Betula nana, osa 346
”Mutta lähdemmekö me matkaan?” Mihail kysyi.
Oikeastaan Emily ei vieläkään olisi halunnut, mutta hänen tiesi, että hänen ja heidän oli pakko lähteä. Mihail näytti olevan jo täysin valmis aloittamaan kuolleestamanauksen ja Tammen seuraajatkin olivat varmasti valmistelunsa saaneet valmiiksi. Vain sen puuttui, että he siirtyisivät manauspaikalle.
”Onko meidän pakko?” Emily kysyi.
Mihail naurahti.
”On meidän”, Mihail vastasi.
”Lähtekäämme sitten”, Emily vastasi.
Mihail johdatti Emilyn talleille, missä heille oli valmiiksi satuloitu hevoset. Heidän mukanaan ratsastivat Mihailin henkivartijat sekä yksi Emilyn kamarineito. Kamarineito sai toimia Emilyn avustajana ja seuralaisena. Vaikka Emily yleensä pärjäsikin omillaan, oli hänestä silti helpompi lähteä nekropolikseen kamarineito mukanaan, kun oli varmasti joku seuralainen.
Kaupunki heidän edessään oli hiljainen. Se odotti jotakin suurta tapahtuvaksi ja piteli henkeään. Hiljaiset asukkaat katselivat, kun he ratsastivat ohitse. Kukaan ei sanonut mitään, eivätkä edes lapset pitäneet ääntä. Kadulle oli heitelty kukkia, joita saattueen hevosten kaviot kuljettivat eteenpäin ja jauhoivat sitten paloiksi.
”Tavallisesti kukkia heitetään sotaan lähtevän joukon eteen”, Emily sanoi.
”Sekin liittyy sotaan, mitä olemme menossa tekemään”, Mihail sanoi.
”Kaupunkilaiset aavistavat jotakin”, Emily sanoi.
”Harvoin tällaisia kuolleestamanauksia tehdään”, Mihail sanoi.
”Oliko kaupunki näin hiljainen, kun menit Tammen suorittamaan manaukseen?” Emily kysyi.
Mihail oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi.
”Ei”, Mihail vastasi.
Vastaus jäi kaikumaan Emilyn korviin. Hän tiesi, että kaiunta loppuisi heti, jos hän sanoisi jotakin. Hän ei kuitenkaan saanut suutaan auki ja yhden sanan pauhu jäi hänen mieleensä. Kuten kaupunkilaiset, myös hän alkoi aavistella pahaa. Kaikki ei ollut kohdallaan.
Siitä huolimatta he ratsastivat kaupungin läpi ja halki kapean aavikkokaistaleen, joka erotti elävien ja kuolleiden kaupunkeja.
Nekropolin asukkaat olivat yhtä hiljaisia kuin toisenkin puolen asukkaat. Kukkien viskomisen sijaan nekropolin asukkaan tekivät katujen vierelle eteensä pieniä hiekkakumpuja.
”Mitä hiekkakummut tarkoittavat?” Emily kysyi.
”Samaa kuin kukatkin, niillä toivotetaan onnea sotaan lähteville”, Mihail vastasi.
Emily mietti hetken.
”Tuntuu siltä, että asukkaat tekisivät meille hautakummun ja toisivat sille kukkia”, Emily sanoi.
”Eivät he sitä tarkoita”, Mihail sanoi.
Emily nyökkäsi. Hän olisi halunnut kääntyä takaisin, mutta pakotti itsensä pysymään miehensä rinnalla.
torstai 27. huhtikuuta 2023
Ruhtinas ja ruhtinatar V
torstai 20. huhtikuuta 2023
Ruhtinas ja ruhtinatar IV
Betula nana, osa 345
”En tiedä mistä aloittaisin”, Mihail sanoi.
”Aloita siitä, mikä nyt on päällimmäisenä mielessäsi”, Emily sanoi.
Mihail mietti hetken ennen kuin noudatti Emilyn neuvoa.
”Ehkä tämä toistaa kaikkea sitä, mitä olemme aikaisemmin puhuneet, mutta tämä on ainakin päällimmäisenä. Tai ehkä hallitsevana olisi parempi sana”, Mihail sanoi.
Mihail piti tauon ja huokaisi.
