torstai 13. syyskuuta 2018

Trenosdun II


Betula pubescens, osa 30

Tie, jota kuolleiden armeija seurasi, kulki Trenosin vierellä ja ylitti joen kahlaamolla. Joki oli näin yläjuoksulla pieni ja matala, joten sen ylittämiseen ei tarvinnut siltaa. Pohjoisempana joki kävi syvemmäksi ja siltoja oli harvassa. Oli siis tärkeää päästä joen oikealle puolelle jo tässä vaiheessa.

Kahlaamon jälkeen tie erkani joelta ja suuntasi suoraan pohjoiseen joen kaartaessa itään. Tie oikaisi näin matkaa ja palveli paremmin vuoriston seutua, josta ei ollut niin hyvä pääsy joelle, jota pääasiassa käytettiin kuljetuksissa ja matkustamisessa. Vuorten juurella tien länsipuolella sijaitsi myös Gyllenburhin kaupunki, jonka ympäristössä oli Suuren keisarikunnan suurin kultakaivos. Kaupunki oli syntynyt kaivoksen ja sen houkuttelemien ihmisten vaikutuksesta ja sen vuoksi myös tietä ylläpidettiin hyvin.

”Tuo on erikoinen paikka noin suurelle kaupungille”, Venir sanoi.

”Se taitaa johtua vain kaivoksesta”, Gauen sanoi.

”Ai, en tiennyt siellä olevan kaivosta”, Venir sanoi.

”Kaupunki on siis Gyllenburh. Sen ympäristössä on keisarikunnan suurin kultakaivos. Tai oikeammin kaivoksia on useita pitkin vuorta kaupungin ympärillä”, Gauen sanoi.

”Kulkijoita on varmasti paljon, kun tie on näin hyvässä kunnossa”, Venir sanoi.

”Kulta tarvitsee vartijansa, muuten nämä seudut olisivat pullollaan maantierosvoja”, Gauen sanoi.

Gyllenburhiin vievän tien risteys jäi heidän taakseen ja pian kaupunki katosi näkyvistä. Lähiseudulla oli kaikki millään tavalla viljelykelpoinen maa otettu hyötykäyttöön, jotta kaivoskaupunki saisi riittävästi ruokaa.

”Kuinka paljon tuolla oikein asuu väkeä?” Venir kysyi.

”Ilmeisesti aika paljon. Olen kuullut, että kaupunki jatkuisi myös maan alle vanhoihin kaivoskäytäviin”, Gauen sanoi.

”Ainakin pienelle alueelle mahtuu paljon ihmisiä”, Venir sanoi.

”Mutta maan alla ei voi viljellä mitään”, Gauen sanoi.

Kun Gyllenburh oli jäänyt riittävän kauaksi taakse, alkoivat viljelmät harventua ja niiden väliin jäädä pieniä metsikköjä. Osa tosin oli pelkästään pusikkoa tai taimikkoa. Kaivoskaupunki tarvitsi ruuan lisäksi myös paljon puuta. Vasta pari päivää myöhemmin heitä vastaan tulivat sankemmat metsät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti