Hetkiä keskuslinnassa IX

Betula nana, osa 422

Veli Grimo näytti hieman siltä, että ei osannut ottaa seuraavaa askelta kierroksella. Mihail katsoin tätä kysyvästi ja vilkaisi sitten avustajaansa.

”Mikä on kierroksemme seuraava kohde?” Avustaja kysyi.

”Sitä tässä koitin pohtia. Tässä pienessä pyhäkössämme ei ole paljoakaan tämän enempää, mitä kiertää”, veli Grimo vastasi.

Veli Grimo ei selvästikään ollut tuttunut tekemään päätöksiä paineen alla ja hermostui Mihailin ja tämän avustajan odottavista katseista.

”Ehkä voimmekin sitten palata takaisin pääsaliin”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo katsoi Mihaili hakien hyväksyntää suunnitelmalleen. Mihail nyökkäsi hyväksyvästi.

”Tämä sopii minun puolestani”, Mihail sanoi.

Pyhäkön käytävien kiertämiseen oli mennyt jo tovi, joten kuolleestamanaukselle suunniteltu aika alkoi lähestyä. Sitä ennen hän halusi rauhoittua.

Veli Grimo nyökkäsi ja näytti saavan hieman itsevarmuuttaan takaisin.

”Tätä tietä”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo lähti taas johdataamaan heitä käytävää eteenpäin. Samalla hän kertoili mitä tiloja kukin käytävän varrella oleva huone oli. Ovia riitti, vaikka ei yhtä paljo kuin aikaisemmilla käytävillä.

Lopulta käytävä päättyi pieneen aulaan.

”Tästä ovesta pääsemmekin jo pääsaliin”, veli Grimo sanoi.

Veli Grimo avasi oven ja päästi heidät takaisin tuttuun hämärään.

”Mikäli sopii, niin jätän teidät nyt nauttimaan pyhäkkömme rauhasta keskenänne, sillä toiset velvollisuudet valitettavasti kutsuvat minua”, veli Grimo sanoi.

”Pärjäämme mainiosti tästä eteenpäin. Kiitoksia kierroksesta ja toivottavasti se ei aiheittanut sinulle liikaa vaivaa”, Mihail sanoi.

”Ilo oli kokonaan minun puolellani. Toivottavasti löydätte pyhäköstämme sen rauhan, jota tulitte tänne etsimään”, veli Grimo sanoi.

He hyvästelivät veli Grimon, joka katosi samasta ovesta, josta he olivat juuri tuleet takaisin pyhäkön pääsaliin.

”Hänestä tuli hieman erilainen olo ulkona kuin mitä hän oli tässä lopussa. Ulkona hän vaikutti tietävältä ja itsevarmalta, mutta lopulta hän olikin hieman hajamielinen ja muilta vahvistusta hakeva”, avustaja sanoi.

”Ensivaikutelma ei aina kerro ihmisistä kaikkea”, Mihail sanoi.

”Ei totisesti”, avustaja sanoi.

Mihail katseli ympärilleen ja tutki pääsalissa olevaa väkeä. Pientä puheensorinaa edelleen riitti, mutta sali oli hieman hiljentynyt aikaisemmasta.

”Voisin kiertää salin ympäri ja katsella mitä kaikkea tästä löytyy. Sitten voisin hetken rauhoittua keskenäni”, Mihail sanoi.

”Kuin vain arvon ruhtinas haluaa”, avustaja sanoi.