”Tunnen suunnatonta painetta siitä, että minun vastuullani on pitää kaikki turvassa ja varmistaa, että kaikki voivat olla turvassa myös tulevaisuudessa. Ja että se vastuu on yksin minun. Haluan myös tehdä parhaani, jotta tämä onnistuu ja pysty kantamaan vastuuni”, Mihail sanoi.
”Mutta ei sinun tarvitse tehdä kaikkea yksin tai olla yksin vastuussa”, Emily sanoi.
”Niin kaikki sanovat. Lopulta se olen kuitenkin minä, joka on vastuussa, jos kukaan muu ei pysty. Ja näyttää, että lähestymme koko ajan sitä hetkeä, kun kukaan muu ei pysty”, Mihail sanoi.
Emily katseli Mihailia, joka katseli ikkunasta ulos.
”Eikö se pelota sinua?” Emily kysyi.
Mihail käänsi katseensa Emilyyn.
”Mikä?” Mihail kysyi.
”Se, että se hetki lähestyy”, Emily vastasi.
Mihail painoi katseensa alas. Oli helpompi kertoa, kun ei nähnyt toista.
”Pelottaa. Pelottaa paljon. Niin paljon, että pelkään joka päivä, että onko tänään se päivä, kun lamaannun pelosta”, Mihail sanoi.
Emily astui kiinni Mihailiin ja halasi tätä.
”Et ole kertonut siitä minulle”, Emily sanoi.
”En ole, koska en halua sinun olevan huolissasi”, Mihail sanoi.
Emily hymähti, mikä sai Mihailin nostamaan katseensa tähän.
”Etkö muka olisi huolissasi?” Mihail kysyi.
”Tietysti olisin. Mutta on normaalia, että on huolissaan ihmisestä, josta välittää kovasti. Haluaisin, että voisimme avoimesta puhua kaikesta. Taas, jos näin kerrot vasta pitkän ajan jälkeen jostakin, tuntuu, että olet sulkenut minut ulos”, Emily vastasi.
Mihail hiljentyi miettimään.
”Minustakin olisi hyvä, jos voisimme jakaa toisillemme kaiken. Joskus se on kuitenkin vaikeaa. Ulos sulkeminen ei ole ollut tarkoitukseni”, Mihail sanoi.
”Voimme harjoitella sitä yhdessä”, Emily sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Se on hyvä ajatus”, Mihail sanoi.
”Voimme aloittaa vaikka tänään”, Emily sanoi.
Mihail hymyili ja nyökkäsi.
”Ensin kuitenkin minun on suoritettava kuolleestamanaus”, Mihail sanoi.
Emily olisi halunnut näyttää Mihailille heti kellarin harjoittelupaikan ja miten hän oli kehittynyt puunkirouksen hallinnassa. Hän kuitenkin vain nyökkäsi hyväksyvästi.
torstai 13. huhtikuuta 2023
Ruhtinas ja ruhtinatar III
Betula nana, osa 344
”Tiedät, että teen aina parhaani”, Mihail sanoi.
”Se voi tarkoittaa montaa asiaa”, Emily sanoi.
He irrottautuivat halauksesta. Emily palasi katsomaan ulos ikkunasta ja Mihail kiersi huonetta ympäri.
”Se tarkoittaa montaa asiaa ja niin sen kuuluukin”, Mihail sanoi.
”Mutta sen vuoksi se ei ole kovinkaan hyvä asia sanoa. Siitä tulee olo, että haluat jokaisen ymmärtävän asian niin kuin tälle on mieluista. Eikä niin, että olisit ajatellut sanomasi juuri kyseistä kuulijaa ajatellen. Muille voit sanoa yleisiä asioita, mutta minulle voisit sanoa asioita, joita oikeasti tarkoitat vain minulle”, Emily sanoi.
Mihail oli ensin sanomassa heti jotakin Emilylle vastaan, mutta jäikin miettimään. Mihail huomasi, että Emily oli oikeassa.
”Olet oikeassa ja erityisesti sinä, jos kuka, on ansainnut sanoja, jotka olen tarkoittanut vain sinulle”, Mihail sanoi.
”Mitä siis haluat sanoa minulle?” Emily kysyi.
Mihail yritti keksiä jotakin sanottavaa nopeasti, mutta se ei ollut niin helppoa. Lopulta hän vain naurahti.
”En vielä tiedä”, Mihail vastasi.
