Betula nana, osa 19
”Väänänen, vaikka yleensä sinä toppuuttelet minua, niin nyt
tilanne on päinvastainen. Minusta hänellä on täysi oikeus tietää miksi hänet on
kutsuttu tänne”, Kristorosa sanoi adjutantilleen.
”Kuten tahdot, rouva”, Väänänen myöntyi.
”Miksi siis olen täällä?” Mihail kysyi.
”Olet täällä, koska minä uskon, että olet vaarassa.
Taistelusi demonin kanssa on herättänyt tarpeetonta huomiota”, Kristorosa
vastasi.
”Kenen huomiota?”
”Väärien ihmisten.”
”Ketä nämä väärät ihmiset ovat?”
Kristorosa huokaisi syvään ja kuuluvasti, samalla heiluttaen
raskasta häntäänsä varsin leikkisästi.
”Te ihmiset olette kyllä mielenkiintoisia siitä, että
haluatte aina tietää kaiken mikä ei ole teille hyväksi tai terveellistä. Tiedät
varmasti Purppuraneuvoston?”
”Se vanhojen höynähtäneiden ukkojen niin sanottu salaseura,
joka hallitsee Tiberiuksen kaupunkia? Jollakin luennolla on luultavasti puhuttu
heistä. Ainakin minulla on sellainen hämärä aavistus.”
”Juuri se Purppuraneuvosto. He lähettivät jopa virallisen
edustajan tapaamaan sinua, kun olit vielä tajuttomana.”
”En ole tavannut mitään edustajaa.”
”En antanut tälle lupaa astua yliopiston maille.”
”Hyvä niin. En olisi halunnutkaan tavata mitään edustajaa.
En ainakaan Purppuraneuvoston. En pidä heidän toimintatavoistaan.”
”En minä liioin. Varsinkin, kun he yrittävät rekrytoida
tajuttomia oppilaita riveihinsä.”
Keskustelu asettui suvantoon ja seisova hiljaisuus valtasi
salin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti