Rafaelin päätös

Betula nana, osa 85

Narsha selkeästi halusi viedä Mihailin ja Sarnelin lajinsa kotimaahan ja samalla tietenkin Emilyn ja Sijan näiden mukana. Rafael kuitenkin vastusti ajatusta. Niinpä Narsha ja Rafael vetäytyivät pariksi päiväksi omiin oloihinsa neuvotellakseen asiasta. Kaksikko puhui asiasta päiviä ja ensiksi Narsha näytti taipuvan Rafaelin tahtoon.

Sitten Rafael kuitenkin ilmoitti, että haluaa pohtia asiaa vielä yksinään. Ilmoituksen jälkeen Rafael pakkasi reppunsa ja lähti vaeltamaan metsään. Kukaan mökkiin jäänyt ei aistinut Rafaelin läsnäoloa, lähellä tai kaukana, päiväkausiin.

Rafaelin ollessa poissa päivät valuivat hitaasti eteenpäin ja Narsha alkoi käydä kärsimättömäksi.

”Mihin se mokoma on kadonnut?” Narsha kysyi katsoessaan ulos ikkunasta, mutta Emily ja Mihail tiesivät, että oikeasti tämä näkemisen sijaan yritti aistia Rafaelin läsnäoloa.

”Aivan kuin hän olisi saanut jostakin käskyn lähteä”, Mihail sanoi.

”Niin hän varmasti saikin. Pinnan alla suunnitellaan jotakin ja se jokin on suurta”, Narsha sanoi ja vilkaisi Mihailia.

”Miten minä sitten siihen liityn?” Mihail kysyi Narshalta.

”En tiedä, mutta sinun kannattaa olla varovainen, ettet joudu isompiesi pelinappulaksi”, Narsha vastasi Mihailille.

”Minä luulen, että meidän kaikkien pitää olla hyvin varovaisia. Minulla on huono tunne tästä kaikesta”, Emily sanoi.

”Tuntemuksesi on luultavasti hyvinkin oikeassa”, Narsha sanoi.

Emily nielaisi ja painoi päänsä huolestuneena.

”Aika ei kuitenkaan ole vielä kypsä sille pahalle, mitä ehkä on tulossa”, Narsha lisäsi huomattuaan Emilyn huolestuneen katseen.

Emily nyökkäsi Narshalle ja vaipui mietteisiinsä. Mihail ja Narsha katsoivat myös parhaaksi, ettei asialla lähdettäisi spekuloimaan sen enempää.

Lisää päiviä kului ja ne kuluivat hitaasti odottaessa. Sitten Rafaelin olemus tuli takaisin havaittavaksi, samalla tavalla yllättävästi kuin mitä sama olemus oli aikaisemmin kadonnut. Hetkeä myöhemmin Rafael jo asteli mökin luokse metsän suojista.

Miettimisretkeltään palannut Rafael oli väsynyt. Tämän silmänaluset olivat tummat kuin hän ei olisi nukkunut hetkeäkään lähtönsä jälkeen. Rafael oli myös selkeästi normaalia vähänpuheisempi ja vähäeleisempi. Hänen kantansa Mihailin ja kumppaneiden lähtöön Narshan matkaan oli kuitenkin selkeä.

”Minun mielestä heidän tulee lähteä sinun matkaasi”, Rafael sanoi Narshalle.

”Mikä mietteissäsi sai mielesi kääntymään?” Narsha ihmetteli.

”Minusta Mihailin ja Sarnelin olisi parasta palata omiin kehoihinsa. Erityisesti Mihail vaatii sitä, että hän pääsee kunnolla käyttämään täällä minun luona opittuja taitojaan”, Rafael vastasi.

”Et vastannut kysymykseeni, mutta hyvä on. Älä sitten vastaa. Minä vien heidät mukanani”, Narsha sanoi.

Asia tuli päätettyä ja niin Emily, Mihail, Sarnel ja Sija lähtivät Narshan matkaan kohti karshaanien maata. Matkaan lähdettiin jo seuraavana aamuna Sarnelin lentävällä matolla. Rafael hyvästeli lähtijät ja jäi katsomaan, kun lentävä matto katosi puidenlatvojen taakse.

”Vanha mestari ei tosiaan ole ainoa, joka pelaa likaista peliä. Puisilla jumalilla on myös oma lusikkansa tässä sopassa. Saa nähdä, mitä vielä tapahtuu. Tulevaisuus on hämärän peitossa”, Rafael sanoi itselleen ja meni sisälle mökkiin.

Rafael luuli, että kukaan ei kuullut hänen sanomisiaan, mutta Nav, Nev ja Niv olivat tarkkakorvaisia ja kolmikko nousi ilmaan vasta Rafaelin kadottua mökin sisälle. Sitä lintukolmikko ei kuitenkaan tiennyt, että Rafael katseli heitä mökkinsä ikkunasta ja hymyili tyytyväisenä.