”Ei sen tarvitse olla valmis puhe. Kerro mitä ajattelet”, Emily sanoi.
”Hmm… Niin, mitä minä ajattelen”, Mihail sanoi.
Mihail uppoutui ajatuksiinsa siitä, mikä kaikki hänelle oli tärkeää ennen kuin jatkoi.
”Olet minulle tärkein asia ja en halua, että sinulle sattuu mitään. Sinun vuoksesi olen varmasti valmis menemään liian pitkälle, kuten sinä sen ilmaisit”, Mihail sanoi.
”Tiedäthän, että tunnen tuosta enemmän huolta ja huonoa omatuntoa kuin olen imarreltu”, Emily sanoi.
”Siitä on ainakin hyvä muistuttaa aika-ajoin”, Mihail sanoi.
Emily hymähti.
”Hyvä, että sanoit nytkin”, Mihail sanoi.
”Tuntuu itsestäänselvyydestä muistuttamiselta”, Emily sanoi.
”Samoin minusta se, että olen valmis menemään hyvin pitkälle sinun pelastamiseksesi. Mutta hyvä se on sanoa ääneen. Molemmat asiat”, Mihail sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Ehkäpä niin”, Emily sanoi.
Emily ja Mihail jäivät katselemaan toisiaan.
”Mitä muuta ajattelet?” Emily kysyi.
Mihail huokaisi ja käänsi katseensa ikkunaan ja sen takana näkyvään maisemaan.
”Paljonkin ja monenlaista”, Mihail vastasi.
”Kerro, haluan kuulla”, Emily sanoi.
torstai 6. huhtikuuta 2023
Ruhtinas ja ruhtinatar II
Betula nana, osa 343
Mihail astui sisään huoneeseen kamarineidon perässä. Kamarineito niiasi Mihailille, näytti kädellään, missä Emily oli, ja poistui samalla ovenavauksella. Mihail odotti pienen hetken hiljaa oven luona ja käveli sitten Emilyn vierelle ikkunan luokse. Ikkunalla Mihail yritti nähdä, mitä Emily katseli, mutta ei pystynyt päättelemään sitä. Lopulta hän päätti aloittaa.
”Anteeksi, etten ehtinyt lintuystäväsi hautajaisiin”, Mihail sanoi.
”Hänen nimensä oli Nav”, Emily sanoi.
Mihail nyökkäsi ja yritti painaa nimeä mieleensä. Hänen päässään oli kuitenkin liikaa muistettavaa, joten kaikki ei mitenkään mahtunut mukaan.
”Navin hautajaisiin”, Mihail sanoi.
”Ei se mitään. Tiedän sinun olevan kiireinen”, Emily sanoi.
”Mutta en saisi olla niin kiireinen, että ystävän hautajaiset jäävät välistä”, Mihail sanoi.
”Ei hän sinun ystäväsi ollut”, Emily sanoi.
”Mutta sinun ystäväsi oli”, Mihail sanoi.
Mihail piti lyhyen tauon.
”Tiedäthän, jos haluat, niin voin kuolleestamanata hänetkin”, Mihail sanoi.
”Tiedän. Puhuimme myös tästä mahdollisuudesta ennen hänen kuolemaansa”, Emily sanoi.
Mihail katsoi Emilyä hieman yllättyneenä.
”Mihin päädyitte?” Mihail kysyi.
”Siihen, että hän saa levätä rauhassa. Hän itse jo toivoi sitä ja hän myös sanoi, että meidän täytyy oppia elämään myös ilman häntä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä ja se pätee niin minun kuin muihinkin eläinystäviini”, Emily vastasi.
Mihail nyökkäsi.
”Olen miettinyt sitä paljon…”, Mihail sanoi.
Mihail jäi miettimään eikä jatkanut lausettaan loppuun.
”Mitä olet miettinyt?” Emily kysyi.
”Että tuoko kuolleestamanaus ketään oikeasti takaisin. Vai onko se jotakin aivan muuta sen olleen persoonan ja kuoleman väliltä”, Mihail vastasi.
”Luulen, ettei se tuo ketään takaisin”, Emily sanoi.
”Siihen suuntaan minäkin olen alkanut kallistua”, Mihail sanoi.
”Miksi sitten haluat suorittaa kuolleestamanauksen?” Emily kysyi.
”Olemme puhuneet tästä. Tarvitsen voimaa, jolla voin puolustaa kansaani. Puolustaa oikeita asioita tässä maailmassa”, Mihail vastasi.
”Sekään ei tuo ketään takaisin”, Emily sanoi.
”Mutta se voi estää sellaisten häviämisen, joista en halua luopua”, Mihail sanoi.
Emily kääntyi katsomaan Mihailia.
”Sinä olet yksi niistä asioista”, Mihail sanoi.
Emily halasi Mihailia.
”Toivon vain, että et ole valmis menemään liian pitkälle suojellaksesi tärkeäksi ja korvaamattomaksi kokemiasi asioita. Minäkään en halua menettää sinua”, Emily sanoi.
torstai 30. maaliskuuta 2023
Ruhtinas ja ruhtinatar
Betula nana, osa 342
Emily suoristi mekkonsa helmaa. Hän oli pukenut ylleen punakeltaisen mekon, joka oli sekä juhlallinen, sopi ratsastukseen, että suojasi kuumuudelta ja auringolta. Tänään Mihailin oli tarkoitus yrittää muumioidun lohikäärmeen kuolleestamanausta. Eikä vain yrittää, vaan myös onnistua siinä.
Peilistä Emilyn katseeseen vastasi nainen, joka näytti kaikke muuta kuin varmalta asiasta. Emily kuitenkin tiesi olevansa varma, että Mihail onnistuisi. Silti hän pelkäsi sitä, että Mihail epäonnistuisi.
”Sinun ei pidä pelätä. Ja vaikka pelkäisit, niin et saa näyttää sitä. Et tänään. Tänään sinun täytyy olla Mihailin tukena”, Emily sanoi.
Emily tuijotti peilikuvaansa.
”Mitä ikinä tukena oleminen tarkoittaakaan”, Emily sanoi.
Emily huokaisi ja painoi päänsä. Hän tiesi, että Mihail tulisi kohta hakemaan häntä, joten hänen täytyi olla valmis ennen sitä. Fyysisesti hän oli jo valmis, sillä kamarineidot olivat auttaneet hänelle vaatteet ja korut ylle. Henkisesti hänen täytyi valmistautua täysin omin voimin ja se oli vielä pahasti kesken.
Oveen koputettiin ja Emily pyysi koputtajan sisään. Kamarineito toi Emilylle tuoretta vettä juotavaksi. Vesi oli maustettu hedelmien siivuilla.
”Kiitos”, Emily sanoi.
Kamarineito niiasi syvään ja lähti niin vähän huomiota herättävästi, että hän olisi saattanut vain haihtua ilmaan huoneesta. Joskus Emily pohti, että olisi helpompaa olla kamarineito. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota, saattoi kulkea omissa askareissaan kenenkään häiritsemättä.
Emily huokaisi. Hän yritti kääntää apeaa oloaan iloisemmaksi, mutta se oli vaikeaa. Hän käveli huoneen ikkunalle katselemaan kaupunkia. Emily toivoi, että maiseman katselulla oli samanlainen rauhoittava vaikutus tälläkin kertaa.
Aluksi maiseman katselu toimikin rauhoittavana, mutta sitten Emilyn katse osui kaupungin toisella laidalla olevaan nekropolikseen. Siitä hänen ajatuksensa siirtyi vääjäämättömästi kohta tulevaan hetkeen, jolloin hän ratsastaisi Mihailin kanssa sinne ja katsomaan, kun Mihail suorittaisi kuolleestamanauksen ja…
Emilyn oli pakko kääntyä pois. Hän ei pystynyt edes ajatuksissaan jatkamaan lausetta loppuun. Jos Nils Tammi oli edelleen toipilaana, niin Mihail yrittäisi paljon pidemmälle kuin tämä. Senkin jälkeen, kun kävisi selväksi, että kuolleestamanaus ei onnistuisi. Ja hänen pitäisi katsoa, kun se tapahtuisi.
Mihail oli järkevä ja ajattelevainen. Hän oli kuitenkin myös jääräpäinen ja periksiantamaton. Näiden asioiden yhdistelmä oli johtanut hänet kansansa johtoon ja tänne Aegyzaan saakka. Tämä yhdistelmä saattoi kuitenkin olla juuri se, joka kävisi lopulta Mihailin tuhoksi. Useimmissa miekoissa on kaksi terää. Jos toinen viiltää tehokkaasti vihollista, niin toinen raastaa käyttäjää itseään.
