Ikävystynyt kenraali

Betula pubescens, osa 40

Netronovalan armeijan leirissä sotilaiden arki jatkui normaalina. Loputtomalta tuntuvan marssin tilalle olivat astuneet loputtomalta tuntuvat harjoitukset, joissa sotilaiden jo hyvin opittuja ja useaan kertaan testattujakin taitoja hiottiin. Armeijan taistelukomennuksesta sen sijaan ei tihkunut mitään tietoa. Ei sotilaille, eikä armeijan kenraalille.

Edkar Netronova nojasi käsillään karttapöytäänsä ja huokaisi tuskastuneena. Hän oli teltassaan pohtimassa seuraavien harjoitusten aiheita. Hän oli ollut armeijoineen keskellä Suuren keisarikunnan läntisiä erämaita jo kuukausia ja sotilaiden harjoitukset vain jatkuivat. Muuta tekemistä armeijalle ei oltu keksitty.

Tiedusteluretkiä oli alkuun tehty, mutta lähimaasto oli koluttu jo läpikotaisin. Edkar ei myöskään uskaltanut ulottaa tiedusteluaan pidemmälle, koska se olisi saattanut herättää vääränlaista kiinnostusta hänen armeijansa toimintaa. Niinpä maastontiedusteluun käytetyt retket oli lopetettu ja nyt tiedustelijat vain valvoivat armeijan ympäristöä sitä varten, että jokin vihollisosasto olisi päässyt tunkeutumaan alueelle. Tämä oli vain varotoimi, sillä Edkar tiesi armeijansa leirin ja taistelualueiden välillä olevan useita Suuren keisarikunnan osastoja, jotka varmasti partioivat omassa ympäristössään enemmän kuin Edkar salli oman armeijansa tehdä.

Nyt Edkarilla oli siis taas edessään kysymys, että mitä hänen armeijansa harjoittelisi seuraavaksi. Hän tiesi, että kaikki harjoittelu oli enemmän tai vähemmän väkinäistä. Miehistö kyllä tiesi mitä oli tekemässä. Taistelutehtävät olisivat myös auttaneet sotilaiden moraalin kanssa. Jatkuva harjoittelu ja epätietoisuus tulevasta alkoivat näkyä joukoissa.

Edkar havahtui ajatuksistaan, kun teltan oviaukon kangas nostettiin syrjään ja Miranda astui sisään. Mirandalla oli mukanaan kori, jossa oli päivän lounas. Korin hän laski teltan oven vierellä olevan laatikon päälle ja astui Edkarin luokse.

”Kuinka harjoitusten suunnittelu edistyy, arvon kenraali”, Miranda sanoi.

Edkar huokaisi vastaukseksi.

”Ei ilmeisesti kovinkaan hyvin”, Miranda sanoi.

”Sekä minä että miehet tiedämme kaikki harjoitukset täysin turhiksi. Meidän on turha olla täällä, jos meillä ei ole mitään tehtävää”, Edkar sanoi.

”Mutta Suuren keisarikunnan kenraaleja se ei tunnu kiinnostavan”, Miranda sanoi.

”He tuskin huomaisivat, jos lähtisimme pois. Niin vähän heitä tuntuu minun läsnäoloni kiinnostavan”, Edkar sanoi.

”Niin olette useasti kertoneet, arvon kenraali”, Miranda sanoi.

”Anteeksi, ikävystytän teitä jo”, Edkar sanoi.

”Ei, ette te ikävystytä minua, arvon kenraali. Suuren keisarikunnan kenraalit ikävystyttävät minua. He ikävystyttävät meitä kaikkia”, Miranda sanoi.

”Siinä olet kyllä oikeassa”, Edkar sanoi.

Miranda nyökkäsi ja hymyili kenraalille. Sitten hän kääntyi ja astui takaisin korinsa luokse.

”Tarjoilenko nyt lounaan vai haluatko vielä jatkaa työntekoa, arvon kenraali?” Miranda kysyi.

”Tarjoile lounas nyt. Se voi auttaa ajatuksiani eteenpäin, kun teen välillä jotakin muuta.

Miranda nyökkäsi ja nosti korin pienen pöydän luokse. Pöydälle hän alkoi kattaa lounasta kenraalille, joka jatkoi pohdintojaan karttapöydän ääressä siihen saakka, kunnes Mirandan kattaus oli valmis.

Juhani Reaperin jatkosuunnitelmia

Juhani Reaper on saavuttanut ensimmäisen tavoitteensa ja sata ensimmäistä luonnosruutua löytyvät nyt Instagramista. Noiden luonnosruutujen piirtäminen tuntui sen verran mukavalta, että haluan jatkaa sarjakuvan tekemistä. Tällä kertaa aion piirtää ruudut tabletilla ja näin saada aikaan, ainakin toivon mukaan, korkealaatuisempaa sarjakuvaa.

Aloitan tabletilla ruutujen piirtämisen sillä, että piirrän uudelleen kaikki jo piirtämäni ruudut. Joukossa saattaa olla myös uusia ruutuja, kuten tämän viikon tiistaina julkaisemani ensimmäinen uusi sarjakuva. Pääosin tarkoituksena on kuitenkin piirtää luonnosruudut uudestaan. Uutta sarjakuvaa kannattaa odottaa näin alkuun kerran viikossa, mutta ehtiessäni saatan piirtää ja julkaista myös nopeammassa tahdissa.

Ensimmäinen tabletilla piirretty Juhani Reaper -sarjakuva.

Koska aion jatkaa sarjakuvan tekoa, päätin myös tehdä sitä varten uusia sosiaalisen median tilejä. Jatkossa Juhani Reaperia voi seurata myös Facebookissa ja Twitterissä. Pääpaino tulee kuitenkin olemaan jatkossakin Instagramissa ja siellä myös sarjakuvat tulevat ilmestymään. Kaikki tilit löydät tästä alta:

Instagram: @juhanireaper

Facebook: @juhanireaper

Twitter: @juhanireaper

Katsotaan mihin saakka Juhanin tie vie!

Kuulumisia Netronovalaan II

Betula pubescens, osa 39

Seuraavana päivänä Edkar marssi kohti Nils Tammen seuraajien telttaa. Seuranaan hänellä oli Miranda, jotta tämä voisi kirjata keskustelut ylös. Tammen seuraajissa oli myös kirjureita, jotka kirjasivat keskustelut ylös, mutta Miranda poimisi  vain kenraalille olennaisimmat asiat.

Nils Tammen seuraajilla oli Netronovalan armeijan leirissä oma pieni teltta-alue, joka oli Edkarin oman teltan jälkeen yksi tarkimmin vartioituja alueita koko leirissä. Se olikin heti armeijan kenraalin jälkeen yksi tärkeimpiä osia armeijan selviytymisen kannalta. Siellä oli myös paljon niitä asioista, jotka haluttiin pitää salassa Suuren keisarikunnan tiedosta.

Edkar näki jo kaukaa, että yksi Tammen seuraajista oli tullut häntä vastaan. Seuraaja kumarsi jo, vaikka Edkar oli vielä kaukana. Kumarruksesta tuli pitkä, mutta lopulta seuraaja pääsi taas suoristamaan selkänsä.

”Hyvää päivää, arvon kenraali”, seuraaja sanoi.

”Päivää”, Edkar sanoi.

Tammen seuraaja lähti johdattamaan Edkaria kohti telttaa, jossa taikapeiliä säilytettiin.

”On kunnia saada teidät käyttämään taikapeiliä, arvon kenraali”, seuraaja sanoi.

”Olisihan tätä voinut tehdä jo aiemmin”, Edkar sanoi.

”Ehkä, mutta arvon kenraalin aika on kallista”, seuraaja sanoi.

Tammen seuraaja ohjasi oikean teltan luokse ja avasi sen oviaukon Edkarille kuljettavaksi.

”Taikapeili odottaa valmiina sisällä, arvon kenraali”, seuraaja sanoi.

Edkar nyökkäsi ja astui sisään telttaan. Siellä häntä odotti kaksi muuta Nils Tammen seuraajaa sekä itse taikapeili. Molemmat seuraajat kumarsivat Edkarille

”Arvon kenraali, taikapeilin valmistelut on tehty ja odotamme nyt yhteydenottoa Netronovalasta”, toinen teltassa sisällä olleista seuraajista sanoi.

”Hyvä, hyvä”, Edkar sanoi.

Edkar antoi katseensa kiertää teltassa ja astui sitten taikapeilin eteen. Hopeanvärisen peilin pinnalla näkyi esineen sisältämän taikavoiman värähtelyä ja pyörteilyä.

”Miltä peili näyttää silloin, kun yhteys aukeaa?”, Edkar kysyi.

”Kun yhteys loitsitaan auki, peiliin ilmestyy ensin vahva pyörre, joka sitten tasoittuu pinnaksi, jossa näkyy toisen peilin edessä oleva henkilö. Huomaatte varmasti, kun yhteyttä aletaan loitsia auki. Siihen saakka peili näyttää tuolta samalta, kuin miltä se nyt näyttää”, peilin vieressä oleva seuraaja sanoi.

Edkar nyökkäsi. Nyt piti vain odottaa.

Meni hyvänaikaa ennen kuin peilissä tapahtui mitään muutosta. Lopulta taikapeiliin ilmestyi voimistuva pyörre, joka näytti pian siltä, ettei se pysyisi peilin sisällä. Sitten pyörre rauhoittui ja muuttui tasaiseksi pinnaksi. Pinnan toisella puolella Edkar näki Mihail Netronovan.

”Ruhtinas Netronova”, Edkar sanoi.

”Kenraali Netronova”, Mihail sanoi.

”Mukavaa kuulla ääntänne”, Edkar sanoi.

”Kuin myös”, Mihail sanoi.

Mihailin ääni ja hahmo säröilivät hieman, mutta Edkar ei antanut sen häiritä. Hän kuitenkin pyrki puhumaan niin selvästi kuin osasi, jotta ruhtinas saisi hänen puheestaan varmasti selvää.

”Kuinka siellä pohjoisessa on sujunut?” Mihail kysyi.

”Voisin sanoa ehkä, että jopa yllättävän hyvin. Suuren keisarikunnan kenraalit suhtautuvat meihin aika kylmäkiskoisesti, mutta ammattimaisesti. En ole nähnyt mitään merkkejä siitä, että pelkomme olisivat missään muodossa toteutumassa”, Edkar vastasi.

”Se on huojentavaa kuulla”, Mihail sanoi.

”Olemme myös luoneet jonkin verran yhteyksiä paikalliseen väestöön ja kaupankäynti on onnistunut varsin hyvin. Joitakin ennakkoluuloja tietysti on, mutta ne varmaan sallittakoon”, Edkar sanoi.

”Ennakkoluuloja on aina kaikkea tuntematonta kohtaan”, Mihail sanoi.

Mihail ja Edkar puhuivat vielä tarkemmin joukkojen liikkeistä ja toiminnasta pohjoisessa. Tässä Mirandan tekemä raportti oli hyvänä apuna. He sopivat myös säännöllisestä yhteydenpidosta Nilsin seuraajineen tekemän yhteydenpidon lisäksi. Sen jälkeen he hyvästelivät ja pienen hetken jälkeen peilien välinen yhteys loitsittiin pois Netronovalasta käsin. Kun yhteys oli katkennut, teltassa olevat seuraajat alkoivat valmistella jo seuraavaa yhteydenottoa.

”Onko kenraali tyytyväinen taikapeiliimme?” Yksi seuraajista kysyi.

”Olen. Toivottavasti se toimii yhtä hyvin myös jatkossa”, Edkar sanoi.

Edkar poistui teltasta ja jätti Nils Tammen seuraajat huolehtimaan taikapeilistä. Miranda seurasi perässä, kun oli ehtinyt viimeistellä muistiinpanonsa.