Loppuuko jatkokertomus koskaan?

Ei välttämättä, mutta olen minä jotakin lopun tapaista suunnitellut.

Tarkoitan tällä siis sitä, että minulla on mielessäni suunta tai loppu, jota kohti olen menossa jatkokertomuksessani. Sekään ei ehkä varsinaisessa mielessä ole loppu. Tai ei kokonaan. Se on nykyisen tarinan loppu, jonka jälkeen voisi alkaa uusi. Tuota jatkoa sitäkin olen jo jonkun verran miettinyt, vaikka tämän nykyisenkin tarinan loppu tuntuu olevan vielä aika kaukana.

Puhun nyt siis jatkokertomuksestani Betula nanasta, joka täällä blogissa ilmestyy (lähes) joka torstain. Kellonaika vaihtelee, mutta iltaan päin on yleensä mennyt. Epämääräisyys asiassa johtuu pääasiassa suunnitelmallisuuden vähäisyydestä. Se on monessa mielessä sekä hyvä, että huono asia. Erityisesti, kun materiaalia kyseisestä fantasiamaailmasta, Fagalesista alkaa olla niin paljon ja niin pitkältä ajalta, että enää ei tahdo kaikkea muistaa. Kaikkea tietoa en ole myöskään tullut talletettua mitenkään järkevästi, vaan tietoa löytyy vain tekstin seasta.

Kirjoitan Betula nanaa lähinnä itseäni varten. Siksi en ole halunnut liiaksi keskittyä tarinan suunnitteluun tai muuhun taustatyöhön (joita kyllä molempia teen jonkin verran). Haluan, että itselleni on mahdollisimman helppo palata tarinan äärelle joka viikko. Itse tarinan tai lukijan kannalta olisi toki ehkä parempi, jos suunnittelua ja taustatyötä olisi enemmän. Olen kuitenkin ajatellut, että tarinan voi yhtenäistää sitten, jos kokoan jatkokertomuksen kirjaksi. Blogissa olevia tekstejä voikin tässä mielessä pitää kirjan kirjoittamisen ensimmäisenä kierroksena tai ensimmäisenä luonnoksena.

Fagales on laaja maailma, josta suurinta osaa ei ole jatkokertomuksessa esitelty ollenkaan. Vaikka tarinassa on liikuttu hyvin pitkiäkin matkoja, kaikki liikkuminen on tapahtunut vain yhdellä (toki hyvin suurella) mantereella. Tätä en varmaankaan tule muuttamaan kuluvan tarinan aikana, mutta ehkä jotkin muut tarinat sitten laajentavat maailmaa vielä entisestään. Ja kyllähän tuossa nykyisessäkin mantereessa riittää koluttavaa.

Jatkoa ja muita tarinoita on siis suunnitelmissa. Tässä mielessä voisin siis vastata otsikossa asettamaani kysymykseen, että ei lopu.

Kuolleiden kohtalo IV

Betula nana, osa 272

Temppelirakennus jatkui varsinaisen temppelitilan takana. Sieltä Mihail ja Nils löysivät tutkimushuoneita ja kirjaston. Muinaiset aegyzalaiset olivat mitä ilmeisimmin panostaneet kuolleestamanauksen tutkimukseen todella paljon. Sarnelin tekemän lukuohjeen avulla Mihail ja Nils pääsivät nopeasti kärryille siitä, miten tulkita menneiden aikojen tutkijoiden kirjoittamia kirjoituskääröjä.

”Näyttää siltä, että muinaiset aegyzalaiset ovat lähestyneet kuolleestamanausta aivan toisesta näkökulmasta kuin mitä me olemme tehneet”, Nils sanoi.

”Onko sillä merkitystä?” Mihail kysyi.

”Jos he olisivat päässeet tutkimuksia pidemmälle, niin lopputuloksen kannalta sillä ei varmaan olisi ollut mitään merkitystä. Meidän kannalta sillä on se merkitys, että he ovat löytäneet asioita, joita me tai sinun kirjasi emme ole löytäneet. Toisaalta heiltä on puuttunut tietämys monista sellaisista asioista, jotka meille ovat melkein itsestäänselvyyksiä”, Nils vastasi.

”Voisiko täältä siis löytyä ratkaisu ongelmaamme?” Mihail kysyi.

”En tiedä, ehkä. He ovat jollain tavalla olleet tietoisia tästä ongelmastamme, vaikka eivät ole pystyneet itse kuolleestamanaukseen”, Nils vastasi.

Nils toi lukemansa kirjoituskäärön Mihailin luokse.

”Tässä kirjoituksessa puhutaan tutkijasta, joka on yrittänyt löytää ratkaisua mahdollisesti juuri siihen ongelmaa, mikä meillä on edessämme”, Nils sanoi.

”Löysikö hän ratkaisua?” Mihail kysyi.

”En osaa sanoa. En ymmärrä kaikkea tästä tekstiä”, Nils vastasi.

Mihail yritti tulkita tekstiä. Hänkin huomasi nopeasti, että tekstin tulkinta oli vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

”Tämä teksti ei kulje mitenkään loogisesti tai se siirtyy kesken johonkin muuhun asiaan”, Mihail sanoi.

”Niin”, Nils sanoi.

”En ymmärrä miksi tässä puhutaan ensin kuolleista ja kuoleman jälkeisestä elämästä ja sitten sienten viljelystä”, Mihail sanoi.

”Samaa minä olen miettinyt”, Nils sanoi.

Mihail kävi tekstiä läpi uudestaan. Miksi tekstissä puhutaan sienistä? Se tuskin oli sattumaan, koska käärepaperia oli tunnuttu käytettävän varsin säästeliäästi.

”Oletko huomannut, että sienistä puhuttaisiin jossain muualla?” Mihail kysyi.

”En ainakaan toistaiseksi”, Nils vastasi.

”Ehkä sellaisia tekstejä vielä tulee vastaan ja saamme selvyyden siihen, miksi tässä käärössä puhutaan sienistä”, Mihail sanoi.

Mihail ja Nils jatkoivat kääröjen tutkimista.

Nyt luettavana: 100 vuotta suomalaista animaatiota

Olen ollut pitkään kiinnostunut animaatiosta ja sen teosta, joten kun Tuula Leinosen kirjoittama 100 vuotta suomalaista animaatiota tuli sattumalta vastaan, oli se pakko päästä lukemaan. Kirja on suomalaisen animaation historian perusteos, jollaista ei ilmeisesti ole ennen tätä kirjaa kirjoitettu. Järkälemäinen teos käykin suomalaisen animaation historian hyvin perusteellisesti läpi.

Teos käy asioita läpi vaihtelevasti joko tekijöiden, animaatiotyylien, yritysten tai teosten kautta. Koska pienessä maassa piirit ovat pienet, pomppivat samat nimet eripuolilla kirjaa eri yhteyksissä. Erityisen hyvää kirjassa on runsas kuvitus, joka näyttää laajan kirjon esimerkkejä suomalaisesta animaatiosta ja keventää kirjan muuten tiiviydessään raskasta sisältöä.

Välillä kirjan lukeminen on ollut puuduttavaa sen sisältämän tietomäärän vuoksi. Asiat käydään läpi tiiviisti ja henkilöiden ja animaatioiden nimet sekä vuodet vilisevät tekstissä. Mutta tarkka historiateoshan tämä on ja sellaisena kyllä mainio ja hakuteoksena kirja toimii varmasti todella hyvin. Animaatiosta yleisesti kiinnostuneelle lukijalle kirja on kuitenkin varsin massiivinen ja vaatii aika paljon sulattelua. Kirjan todennäköisempänä käyttötarkoituksena pitäisinkin animaation historian kurssin kirjana tai tutkimuksen taustamateriaalina.

Kirjan vahvuuksia on sen runsas kuvitus.

Jos siis haluat lukea tarkasti nimenomaan suomalaisen animaation historiasta, niin tähän kirjaan kannattaa tarttua. Jos sinua sen sijaan kiinnostaa enemmän itse animaation tekeminen, kannattaa tähän kirjaan suhtautua varauksella. Eri animaatiotekniikoista kyllä puhutaan, mutta niitä ei varsinaisesti käydä läpi.

Kuolleiden kohtalo III

Betula nana, osa 271

Sarnel kääri kartat takaisin kokoon.

”Ette varmaan tulleet tänne vain katselemaan karttoja tai jutustelemaan”, Sarnel sanoi.

”Emme varsinaisesti. Teemme tutkimusta ja olemme umpikujassa. En usko, että täältä löytäisimme mitään vastauksia, mutta jos edes inspiraatiota”, Mihail sanoi.

”Oletan, että tutkimuksenne liittyy jotenkin kuolleestamanaukseen. Muuten Nils tuskin olisi täällä seurassasi”, Sarnel sanoi.

”Hyvin oletettu”, Mihail sanoi.

”En välttämättä osaa neuvoa teitä, sillä en ole asiaa täällä juuri tutkinut, vaan olen keskittynyt muuhun”, Sarnel sanoi.

”Tiedätkö edes mistä kannattaisi aloittaa?” Mihail kysyi.

”Mahdollisesti. Voin näyttää teille paikan”, Sarnel sanoi.

Sarnel lähti johdattamaan Mihailia ja Nilsiä kohti aukion reunan palatseja. Rakennus, johon he menivät, ei kuitenkaan ollut asumus, vaan pikemminkin temppeli.

”Luulen, että tämä koko rakennus on tarkoitettu kuolemanjälkeisen elämän tutkimiseen ja ennen kaikkea palvontaan. Luulen, että heidän koko yhteiskuntansa perustui siihen uskoon, että kuolleesta herätään ihan konkreettisesti takaisin eloon”, Sarnel sanoi.

”Mielenkiintoista”, Nils sanoi.

”Täältä ainakin löydämme inspiraatiota omiin tutkimuksiimme”, Mihail sanoi.

”Sitä ainakin riittää”, Sarnel sanoi.

Mihail ja Nils tutkivat temppeliä soihdun valossa. Sarnel tyytyi katselemaan temppelin oviaukolta.

”Osaatko lukea näitä tekstejä?” Mihail kysyi.

”Jossain määrin kyllä. En aivan täydellisesti vielä ymmärrä kaikkea. Kieli on muuttunut paljon näistä ajoista”, Sarnel vastasi.

”Pystytkö tekemään meille jonkinlaiset ohjeet tekstin tulkitsemiseen?” Mihail kysyi.

”Jos saan päivän tai pari aikaa tehdä sen”, Sarnel vastasi.

”Emmeköhän me pärjää sen aikaa”, Mihail sanoi.

Sarnel jätti Mihailin ja Nilsin kahden tutkimaan temppeliä.

”Seinämaalauksista päätellen täällä on tehty jotakin kuolleestamanaukseen liittyvää”, Nils sanoi.

”Mutta he eivät tainneet onnistua manauksessa missään vaiheessa”, Mihail sanoi.

”Mistä tiedät?” Nils kysyi.

”Jos he olisivat onnistuneet, niin täällä pyramidissa olisi varmaan ollut joku vastassa”, Mihail vastasi.

Kuolleiden kohtalo II

Betula nana, osa 270

Mihail ryhtyi auttamaan Nils Tammea tämän tutkimusten kanssa aina kun kaupungin hallinto antoi myöten. Tämä ei ollut paljoa vaikka Mihail yritti parhaansa mukaan siirtää tehtäviään alaisille. Monet asiat vaativat hänen läsnäoloaan joka tapauksessa.

Suurempi apu Nils Tammelle olivat hänen seuraajansa Sarah Konttala ja Nickel Sarama. Tutkimustyö eteni aluksi hitaasti, mutta tuntui sitten pysähtyneen kokonaan. Tämä sai Mihailin turhautumaan.

”Tämä kirjakaan ei oikein kerro asiasta mitään”, Nils sanoi.

Mihail katsoi kirjaa, jonka oli saanut mustaan kaapuun pukeutuneelta mieheltä. Hän muisti kohtaamisen edelleenkin kuin eilisen, vaikka siitä oli jo vuosia aikaa. Mihail koski kaulakorua, joka hänellä oli ollut siitä päivästä lähtien kaulassaan.

”Kirja on vain tutkimus erinäisistä asioista, siinä ei ole vastauksia kaikkeen”, Mihail sanoi.

”Tiedän, mutta aika moneen aiempaan kysymykseen täällä on ollut vastaus”, Nils sanoi.

”Jos siellä olisi vastaus tähän kysymykseen, niin tietäisimme sen jo”, Mihail sanoi.

Mihail huokaisi. Hän tarvitsi välillä jotakin muuta kuin kokouksia tai samojen tekstien lukemista yhä uudestaan.

”Lähdetään”, Mihail sanoi.

”Minne?” Nils kysyi.

”Haluan käydä siellä suurella pyramidilla”, Mihail vastasi.

”Luuletko, että sieltä voisi löytyä vastauksia?” Nils kysyi.

”Epäilen, mutta ainakin se on jotakin vaihtelua”, Mihail vastasi.

Mihail ja Nils jättivät Sarahin ja Nickelin Nilsin työtilaan ja lähtivät suurelle pyramidille. Sarnel oli edelleen pyramidissa tutkimassa sen sisältöä. Tutkittavaa riitti lähes loputtomiin eikä Sarnelilla juuri ollut auttajia. Vierailu oli siksi Mihailin demonille mieluinen yllätys. Mihail ja Nils löysivät Sarnelin pyramidin sisällä olevan aukion laidalta, jonne hän oli leirinsä rakentanut.

”Täällähän näkee eläviäkin”, Sarnel sanoi.

”Niitäkin”, Nils sanoi.

”Kuinka pyramidin tutkimuksen ovat edenneet?” Mihail kysyi.

”Hyvin. Olen kartoittanut melko tarkasti koko pyramidin sisustan ja piirtänyt paljon erilaisia karttoja”, Sarnel vastasi.

Sarnel otti esiin pinon karttoja ja levitti yhden niistä pöydälle.

”Esimerkiksi tässä näkyvät kaikki hautapaikat”, Sarnel sanoi.

Sitten Sarnel otti toisen kartan.

”Ja tässä näkyvät kaikki kulkureitit”, Sarnel sanoi.

”Onko ulkoportteja neljä?” Mihail kysyi.

”On, jokaisella sivulla yksi”, Sarnel vastasi.

”Aika erikoista. Kuvittelisi, että yksi riittää”, Mihail sanoi.

”Se helpottaa paljon kaupungin ulkopuolelle liikkumista, kun on useampi portti ulos”, Nils sanoi.

”Se on totta, mutta helpottaa kaupungin puolustamista, jos portteja on vähän”, Mihail sanoi.

”Jokainen portti on tosin niin massiivinen, että ne eivät paljoa puolustamista tarvitse. Kaikki ovat samanlaisia kuin se, jonka hajotit. Tarvitaan todella suuri voima rikkomaan portin. Ilman taikuutta tehtävä on mahdoton”, Sarnel sanoi.