Oveen koputettiin jälleen.
”Sisään”, Emily sanoi.
Sama kamarineito, joka oli aikaisemmin tuonut Emilylle lisää vettä, astui huoneeseen. Kamarineito näytti pahoittelevalta ja elehti mahdollisimman varovaisesti. Ennen puhumistaan tämä vielä niiasi Emilylle.
”Arvon ruhtinatar, ruhtinas Netronova on saapunut”, kamarineito sanoi.
”Kiitos. Pyytäkää hänet sisään”, Emily sanoi.
Kamarineito niiasi uudelleen ja poistui.
Emily tarvitsi lisää aikaa valmistautua henkisesti. Niinpä hän käveli takaisin ikkunalle ja oli katselevinaan ulos. Todellisuudessa hän oli niin syvällä omissa ajatuksissaan, ettei hän nähnyt mitään.
torstai 23. maaliskuuta 2023
Ruhtinatar XIV
Betula nana, osa 341
Lopulta he saapuivat kellarin kaukaisimmassa kulmassa olevalle ovelle. Nuoremmat linnut olivat väsähtäneet kellarin tunkkaisessa ilmassa lentämiseen ja istuivat Emilyn olkapäillä. Nasha pysähtyi oven eteen ja osoitti sitä.
”Luulen tämän paikan olevan hyvä kandidaatti tarkoituksiinne, mutta tarkastetaan se ensin. Voikin olla, että paikka on huonompi kuin olen luullut. Tai en ole vain osannut ottaa jotakin asiaa huomioon”, Nasha sanoi.
”Kiitos paljon. Jo matkan varrella on ollut useita hyviä vaihtoehtoja, joita minun on tehnyt mieli jäädä katsomaan”, Emily sanoi.
Nasha nyökkäili.
”Voimme katsoa niitä paluumatkalla”, Nasha sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Mutta katsotaan tämä nyt ensin”, Emily sanoi.
Emily työnsi oven auki. Ovi harasi vastaan, mutta antoi periksi tarpeeksi työnnettäessä. Saranat päästivät pahaa ääntä oven auetessa. Emily katsoi taakseen, sillä saranoiden ääni kantautui varmasti pitkälle heidän takanaan olevassa käytävässä.
”Toivottavasti kukaan ei kuullut tuota”, Emily sanoi.
”Tuskin, sillä täällä ei juuri ketään liiku. Kellarin seinät myös imevät ääniä tehokkaasti, joten voi olla, ettei ääni kantautunut kovinkaan kauaksi”, Nasha sanoi.
”Toivotaan niin”, Emily sanoi.
Emily astui kellarihuoneeseen. Hän yllättyi, kuinka iso se oli, vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään suuri tila. Hän oli olettanut, että kellarin kaikki huoneet olisivat pieniä ja ahtaita. Nashan löytämä paikka sopisi hyvin hänen tarkoituksiinsa.
”Luulen, että tämä on todella sopiva paikka harjoitteluun”, Emily sanoi.
Nasha luikerteli tyytyväisenä kehää.
”Se on mukava kuulla”, Nasha sanoi.
Myös Nev oli sitä mieltä, että paikka sopi hyvin Emilyn harjoitteluun.
”Onneksi Nasha löysi tämän paikan. Me emme olisi tätä ikinä löytäneet.
Ennen palaamista Emilyn työsaliin, he kokeilivat, kuinka pitkälle äänet kuuluivat kellarissa. Vaikutti siltä, että Emily saisi harjoitella hyvinkin rauhassa kellarisalissa ilman, että ääniä kuuluisi vieraisiin korviin.
”Jatkossa tulen harjoittelemaan tänne”, Emily sanoi.
Nev nyökkäis hyväksyvästi.
”Jonkun on kuitenkin hyvä olla vahtimassa siltä varalta, että joku tuleekin kellariin”, Nev sanoi.
”Voimme kokeilla erilaisia käytännön järjestelyitä sitten, kun tulen ensimmäisen kerran harjoittelemaan tänne”, Emily sanoi.
”Nav voi olla silloin mukana, jotta hän myös näkee paikan. Vaikka hän ei olisi aina mukana harjoituksissa, niin hänen on hyvä tietää, millaisessa paikassa sinä harjoittelet”, Nev sanoi.
Lopulta he palasivat takaisin Emilyn työsaliin ja Nev lensi kertomaan Naville heidän löydöksestään. Pian Nev kuitenkin palasi kertomaan, että Nav oli heidän poissa ollessaan nukkunut pois. Kaikki oli tapahtunut mitä ilmeisimmin rauhallisesti, sillä mitään jälkeä muusta ei ollut.
torstai 16. maaliskuuta 2023
Ruhtinatar XIII
Betula nana, osa 340
”Olet löytänyt paikan, joka on lähellä ja suojassa vierailta katseilta?” Nev kysyi.
”Näin uskoisin, mutta voitte punnita asian itse, jos lähdette katsomaan sitä”, Nasha vastasi.
Niv ja Sija olivat yllätyksestä ihmeissään, mutta Nev näytti enemmän epäileväiseltä.
”Olemme ehtineet tarkistaa aika monta paikkaa”, Nev sanoi.
”Me kaikki emme kuitenkaan etsi samoista paikoista”, Nasha sanoi.
Nevin epäilys näytti vain kasvavan.
”Mistä siis olet löytänyt tällaisen mahdollisen paikan?” Emily kysyi.
”Yllättävänkin läheltä. Jos teillä on aikaa, niin voimme mennä katsomaan sitä paikkaa vaikka heti”, Nasha vastasi.
”Haluamme tietää ensin, minne olemme menossa, ja voimme sitten lähteä, jos paikka on järkevä”, Nev sanoi.
”Kellari ei ole niin ihmeellinen paikka eikä sinne ole kovinkaan pitkä matka. Tietysti, jos haluamme pitää käytimme salassa, niin meidän täytyy olla hieman varovaisia”, Nasha sanoi.
Emily ja Nev katsoivat toisiaan. Kenellekään ei ollut tullut mieleen linnoituksen kellari, joka saattoi hyvinkin pitää sisällään paikkoja, joissa kukaan ei juuri koskaan käynyt ja joista ei kuulunut ääniä ulos.
”Pyydän anteeksi kaikkia epäilyjäni. Kellari on loistava idea paikaksi. Me linnut ehkä vain katsomme maailmaa toisenlaisesta näkökulmasta, joten se ei tullut meille mieleenkään”, Nev sanoi.
”Ja me käärmeet taas toisenlaisesta. On parempi pitää yhtä ja nauttia molempien näkökulmien parhaista puolista”, Nasha sanoi.
Nev nyökkäsi.
”Hyvin sanottu”, Nev sanoi.
”Lähdemmekö siis katsomaan Nashan löytämää paikkaa”, Emily sanoi.
Pian he olivat matkalla kohti linnan alimpia osia ja pitivät parhaansa mukaan huolen, ettei kukaan nähnyt Emilyä matkalla. Näin he saattoivat pitää asian mahdollisimman hyvin omana tietonaan.
Heidän kellariin päästyään Nasha johdatti heidät syvemmälle pitkin käytäviä, joiden ilma kävi tunkkaisemmaksi ja kosteammaksi. Kellarista löytyi lukuisia eri varastoja, jotka olivat täynnä ruokaa ja varusteita. Osa kellarisaleista oli kuitenkin tyhjillään.
”Näitä käytäviä ei ole tehty lintuja varten”, Niv sanoi.
”Teidät on tehty taivaalle lentämään, ei kellariin”, Nasha sanoi.
”Onko käärmeet tehty kellariin?” Sija kysyi.
”Ei oikeastaan meitäkään ole tehty tänne kulkemaan”, Nasha vastasi.
”Mihin käärmeet on sitten tehty kulkemaan?” Sija kysyi.
”Meidät on tehty kulkemaan pitkin maan pintaa niin metsässä kuin aavikollakin. Ja joskus myös pitkin puiden runkoja ja oksia”, Nasha vastasi.
”Se ei kuulosta kovinkaan kivalta”, Sija sanoi
Nasha naurahti
”Ei se aina olekaan, mutta on siinä myös omat puolensa. Ja jokainen olento on sopeutunut omaan paikkaansa, joten minusta se tuntuu varmasti hyvin erilaiselta kuin sinusta”, Nasha sanoi.