”Alas on pitkä matka”, Lucius sanoi.
Mihail ei vastannut vaan loitsi jäiset portaat. Sitten hän nousi muurin reunalle ja lähti kävelemään alas portaita. Lucius kiirehti Mihailin perään.
Heidän kävellessään alas Mihail huomasi, että tasangolla alkoi käydä kuhina. Heidät oli huomattu, tai muuria vasten ilmestyneet portaat oli huomattu, ja Imperiumin armeijan joukot valmistautuivat kohtaamaan heidät. Alas päästyään he saivat kuitenkin kävellä hyvän matkaa ennen kuin kohtasivat Imperiumin sotilaita.
”Oletko valmis?” Mihail kysyi.
”Olen valmis mitä ikinä käskette minun tekemään”, Lucius vastasi.
Mihail nyökkäsi.
”Sitten käsken sinua taistelemaan vastaamme tulevia sotilaita vastaan. Surmaa heidät parhaaksi katsomallasi tavalla, jotta minä voin kuolleestamanata heidät”, Mihail sanoi.
Lucius hyväksyi käskyn nyökkäyksellään ja lähti toteuttamaan sitä.
keskiviikko 26. helmikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho XIV
torstai 20. helmikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho XIII
Betula nana, osa 438
Tuuli heilutti viirejä kaupunginmuurilla ja sekoitti heidän hiuksiaan. Mihail katseli alas tasagolle ja Lucius astui hänen vierelleen. Pohjoisen suuntaan näkymä oli rauhallinen. Siellä täällä kulki Imperiumin armeijan joukkoja ja nämä olivat rakentaneet joitakin pieniä väliaikaisvarustuksia pitkin tasankoa. Varustusten takana näkyi telttoja. Telttoja oli sitä enemmän, mitä kauemmaksi katseen suuntasi muurin juuresta.
”Miltä näyttää?” Mihail kysyi.
”Sotatantereelta, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.
Siltä tasanko todella näytti. Pellot olivat pääosin joko palaneet tai tallaantuneet. Siellä täällä savusi kyteviä tulia. Telttoja enemmän oli pikaisesti kaivettuja kumpuja, joiden alla makasi ties kuinka monta sotilasta.
”Toivon, että voisin nähdä tämän saman maiseman taas kukoistavana”, Mihail sanoi.
Lucius katsoi Mihailia hieman yllättyneenä.
”Oliko se niin yllättävää?” Mihail kysyi.
”Kaikki ovat vain puhuneet niin paljon sodasta Suurta keisarikuntaa vastaan, että kuvittelin teidän ajattelevan vain sitä”, Lucius vastasi.
”Ajattelen paljon muutakin enkä haluaisi ajatella sotaa ollenkaan. Emme käy tätä sotaa siksi, että halauaisimme sitä käydä, vaan siksi, että meidät pakotettiin siihen”, Mihail sanoi.
”Mitä tapahtui?” Lucius kysyi.
”Koska halusimme välttää sodan, niin teimme huonon sopimuksen Suuren keisarikunnan kanssa. Sopimus osoittautui kuitenkin vain juoneksi meidän tuhoamiseksi ja siitä juonesta selviytyneet ovat täällä keskellä piiritystä”, Mihail vastasi.
”Ja nyt haluatte kostaa”, Lucius sanoi.
Mihail pudisti päätään.
”Emme oikeastaan edes halua kostaa. Haluamme vain päästä kaikki ehjänä kotiin”, Mihail sanoi.
”Miksi ette sitten vain mene kotiin?” Lucius kysyi.
”Se on vaikeaa, kun vastapuoli haluaa tuhota kaikki jäljetkin meistä”, Mihail vastasi.
Lucius nyökkäsi.
”Se tekee siitä kyllä vaikeaa. Eikä sellaiselle pohjalle voi lähteä rakentamaan rauhaa”, Lucius sanoi.
”Ei niin, ellei siihen jollakin tavalla pakoteta”, Mihail sanoi.
”Aiotteko tällä taistelulla Gyllenburhin hallinnasta pakottaa Suuren keisarikunnan rauhaan?” Lucius kysyi.
Mihail kohautti olkiaan.
”Katsotaan, mihin pystymme. Suuri keisarikunta on nimensä mukaisesti suuri ja tämä on vain syrjäinen kaivoskaupunki”, Mihail vastasi.
”Tämä on aika suuri kaupunki ollakseen vain syrjäinen kaivoskaupunki”, Lucius sanoi.
”Ehkä, mutta ei tämä Suuren keisarikunnan ydinaluettakaan ole”, Mihail sanoi.
Lucius nyökkäsi.
torstai 13. helmikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho XII
Betula nana, osa 437
Mihail oli saanut uudet vaatteet, jotka sopivat paremmin taisteluun kuin lähes kokonaan palanut arkikaapu, johon hän oli aikaisemmin pukeutunut. Myös kuolleestamanattu velho Lucius Ignis oli saanut kaavun, joka osoitti nyt tämän olevan osa Netronovalan armeijaa.
”Pidätkö uudesta asustasi?” Mihail kysyi.
”Kyllä, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.
He olivat kävelemässä kohti kaupungin pohjoista muuria. Seuranaan heillä oli Mihailin henkivartijoiden lisäksi joukko Tammen seuraajia, jotka halusivat nähdä kuolleestamanatun velhon taikavoimien laadun ja voimakkuuden omin silmin.
