Vuosi 2011

Minun vuottani 2011 hallitsi varusmiespalvelus, mutta vuoteeni liittyy myös muuta. Aloin seurustelemaan ja erosin. Tekstini ovat kehittyneet ja minä niiden kirjoittajana. Musiikkimakuni suuntasi ensin popin suuntaan ja sitten taas takaisin kohti rockia. Perustin tämän blogin.

Alokas – jääkäri – oppilas – alikersantti

Varusmiespalvelukseni alkoi tammikuun kymmenentenä päivänä Kainuun Prikaatissa (KaiPr) ja palvelukseni loppuu vuoden 2012 puolelle tammikuun kuudenteen päivänä Kaartiin Jääkärirykmentissä (KaartJR). Matkalle mahtuu kahden joukkoyksikön lisäksi kolme komppaniaa ja kolme pataljoonaa. Suomen puolustusvoimien sisältä löytyviä käytännöneroja on tullut seurattua siis hyvinkin omakohtaisesta näkökulmasta.

Varusmiespalvelukseni (ja hyvin vähäinen kiinnioloviikonloppujen määrä) takasi minulle myös sen, että olen saanut matkustaa junalla enemmän kuin ehkä koskaan olisin yhden vuoden aikana halunnut matkustaa. Ei varmaankaan tee ihan heti mieli astua uudestaan junaan, sen verran monta tuntia on tullut pikajunissa, intercityissä ja pendolinoissa tullut vietettyä.

Puolustusvoimista sanotaan monesti, että siellä tehdään asiat vaikeimman kautta. Itse en ole tätä mieltä. Monet asiat puolustusvoimissa tehdään paljon järkevämmin kuin siviilipuolella. Asioiden tekemisille on se yksi tietty ura ja kaikki menevät tuon saman uran mukaan. Toki monissa asioissa tuntuu, että yksittäinen varusmies jää byrokratian rattaisiin, mutta tämä ei yleensä ole puolustusvoimien vika.

Elämästä kirjoittamiseen – blogi ja enemmän

Yksi suuri uusi asia, joka tuli elämääni vuoden 2011 aikana on tämä blogi, jonka perustin elokuussa. Tämän jälkeen olen julkaissut keskimäärin kymmenen kirjoitusta kuukaudessa. Betula nanan 16. osa oli 50. julkaisemani kirjoitus. Blogi on ladattu tämän viiden kuukauden aikana reilut tuhat kertaa.

Kirjoitustahtini on vaihdellut jonkin verran blogin olemassaolon aikana. Parhaimmillaan kirjoitin puolentoista viikon jakson ajan yhden tekstin joka päivä. Nyt viimeisen kuukauden aikana taas blogin sisältö on koostunut pelkästä viikoittaisesta Betula nana -jaksosta.

Suurimman merkityksen blogi on antanut pelkällä olemassaolollaan. Kirjoitustyylini on kehittynyt nopeammin kuin koskaan ja tekstini ovat (ainakin omasta mielestäni) parantuneet huimasti. Blogi on myös kasvattanut kirjoittamiseni määrää. Blogia perustaessani tein päätöksen, että tulen julkaisemaan vähintään yhden tekstin viikossa. Näin olen ollut, hyvällä tavalla, pakotettu kirjoittamaan vähintään sen yhden tekstin viikossa.

Ja mitä jäi käteen?

Itse ajattelen ainakin tällä hetkellä, että elämäni ei kulkenut pitkällä tähtäimellä ajateltuna juuri eteenpäin vuoden 2011 aikana. Sain kuitenkin paljon eväitä jatkoa ajatellen. Tärkeitä kokemuksia, joiden avulla on helpompi selviytyä elämän tarjoamista uusista haasteista. Näitä haasteita elämä varmasti tarjoaa enemmän kuin tahtoisikaan.

Vedin kuitenkin sellaisia suuntaviivoja ja tein sellaisia ratkaisuja, jotka tulevat todennäköisesti vaikuttamaan koko loppuelämääni, esimerkiksi yliopiston vaihtaminen on tällainen ratkaisu. Jatko kuitenkin vasta näyttää mihin nämä ratkaisut lopulta johtavat. Joitakin joutuu ehkä korjaamaan ja jotkut pyörtämään kokonaan, osa kuitenkin voi osoittautua onnistuneiksi päätöksiksi.

Näillä eväillä vuoteen 2012.

PS. Minun oli tarkoitus julkaista tämä teksti jo eilen, mutta nyt kävi näin.