Jälleennäkeminen taistelun varjossa IX

Betula nana, osa 479

Senet sai juostua Emilyn kiinni.

”Rouva, ette saa lähteä yksin”, Senet sanoi.

”Lähden yksin, jos haluan lähteä yksin”, Emily sanoi.

”Se voi olla vaarallista”, Senet sanoi.

Emily kääntyi Senetiä kohti.

”Luuletko, että välitän siitä, että se voi olla vaarallista?” Emily kysyi.

Senet painoi päänsä Emilyn katseen edessä.

”En usko, että välitätte”, Senet vastasi.

Emily tuhahti ja lähti jatkamaan matkaansa.

”Mutta minä välitän”, Senet sanoi.

”Ei sinun tarvitse siitä välittää”, Emily sanoi.

”Ei niin, mutta välitän silti”, Senet sanoi.

Emily pysähtyi.

”Anteeksi, että en pysty olemaan se suuri hahmo, jollaisena minut näet”, Emily sanoi.

Senet käveli Emilyn luokse.

”Olet juuri se, jollaisena sinut näet”, Senet sanoi.

Emily kääntyi Senetiä päin. Senet näki, että kyyneleet virtasivat pitkin Emilyn kasvoja.

”Haluaisin olla”, Emily sanoi.

Sitten hän ei pystynyt sanomaan enää muuta. Itku tuli ja Senet halasi Emilyä.

”Kyllä sinä olet”, Senet sanoi.

Emily olisi halunnut sanoa jotakin, mutta ei kyennyt. Kaikki sai nyt virrata hänestä ulos. Pitkä odotus, paineet jälleennäkemisestä, jännitys matkasta ja sen määränpäästä odottavasta. Sekä Mihailin tapaamisen tuoma helpotus ja järkytys.

Senet päästi Emilyn halauksestaan vasta, kun kyynelten virta oli loppunut. Samalla hän huomasi, että Anna, Reeta ja Narsha olivat myös tulleet salista heidän perässään. Senet jätti heidät huomiotta. Vain Emilyllä oli merkitystä.

”Rouva, haluaisitteko raitista ilmaa?” Senet kysyi.

Emily nyökkäsi vastaukseksi.

”Lähdetään etsimään”, Senet sanoi.

Senet johdatti heidät kohti ylempiä kerroksia. Sieltä he löysivät pienen parvekkeen, jossa pääsivät rauhassa hengähtämään. Anna, Reeta ja Narsha jäivät käytävään jättäen Emilyn ja Senetin kahden.

”Kiitos”, Emily sanoi.

”Mitä vain vuoksenne, rouva”, Senet sanoi.