Betula nana, osa 55
”Mitä?” Emily kysyi nukkuvalta Mihaililta ja astui tämän
vierelle.
Mihail hengitti rauhallisesti rahisten, mutta hänen kiinni
olevat silmänsä liikkuivat nopeasti aivan kuin kiihkeästi etsien jotakin.
”Mene pohjoiseen! Pohjoisessa on joki! Seuraa jokea itään,
kunnes joki tekee suuren mutkan etelään! Mutkan alkaessa käänny pohjoiseen! Vuoren
juurelta löytyy kylä!” Mihail julisti unissaan.
Siitä eteenpäin Mihail nukkui hiljaa eikä hänellä ollut
unesta tai puhumisesta mitään muistikuvaa, kun hän heräsi.
”Minun mielestä meidän ei ole edelleenkään mitään järkeä
lähteä enää yhtään pohjoisempaan, päinvastoin”, Emily sanoi kiivaalla äänellä
kolmikon keskustellessa seuraavana aamuna siitä mihinkä suuntaan olisi
liikuttava.
”Minä sanon, että pohjoiseen”, Sarnel huomautti ja kurnutti.
”Minä seuraisin sitä ohjetta, minkä teille annoin
nukkuessani”, Mihail puhui hitaalla äänellä.
”Se käy minulle”, Sarnel totesi.
”Te pojat olette aivan hulluja. Kuolemme vielä kaikki”,
Emily totesi ja ryhtyi vihaisena kokoamaan heidän tavaroitaan lentävälle
matolle.
Emily alkoi väsymään siihen, että hänen piti aina tehdä
kaikki. Sarnel oli liian pieni ja Mihail liian jäykkä ja väsynyt. Nyt Emily
purki väsymystään paiskomalla heidän tavaroitaan. Paiskomalla pakkaamiseen meni
paljon kauemmin kuin normaalisti, mutta lopulta he pääsivät lähtemään.
He lensivät edelleen kohti pohjoista.
Mihail puhui unissaan myös seuraavana iltana ja tällä kertaa
hän muisti näyn joesta.
Sitä seuraavana päivänä he tulivat joelle.
”Tämä on se joki. Näin juuri tämän saman paikan unessa”,
Mihail ilmoitti heidän laskeuduttuaan joen vierelle yöpymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti