Betula nana, osa 452
Sarnelin lentävän maton vauhti oli hidastunut kävelytahdiksi. Emily pelkäsi jo sitä, että heidän hidas liikkumisensa paljastaisi heidät.
”Joko toivot, että olisimme lähestyneet kaupunkia pimeyden turvin?” Emily kysyi.
”Saatoin juuri torua itseäni, että emme tehneet niin”, Sarnel vastasi.
”Älä toru siitä itseäsi liikaa. Päätimme sen yhdessä”, Emily sanoi.
”Mutta sinun mielestäsi kaupunkia olisi kannattanut lähestyä pimeässä. Olisi pitänyt kuunnella”, Sarnel sanoi.
”Sen sijaan minä kuuntelin ja saavuimme valoisassa. Näin on varmasti hyvin”, Emily sanoi.
He pitivät tauon.
”Mutta…”, Sarnel sanoi.
”Mutta minusta meidän kannattaisi liikkua hieman nopeammin, jotta pääsemme rakennusten katveeseen. Nyt olemme tässä vuoren rinteellä täysin näkyvissä”, Emily sanoi.
Sarnel loi katseen ympärilleen.
”Siinä olet kyllä täysin oikeassa”, Sarnel sanoi.
Sarnel kiihdytti lentävän maton vauhtia, mutta vain hieman. Emily nyökkäsi hyväksyvästi, vaikka ei hän ollut tyytyväinen vielä tähänkään nopeuteen.
”Joko olet päättänyt mistä kohdasta menemme sisään kaupunkiin?” Emily kysyi.
Sarnel nyökkäsi ja nosti kätensä osoitukseen.
”Ajattelin tuota talojen väliä. Noiden kahden punakattoisen välissä”, Sarnel vastasi.
Pienen hakemisen jälkeen Emily löysin Sarnelin osoittamat talot.
”Se näyttää ihan lupaavalta kohdalta. Ei ihan keskellä, muttei ihan reunassakaan”, Emily sanoi.
”Ja täältä katsottuna ainakin näyttäisi siltä, että tuolta lähtevät kadut moneen suuntaan”, Sarnel sanoi.
Emily tutki katseellaan Gyllenburhin läheisintä osaa.
”Tuonne linnaan sieltä on aika pitkä matka”, Emily sanoi.
”Ajattelin, että linnaa on parempi välttää”, Sarnel sanoi.
”Itse taas ajattelisin, että sieltä Mihail todennäköisimmin löytyy ja menisin sieltä etsimään häntä”, Emily sanoi.
Sarnel katseli mietteliäänä kohti linnaa.
”Se voi olla totta, jos kaupunki on Mihailin ja Netronovalan armeijan hallussa”, Sarnel sanoi.
”Missä hän sitten on, jos ei ole?” Emily kysyi.
Sarnel kohautti olkiaan.
”Ehkä jossakin piilottelemassa. Emme tiedä mitä täällä on tapahtunut”, Sarnel vastasi.
Emily käänsi katseensa pois. Hän halusi sanoa sanoa Sarnelille vastaan, mutta ei halunnut haastaa riitaa. Se oli turhaa, sillä kohtahan he näkisivät, millainen tilanne kaupungissa vallitsi.
keskiviikko 28. toukokuuta 2025
Taistelun repimä kaupunki VIII
torstai 22. toukokuuta 2025
Taistelun repimä kaupunki VII
Betula nana, osa 451
”Tämä vaikuttaa huolestuttavalta”, Sarnel sanoi.
”Mitä tarkoitat?” Senet kysyi.
”Tarkoitan sitä, että asiat ovat monimutkaisempia kuin odotimme. Odotimme, että tulisimme kahdollisesti keskelle piiritystä, mutta sen lisäksi tulemme keskelle kolmen eri armeijan välistä taistelua. Yllättäviä asioita voi tapahtua, kun osapuolia on enemmä”, Sarnel vastasi.
”Yllättäviä asioita voi tapahtua jo kahden osapuolen välillä ja niin pahtuukin”, Emily sanoi.
”Niin”, Sarnel sanoi.
”Mutta onko se huono asia, että vihollisemmalle on myös toinen vihollinen, kuten nyt näyttää?” Senet kysyi.
”Se voi olla hyvä tai huono asia”, Sarnel vastasi.
Senet katsoi Sarnelia kysyvästi, mutta ei kehdannut toistaa samaa kysymystä.
”Jos vihollisemme keskittyvät toisiinsa, se on meille ehdottomasti hyvä asia. Toisaalta, jos nämä löytävät meistä yhteisen vihollisen, voimme me olla se, jolla onkin kaksi vihollista”, Sarnel vastasi.
”Voimmeko olla varmoja, että osapuolia on vain kolme?” Emily kysyi.
Sarnel ja Senet katsoivat Emilyä kysyvästi.
”Miten niitä voisi olla enemmän?” Sarnel kysyi.
”Ja kolmessakin on jo aika paljon yhteen taisteluun”, Senet sanoi.
Emily kohautti olkiaan ja jatkoi kaupungin katselua.
”En ole varma. Jotenkin vain mieleeni tuli, että mitä kaupunkilaiset itse kaiken tämän keskellä ajattelevat. Tai ovatko kaikki samassa veneessä”, Emily sanoi.
Sarnel käänsi katseensa kaupunkiin.
”Niin, toisaalta kaupunginosat näyttävät siltä, että niiden välillä on aika isoja eroja. Voi olla, että eroja on muussakin kuin vain rakennuksissa”, Sarnel sanoi.
”Mutta sitä emme näe täältä saakka”, Emily sanoi.
”Emmepä niin”, Sarnel sanoi.
He jäivät katselemaan kaupunkia.
”Menemmekö lähemmäs?” Sarnel kysyi.
”Tietenkin. Minä ainakin haluan kaupunkiin”, Emily vastasi.
Sarnel käänsi katseensa Senetiin, joka nyökkäsi varovaisesti. Sarnel huokaisi.
”Hyvä on. Jatketaan kohti kaupunkia”, Sarnel sanoi.
Sarnel ohjasi lentävän maton taas liikkeelle. Nyt vauhti oli verkkainen. Kuin he olisivat joka hetki odottaneet, että jotakin pahaa tapahtuisi ja heidän olisi käännyttävä pois. Mitään suurempaa ei kuitenkaan tapahtunut.
torstai 15. toukokuuta 2025
Taistelun repimä kaupunki VI
Betula nana, osa 450
Kun Gyllenburh lähestyi, Sarnel ohjasi lentävän maton yhä ylemmäksi vuoren rinteelle.
”Eikö tämä ole jo liikaa?” Emily kysyi.
”Haluan olla varovainen”, Sarnel vastasi.
”Miksi näin varovainen?” Emily kysyi.
Sarnel ei vastannut, mutta loi tahtomattaan vilkaisun Senetiin. Emily nyökkäsi.
”Hyvä on. Tiedät varmasti, mikä on järkevää”, Emily sanoi.
Emily olisi halunnut suunnata suoraan kaupunkiin, mutta ymmärsi Sarnelin halun suojella Senetiä. Saman suojeluhalun vuoksi hän itse haluaisi rynnätä suoraan kaupunkiin, koska Mihail oli siellä. Tai niin he olettivat, että Mihail olisi kaupungissa. Oikeaa tietoa asiasta heillä ei ollut.
Gyllenburhin kolme kaupunginosaa alkoi erottua selkeästi. Kaksi alempaa kaupunginosaa rajoittuivat tasankoon ja ylin kaupunginosa vuoriin. Alemmat kaupunginosat olivat paljon tiheämpään rakennettuja kuin ylin kaupunginosa.
”Olisiko meidän hyvä lähestyä ylintä kaupunginosaa ensin?” Emily kysyi.
”Se näyttäisi täältä katsottuna parhaalta vaihtoehdolta, mutta päätetään tarkemmin, kun olemme lähempänä”, Sarnel vastasi.
