Betula nana, osa 20
Hiljaisuus jatkui piinaavana tuijotuskilpailuna Mihailin ja
Kristorosan välillä molempien yrittäessä arvioida toista. Lopulta Mihail
kuitenkin rikkoi hiljaisuuden.
”Et vastannut kysymykseeni.”
Kristorosa naurahti.
”Harva huomaa noin nopeasti, että kysymykseen ei vastattu
kuin osittain.”
”Kysyn siis saman kysymyksen uudestaan: miksi olen täällä?”
”Siksi, että pelkään sinun olevan vaarassa Purppuraneuvoston
kiinnostuksen vuoksi. Lisäksi olen myös itse kiinnostunut sinusta. Osoitit
suurta potentiaalia.”
”Osoitin suurta potentiaalia ottamalla turpiin?”
”Teit muutakin. Ja on monia asioita, joita et tiedä tai
ymmärrä. Tällä hetkellä suuri lahjasi on kuitenkin potentiaalisi.”
”Vastauksesi on huonoja, sillä ne herättävät vain lisää
kysymyksiä. Mitä asioita en tiedä?”
”Asioita, jotka ovat oman näkökykysi ulottumattomissa. Vielä
sinun ei ole kuitenkaan aika miettiä näitä asioita, vaan kasvattaa
potentiaaliasi ja oppia käyttämään sitä.”
”Eli seuraavaksi lähetät minut pois ja tiedät, että tulen
suuttumaan siitä?”
”Kyllä. Ruskojärvi saattaa sinut takaisin asunnollesi.”
Tämän sanottuaan Kristorosa vaikeni ja käveli rauhallisesti
samalle paikalle lepäämään, missä Mihail oli hänet ensikerran nähnyt.
Ruskojärvi ohjasi Mihailin kohti salin ovea ja Mihail lähti vastahakoisesti.
Hän oli pettynyt ja vihastunut äkillisestä häädöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti