Muumioitu lohikäärme

Betula nana, osa 309

Mihail palasi nekropolin puoleiseen Netronovalaan vasta sitten, kun oli saanut perehdytettyä Emilyn kunnolla hallinnon saloihin. Emily tarttui toimeen nopeasti. Hän oli selvästi kaivannut jotakin järkevää tekemistä.

Matka keskuslinnasta nekropoliin tuntui pidemmältä kuin koskaan aiemmin. Nekropoli oli hiljainen Mihailin ratsastaessa sen läpi. Kukaan ei tullut puhumaan hänelle, mutta jotkut tervehtivät häntä. Mihail tunsi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen visiitin painostuksen painavan häntä koko matkan. Oliko lohikäärmeen kuolleestamanaaminen kaarteineen se, mitä hänen pitäisi tehdä? Ehkä, mutta Mihail ei halunnut tehdä sitä ilman hyvää syytä ja tällä hetkellä sellaista syytä ei ollut nähtävissä.

Nils Tammi oli valmistelemassa muumioitunutta lohikäärmettä kuolleestamanattavaksi seuraajansa Sarah Konttalan kanssa. Mihail nousi puretun pyramidin keskelle heidän luokseen. Lähistöltä kuului kivenhakkaamisen ääniä, kun pyramidista purettuja kiviä pienittiin talojen rakentamista varten. Nils ja Sarah kumarsivat Mihailille, kun huomasivat tämän lähestyvän.

”Herra ruhtinas, valmistelut etenevät hyvin”, Nils sanoi.

”Hyvä”, Mihail sanoi.

Nils viittoi Sarahin poistumaan.

”Olen kuullut, että luonasi kävi vieras”, Nils sanoi.

”Olet kuullut oikein”, Mihail sanoi.

”Oliko hän sama henkilö, jolta sait kirjan?” Nils kysyi.

”En tiedä voiko häntä sanoa henkilöksi, mutta kyllä”, Mihail vastasi.

”Mitä hän halusi?” Nils kysyi.

”En oikein tiedä. Hän halusi vain muistuttaa olemassaolostaan. Lisäksi hän sanoi, että meidän pitäisi valmistautua sotaan”, Mihail vastasi.

”Sotaan ketä vastaan?” Nils kysyi.

”Sitä minäkin olen miettinyt”, Mihail vastasi.

Nils kierrätti katsettaan ympäri muumioitua lohikäärmettä.

”Tässä meillä on valmistautumista mihin tahansa, mitä maailma voi meitä vastaan tarjota”, Nils sanoi.

”Toivottavasti maailma ei tarjoa mitään sellaista, että meidän tarvitsee kuolleestamanata häntä”, Mihail sanoi.