Kun he olivat päässeet vuoren rinteellä ylimmän kaupunginosan kohdalle, Sarnel lopulta käänsi lentävän maton suoraan kohti kaupunkia. Emily saattoi tuntea kuinka jännitys heidän keskuudessaan kasvoi. Samalla hän katseli kuinka tasangolla näkyi joukkojen liikkeitä.
”Ainakaan tältä sivulta ei ole kukaan hyökkäämässä kaupunkiin”, Emily sanoi.
Sanel naurahti hieman pakotetun kuuloisesti.
Emily katseli kaupungin yli tasangolle. Hän kiinnitti huomionsa siihen, että näytti kuin siellä olevat armeijat olisivat jakautuneet kahteen osaan.
”Onko tuolla tasangolla kaksi eri armeijaa, jotka taistelevat myös keskenään?” Emily kysyi.
Sarnel nosti katseensa kaupungista tasangolle ja vaistomaisesti hidasti lentävän maton liitoa kohti kaupunkia.
”Mitä tarkoitat?” Sarnel kysyi.
Emily nosti kotensä osoittamaan kohtaa, jossa armeijat olivat toisiaan vastaan.
”Katso nyt, tuossa kohti menee selvä raja. Lisäksi huoltojoukkojen vanat lähtevät aivan eri suuntiin. Tässä kaupungin pohjoispuolella huoltoliikenne lähtee suoraan pohjoiseen ja muualta tasangolta kohti itää”, Emily vastasi.
Myös Senet kiinnostui tutkimaan asiaa katsellaan. Sarnel puolestaan pysäytti lentävän maton, jotta pystyi katsomaan asiaa rauhassa.
”Taidat olla oikeassa. Onpa erikoista”, Sarnel sanoi.
”Onko ruhtinas Mihaililla noin iso armeija täällä?” Senet kysyi.
”En usko, että mitenkään voi olla. Toinen armeijoista on jokin muu. Ja toinen oletettavasti Suuren keisarikunnan armeija”, Sarnel vastasi.
”Eikä Netronovalan armeijan huoltoliikenne lähtisi pohjoiseen eikä itään. Kumpikaan noista joukoista siis tuskin on omiamme”, Emily sanoi.
Sarnel nyökkäili.
torstai 8. toukokuuta 2025
Taistelun repimä kaupunki V
Betula nana, osa 449
Gyllenburhin muodot alkoivat erottua yhä selvemmin, kun kaupunki lähestyi ja valon määrä kasvoi. Pian he erottivat muurin muusta maastosta ja vuorien juurista. Kohta he erottivat myös muureilla toisistaan erotetut kaupunginosat toisistaan. Sitten alkoivat erottua savupatsaat, joita nousi sekä kaupungista että tasangolta sen ympärillä.
”Kaupungissa taistellaan”, Sarnel sanoi.
Sarnel käänsi lentävän maton nousemaan ylemmäksi vuorille.
”Ei kierretä liian kaukaa tai emme näe mitään, mitä kaupungissa tapahtuu”, Emily sanoi.
”Kierrämme vain riittävän kaukaa”, Sarnel sanoi.
Emilyn laukusta kuului kevyttä sirkutusta. Linnut olivat heränneet aamuun. Niinpä Emily aukaisi laukun, jotta nämä pääsivät halutessaan ulos pesästään.
”Täällä on kylmä”, Niv sanoi.
”Olemme aika korkealla”, Emily sanoi.
”Ja vielä taitaa olla aika varhainen”, Sija sanoi.
Niv pörhisti höyheniään, jotta ei olisi palellut.
Laukun pohjalta luikerteli verkkaisesti esiin myös Nasha.
”Liian… Kylmä…”, Nasha sanoi.
Emily asetti kätensä käärmettä vasten lämmittääkseen tätä. Niv hyppäsi Emilyn käden toiselle puolelle lämmittelemään.
”Ei täällä nyt noin kylmä ole”, Sija sanoi.
”Hyvä sinun on sanoa, kun olet kotoisin pohjoisesta”, Niv sanoi.
Myös Nav tuli esiin laukusta ja pudisti päätään kahdelle muulle linnulle.
”Oletko nukkunut?” Nev kysyi.
Emily olisi halunnut sanoa muuta, mutta pudisti kevysti päätään. Ei hän juurikaan ole nukkunut yön aikana.
”Sinun olisi ollut hyvä levätä ennen taistelua”, Nev sanoi.
”Tiedän, tiedän”, Emily sanoi.
”Minäkin yritin saada rouvaa nukkumaan, mutta hän ei suostunut. Värisi vain kylmästä eikä suostunut ottamaan minun vilttiäkään”, Senet sanoi.
”Vilttiäsi olet varmasti tarvinnut itsekin. Laukussakaan ei liian lämmin ollut, vaikka olimme Emilyn vaatteisiin kääriytyneitä”, Nev sanoi.
Nev pyrähti Emilyn olkapäälle.
”Tuo on ilmeisesti Gyllenburh?” Nev kysyi.
”Kyllä”, Emily vastasi.
Nev katseli kaupunkia mietteliäänä.
”Ei vaikuta tällä hetkellä sellaiselta paikalta, jonne kannattaisi matkustaa”, Nev sanoi.
”Ja silti olemme juuri sinne menossa”, Emily sanoi.
perjantai 2. toukokuuta 2025
Taistelun repimä kaupunki IV
Betula nana, osa 448
Senet laski päänsä Emilyn olkapäälle ja alkoi itkeä. Ensin Emily ihmetteli, mutta tajusi sitten Senetin olevan pelosta sekaisin. Emily halasi Senetiä.
”Uskalsin lähteä mukaan vain siksi, että tiesin Mihailin ainakin pystyvän suojelemaan meitä miltä tahansa vaaralta”, Senet sanoi.
”Olen pahoillani, että olen johdattanut sinut tällaiseen tilanteeseen”, Emily sanoi.
Senet pudisti päätään.
”Ei vika ole teidän, rouva”, Senet sanoi.
Emily ei halunnut nyt korjata Senetiä.
”On se minun vikani. Ilman minua et olisi täällä”, Emily sanoi.
”En silti syytä teitä siitä, että lähdin mukaan. Päätin itse lähteä”, Senet sanoi.
Senet sai pikkuhiljaa kyynelvirtansa rauhoittumaan ja sai taas kannateltu itseään. Hän katsoi Emilyä.
”Ehkä jonain päivänä olen onnellinen siitä, että lähdin mukaan. Mutta nyt minua pelottaa. Minua pelottaa niin paljon”, Senet sanoi.
Emily halasi Senetiä.
”Minuakin pelottaa”, Emily sanoi.
”Älkää kertoko sitä minulle, rouva”, Senet sanoi.
”Pelko kertoo siitä, että olet elossa”, Sarnel sanoi.
”Niin, olen minä elossa. Ainakin vielä”, Senet sanoi.
”Ja pääset elossa takaisin Aegyzaan, tai mihin ikinä haluatkaan täältä lähteä, jos se meistä riippyy”, Emily sanoi.
”Voit luottaa siihen, että suojelemme sinua enemmän kuin itseämme”, Narsha sanoi.
Senet pudisti päätään.
”Ei, älkää tehkö sitä. Luvatkaa minulle, että ette suojele itseänne minun kustannuksellani. En voisi elää sellaisen kanssa, jos teille sattuisi jotakin”, Senet sanoi.
Senet irrottautui Emilyn halauksesta ja katsoi heitä molempia.
”Lupaattehan?” Senet kysyi.
Pienenen epäröinnin jälkeen Emily, Narsha ja Sarnel suostuivat lupaukseen.
”Kiitoksia. Olette todellisia ystäviä. Toivon vain, että saamme kokea yhdessä vielä monia ilon ja onnen hetkiä”, Senet sanoi.
”Varmasti saammekin, kunhan selviämme ensin tuolta”, Sarnel sanoi.
Sarnel käänsi katseensa kaupunkiin, joka vääjäämättömästi lähestyi.