Hiljaista

Olen kirjoittanut viimeaikoina, parinkin kuukauden aikana, todella vähän. Aivan liian vähän. On kuin kuuntelisi hiljaisuutta ja odottaisi, että joku puhuisi. Kukaan ei kuitenkaan puhu, sitä vain odotat ja odotat kunnes unohdat mitä edes olet odottamassa.

Viimeaikojen bloggausten vähyys ei johdu siis siitä, että olisin kirjoittanut jotain blogiin sopimatonta (lähinnä teknisessä mielessä) tai olisin muuten pantannut tekstejäni. En vain ole yksinkertaisesti kirjoittanut mitään, lukuun ottamatta jokaviikkoista Betula nanaa ja sanahaasteita. Erityisesti viimeinen reilu kuukausi on siis ollut tekstikuiva.

Ei minulla edes ole writer’s blockia, ei minulla ole koskaan ollut (mikäli olen oikein käsittänyt sen, mitä writer’s block on). Betula nanan kirjoittaminen todistaa hyvinkin sen, ettei minulla ole writer’s blockia. En vain yksinkertaisesti ole kirjoittanut. Tietysti kirjoittamattomuus alkaa näkyä ja tuntua. Betula nanan kirjoittaminen on asia, jota teen joka viikko ja sitä tehdessä pienetkin muutokset muussa elämisessä huomaa helposti. Nyt olen huomannut, että kun ei kirjoita muuten juuri ollenkaan, on lyhyenkin jatkokertomuksen osan kirjoittaminen jopa työlästä. Erityisesti aloittaminen. Tietysti aina kun vauhtiin pääsee, niin kirjoittaminen on suhteellisen helppoa, kuten se on aina ollutkin. Vauhtiin pääseminen on kuitenkin hidastunut siitä, mitä se paljon kirjottaessa on ollut.

Yksi syy siihen, ettei kirjoittaminen maistu, on luultavasti se, että Edellytys odottaa edelleen vastauksia kustantajilta. Odotusta pitäisi jaksaa vielä heinäkuun loppupuolelle asti ja muu kirjoittaminen voisi odottamista auttaa. Erityisesti Edellytyksen jatko-osaa, jonka olen nimennyt Ehdoksi, haluaisin kirjoittaa. Pääsiäislomalla pääsinkin hyvästi kirjoittamisen makuun, mutta sitten tuli muutamia päiviä, jolloin en ehtinyt kirjoittamaan (oli ensin parempaa ja sitten tärkeämpää tekemistä) ja koko Ehdon kirjoittaminen pääsi sitten unohtumaan. Pääsiäisloman jälkeen en ole koko kirjan kimppuun kunnolla sitten päässytkään. Aikaa olisi ollut vaikka kirjoittaa koko roska loppuun.

Nyt pitäisi yrittää keskittyä siihen, että kirjoittaisi edes jotakin. Pienetkin rivimäärät varmasti auttaisivat ja tekisivät hyvää monella tapaa. Minulla on myös joitakin ideoita, joita olen haudutellut mielessäni jo jonkin aikaa. Nuo ideat ovat toistaiseksi siirtyneet paperille varsin heikosti, mutta nyt voisi olla hyvä tilaisuus siirtää uusia ajatuksia päästä tietokoneenruudulle, kun muut asiat ovat vähemmällä mielessä pyörimässä.