”Tiedätkö, mihin me olemme menossa?” Mihail kysyi.
Ignis katseli ympärilleen.
”Kaupunki ei ole vielä tuttu minulle. En usko käyneeni muurien sisäpuolella ennen kuolemaani, mutta uskosin, etten muistaisi siitä silti mitään, vaikka olisin käynyt”, Lucius vastasi.
”Tietääkseni et ole käynyt kaupungissa ennen kuin manasin sotilaita kantamaan sinut tänne”, Mihail sanoi.
”Mitä sotilaita?” Lucius kysyi.
”Taistelun aikana kuolleita vain”, Mihail vastasi.
Ignis ei esittänyt jatkokysymystä. Mihail arveli, että tämä tiesi hänen tarkoittavan Imperiumin armeija sotilaita. Ignis oli saattanut näitä nähdäkin harjoittelemassa keskuslinnan linnanpihalla, kun he olivat lähteneet. Riippuen siitä, mitä heillä kohta oli vastassa, kuolleestamanattuja Imperiumin sotilaita saattaisi olla vielä lisää.
”Olemme menossa kohti kaupungin pohjoista muuria. Yläkaupunki ja kaupungin ulkomuuri ovat siellä lähes kiinni toisissaan. Se on myös ainoa paikka, jossa kaupungin ulkomuuri on vielä hallussamme”, Mihail sanoi.
”Mitä tulemme tekemään muurilla, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
”Se riippuu siitä, ketä meillä on vastassamme muurin toisella puolella”, Mihail vastasi.
Ignis nyökkäsi.
”Pääosaa muurin ulkopuolella olevaa Gyllenlaesia pitää hallussaan Suuren keisarikunnan armeija. Kaupungin pohjoispuolella Imperiumin armeija on kuitenkin työntänyt Suuren keisarikunnan armeijan pois ja pitävät siivua tasangosta hallussaan”, Mihail sanoi.
”Aiotteko testata minua vielä lisää, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
Mihail hymähti. Hän tiesi, että Ignis oli hänen hallinnassaan. Silti hän halusi olla siitä varma.
”Aion”, Mihail vastasi.
Ignis nyökkäsi.
”Se on ymmärrettävää”, Lucius sanoi.
”Mitä aiot tehdä, kun pääsemme muurille?” Mihail kysyi.
”Teen mitä ikinä te määräättekään, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.
torstai 6. helmikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho XI
Betula nana, osa 436
Kuolleestamanattu velho ei heti käsittänyt mitä oli sanonut.
”Niin minä arvelinkin”, Mihail sanoi.
Mihail antoi jääkilpien sulaa pois. Samalla hän huomasi oviaukosta makuusaliin sisään tulevat henkivartijansa. Hän pysäytti heidät yhdellä kädenliikkeellä ja ohjasi pysymään erossa tapahtumista. Henkivartijat jäivät vastahakoisina seisomaan oven puoleiselle seinustalle.
”Mutta… Mitä… Ei…”, Lucius sanoi.
Kuolleestamanatulla velholla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä oli tapahtunut.
”En minä niin ajatellut”, Lucius sanoi.
”Ei kannata valehdella itselleen”, Mihail sanoi.
Kuolleestamanattu velho nosti katseensa Mihailiin.
”Mitä olet tehnyt minulle?” Lucius kysyi.
”Olen päästänyt sinut vapaaksi omasta itsestäsi”, Mihail sanoi.
”Minä en koskaan alistu sinun tahtoosi”, Lucius sanoi.
”Olet jo niin tehnyt”, Mihail sanoi.
Kuolleestamanattu velho oli pienen hetken ajan hyökkäämässä kohti Mihailia, mutta pysähtyikin paikoilleen. Hetken ajan tämä ei tiennyt missä oli. Sitten kuolleestamanattu velho kääntyi kohti Mihailia.
”Joko olet valmis?” Mihail kysyi.
Kuolleestamanattu velho käveli Mihailin eteen ja polvistui tämän eteen.
”Mitä arvon ruhtinas haluaa minun tekevän?” Lucius kysyi.
”Haluan, että lähdet puolestani taisteluun”, Mihail vastasi.
”Kyllä, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.
Mihail kääntyi henkivartijoihinsa päin.
”Hakekaan Tammen seuraajat. Lucius Ignis tarvitsee uudet vaatteet”, Mihail sanoi.
Yksi Mihailin henkivartijoista nyökkäsi ja lähti hakemaan Tammen seuraajia.
”Hakekaa myös minulle uudet vaatteet. Nämä ovat riekaleina ja tarvitsen jotakin taisteluun sopivaa”, Mihail sanoi.
Mihail nosti käsillään vaatteidensa riekaleita. Henkivartijat nyökkäsivät ja yksi heistä lähti hakemaan vaatteita. Myös Mihailin avustaja uskaltautui katsomaan oviaukosta sisään, kun taistelun äänet olivat loppuneet.
”Ja hankkikaa tänne joku, joka osaa korjata tämän seinän. Sekä uusia kalusteita”, Mihail sanoi.
Mihail osoitti kädenliikkeellään takanaan olevaa nukkumasalia, joka oli tuhoutunut täysin.