torstai 2. elokuuta 2018

Emnetburg III


Betula pubescens, osa 25

Edkar seurasi kapteeni Kavaldaa pitkin Emnetburgin keskuslinnan käytäviä. He saapuisivat kohta ruhtinas Honwillenin valtaistuinsaliin ja Edkar pääsisi vihdoin tapaamaan ruhtinaan. Hän tosin olisi jo halunnut lähteä pois. Edkaria tuskastutti tuntikausia kestävä vierailu kaupunkiin, jolla ei ollut mitään merkitystä hänen tai hänen armeijansa matkan kannalta. Toki he saivat ostettua kaupungista tarvikkeita matkalle, mutta niitäkin melko vähän. Maaseutu oli siihen tarkoitukseen paljon parempi vaikkakin asioita joutui hakemaan paljon isommalta alueelta. Siinä asiassa heidän matkansa kohti pohjoista auttoi heitä, edes yksi hyvä puoli koko asiassa.

Kapteeni Kavalda pysähtyi suuren oven eteen ja kääntyi Edkarin puoleen.

”Herra kenraali, tulemme nyt valtaistuinsaliin”, Hansel sanoi.

Edkar nyökkäsi ja korjasi asentoaan vielä aavistuksen verran ryhdikkäämmäksi. Sitten kapteeni Kavalda käski oven luona seisovia sotilaita avaamaan oven.

Valtaistuinsali oli suurikokoinen huone, jonka perällä korokkeella ruhtinaan valtaistuin sijaitsi. Korkean huoneen lukuisista ikkunoista virtasi päivänvaloa valaisemaan kellertävistä kivistä rakennettua tilaa. Valtaistuin oli tehty puusta ja maalattu yksinkertaisilla koristuksilla. Valtaistuimen yläpuolella oli suuri seinävaate, johon oli kirjailtu ruhtinaan tunnus. Voimakas vihreä erottui hyvin haaleankeltaisesta.

Edkarin ja kapteeni Kavaldan lähestyessä ruhtinas nousi seisomaan valtaistuimeltaan. Edkar ja kapteeni kumarsivat ruhtinaalle.

”Tervetuloa ruhtinaskuntaani ja kaupunkiini kenraali Netronova”, ruhtinas Honwillen sanoi.

”Kiitän teitä ystävällisyydestänne ja vieraanvaraisuudestanne Emnetumin ruhtinas Patrik Honwillen”, Edkar sanoi.

”On aina ilo tavara Suuren keisarikunnan ystäviä”, ruhtinas Honwillen sanoi.

”Kuin myös Netronovalan ystäviä”, Edkar sanoi.

Kenraali ja ruhtinas vaihtoivat vielä lisää kohteliaisuuksia ja siirtyivät sitten keskustelemaan Netronovalan armeijasta ja sen tehtävästä. Ruhtinas kertoi myös omista joukoistaan, jotka olivat pohjoisessa sotimassa Imperiumia vastaan. Keskustelun jälkeen ruhtinas kutsui Edkarin päivälliselle. Päivälliselle osallistuivat myös kapteeni Kavalda sekä ruhtinaan vaimo ja lapset. Päivällisen jälkeen he siirtyivät tutustumaan linnan puutarhaan. Puutarhassa käyskentelyn aikana Edkar alkoi käydä levottomaksi.

”Hyvä kapteeni, onko jokin hätänä?” Ruhtinas Honwillen kysyi.

”Mikään ei varsinaisesti ole hätänä, mutta tulen levottomaksi, kun olen täällä kauniissa puistossanne ja tiedän, että minun tulisi olla johtamassa miehiäni”, Edkar vastasi.

”Tietenkin, kenraali, haluatte olla miestenne kanssa. Minä ymmärrän sen. Minäkin haluaisin olla sotilaideni kanssa pohjoisessa, mutta minun täytyy olla täällä johtamassa ruhtinaskuntaa”, ruhtinas Honwillen sanoi.

”Tiedän, ettei ruhtinaan osa ole helppo. Mihail Netronovakin olisi mieluummin itse lähtenyt pohjoiseen kuin lähettänyt ketään sijastaan, mutta hän tiesi paikkansa olevan Netronovalassa”, Edkar sanoi.

”Toivon, että joskus voin tulla käymään kaupungissanne ja että paluumatkallanne teillä on rauhallisempi mieli ja maltatte viipyä kauemmin”, ruhtinas Honwillen sanoi.

”Minäkin toivon molempia. On ollut ilo vierailla täällä”, Edkar sanoi.

Edkar hyvästeli ruhtinaan ja tämän perheen. Sitten hän lähti yhdessä kapteeni Kavaldan kanssa etsimään Veniriä ja Gauenia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti