Gyllenburhin taistelu X

Betula nana, osa 392

Suuren keisarikunan armeijan voimat alkoivat kerääntyä päivä päivältä yhä enemmän alakaupungin ympärille. Hyökkäys alkoi näyttää sekä alakaupunkilaisten että netronovalalaisten silmissä väistämättömältä tapahtumalta.

Mihail oli tullut kapteeniensa kanssa yläkaupungin portin katolle seuraamaan tilannetta samalla, kun kiersivät muutenkin tarkastuskierroksella ympäri yläkaupunkia.

”Kuinka kauan menee, että Suuren keisarikunnan armeija on valmis hyökkäämään?” Mihail kysyi.

Kallas kohautti olkiaan.

”Siihen voi mennä päiviä tai sitten he saattavat aloittaa hyökkäyksensä jo huomenna. Emme tunne heidän tapojaan vielä niin hyvin, että voisimme kertoa, miten hyvin he yleensä valmistautuvat taisteluun”, Solkar vastasi.

”Ja vaikka tuntisimme, niin he saattavat strategisisista syistä toimia välillä tarkoituksella toisin”, Mihail sanoi.

”Toki voihan hyökkäyksen valmistelu ylipäätään olla vain hämäystä”, Solkar sanoi.

”Siihen minä en usko. He ovat tuoneet niin paljon joukkoja ja varusteita sekä Gyllenlaesista että keskikaupungista alakaupungin ympärille, ettei kyse voi olla vain hämäyksestä. He riskeeraavat jo muiden taistelukentän osien kestävyyttä sillä, että panostavat alakaupungin ympärille niin paljon”, Venir sanoi.

”Uskot siis, että he pyrkivät nopeasti murtamaan alakaupungin?” Mihail kysyi.

”Niin. Kaikki, mitä olen nähnyt, viittaisi siihen”, Venir vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Suunnitelmalle alakaupunkilaisten auttamiseksi eivät sovi kovinkaan hyvin sellaiseen skenaarioon, jossa Suuren keisarikunnan armeija rynnii koko voimallaan nopeasti koko alakaupungin lävitse”, Mihail sanoi.

”Jos noiden sen sokkeloiden läpi on edes mahdollista rynniä”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäsi.

”Eivät he varmastikaan kaupungin läpi rynni, jos heitä yhtään siellä vastustetaan. Mutta ahdaskaan katu barrikoituna ei ole muurin veroinen este, vaikka hyökkääjä ei olisi kovinkaan motivoitunut”, Solkar sanoi.

”Pitää myös ottaa huomioon, että vaikka Suuren keisarikunnan armeijan sotilailla ei välttämättä ole suurta motivaatio hyökätä alakaupunkiin, niin myöskään alakaupunkilaisilla ei ole täyttä motivaatiota taistella heitä vastaan. Kyse on kuitenkin tavallaan samanlaisista ihmisistä”, Venir sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Paljon voi riippua siitä, miten Suuren keisarikunnan armeija hyökkäystää lähtee tekemään ja miten he alakaupunkilaisia kohtelevat. Jos kohtelu on huonoa, niin vastarinta on varmasti kovempaa”, Mihail sanoi.

”Alakaupunkilaisten aseistus on myös varsin heikkoa verrattuna Suuren keisarikunnan armeijaan”, Solkar sanoi.

”Niin, alakaupunkilaisten vahvuus on heidän määränsä”, Venir sanoi.

”Voimme vain toivoa, että se on riittävä vahvuus, jotta Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys tyrehtyy heti alkuunsa”, Mihail sanoi.

”Toki, jos heidät alakaupungissa torjutaan, niin seuraavana olemme vuorossa taas me”, Solkar sanoi.

”Kummin tahansa alakaupungissa käy, me olemme seuraavana”, Venir sanoi.