Betula nana, osa 15
Hevosvankkurit kolistelivat mukulakivillä päällystettyä
tietä metsän läpi ensin kohti uutta kampusta ja sieltä Mihailin asunnolle. Vankkurien
penkit olivat pehmusteista huolimatta epämukava istua eikä Mihailin kipeä jalka
auttanut asiaa millään tavalla.
”Et tainnut esitellä itseäsi”, Mihail totesi epämukavan
kyydin rytkytyksen lomassa.
”En esitellytkään. Samuel Ruskojärvi, Vihersalon
taikayliopiston rehtorin kolmas lähetti.”
”Kolmas lähetti? Onko teidät kaikki numeroitu?”
”Ei, vain viisi ensimmäistä on numeroitu.”
”Tarkoittaako numerointi ikäjärjestystä?”
”Ei. Arvojärjestystä.”
Mihail vilkaisi nyt ensimmäistä kertaa yliopiston
edustuspukua, jota Ruskojärvi kantoi selvästi erottuvalla ylpeydellä. Hänellä
mukanaan oli myös tupessaan lepäävä ohut miekka, jonka Mihail epäili olevan
mukana vain koristeena. Olkapoleteissa Ruskojärvellä oli kolme kultaista
viivaa.
”Mitä enemmän viivoja, sitä korkeampi arvo?”
”Kyllä, viidennellä yksi viiva ja ensimmäisellä viisi.”
”Nurinkurista.”
”Ei minusta.”
Vankkurit pysähtyivät tarkalleen oikean oven eteen ja Mihail
hyppäsi Ruskojärvi perässään vankkurien kyydistä. Mihailin asunto oli
kaksikerroksisessa punatiilitalossa ylemmässä kerroksessa. Kaikki
lähikortteleiden talot olivat samanlaisia vanhoja punatiilitaloja.
Mihailin asunto oli yksiö, kuten muutkin talon asunnot.
Asunnosta myös huomasi, että Mihail asui siellä yksin.
”Milloin oikein olet siivonnut täällä viimeksi?” Ruskojärvi
kysyi järkyttyneenä.
”En muista”, Mihail totesi etsiessään salonkikelpoisia
vaatteita.
Puolituntia myöhemmin Mihail nilkutti kävelykeppiinsä
tukeutuen ulos ulko-ovesta ja hyppäsi vankkureiden ovesta sisään. Mihailin
ruskeaa ja vihreää toistelevat matkavaatteet olivat vaihtuneet mustiin
housuihin ja liiviin, harmaaseen mantteliin sekä harmaaseen lierihattuun.
Saappaat olivat myös vaihtuneet kävelykenkiin.
”Nyt näyttää paljon paremmalta, seuraavaksi suorinta tietä
kohti vanhaa kampusta ja rehtorin palatsia”, Ruskojärvi totesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti