Betula nana, osa 78
Emily kuunteli Nevin uusia harjoitteluohjeita, Niv leikki
pyydystämällään etanalla Sijan kanssa ja Nav seurasi muiden touhuja
kyllästyneenä.
”Rafael on löysempi opettaja kuin luulin, kun antaa teille
laiskimuksille lomaa”, Nav sanoi.
”Tiukka opettaja hän on. Ei hän varmaankaan olisi antanut
lomaa, jos hänen ei olisi pitänyt käydä asioilla”, Emily sanoi.
”Olisi hän silti voinut määrätä teille harjoittelua siksi
aikaa, kun on poissa”, Nav sanoi.
”Mitä sitten itse olisit tehnyt jos olet niin hyvä
opettaja?” Emily kysyi.
”Olisin luultavasti ottanut teidät mukaan ja pistänyt
harjoittelemaan matkalla”, Nav sanoi.
”Jos hänellä on sellaisia menoja, ettei hän voinut ottaa
meitä mukaan”, Emily sanoi.
”Jos on, niin häneen ei kannattaisi luottaa”, Nav sanoi.
”En luotakaan häneen”, Emily sanoi.
”Hyvä. Nyt näytä mitä olet oppinut tähän saakka”, Nav sanoi.
Emily vilkaisi Neviä, joka nyökkäsi rohkaisevasti.
Emily nielaisi jännityksensä ja sulki silmänsä
keskittyäkseen. Sitten hän keskitti ajatuksensa puunkiroukseen ja herkisti
tuntonsa versoissa. Versot muuttuivat hetkessä tummanruskeista kuivuneista
käppyröistä tummanvihreiksi eläviksi versoiksi. Emily avasi silmänsä ja
hengitti raskaasti.
”Hyvä, se sujuu nopeammin ja kevyemmin kuin ennen. Ei
kuitenkaan riittävät nopeasti ja kevyesti”, Nav sanoi.
”Aikaan nähden Emily on oppinut nopeasti näinkin pitkälle”,
Nev sanoi.
”Mutta koskaan ei voi tietää milloin seuraavan kerran
tarvitaan taisteluvalmiutta. Emily ei pärjää jää- ja ilmataioillaan
kenellekään”, Nav sanoi.
”Siksikö sinä olet minua niin kovasti piiskannut
harjoittelemaan?” Emily kysyi.
”Siksi”, Nav vastasi.
Emily nyökkäsi, sillä hän tiesi Navin olevan oikeassa hänen
jää- ja ilmataioistaan. Yliopistollakin käydyssä taistelussa hän oli ollut vain
Mihailin tiellä. Hänen täytyisi vahvistua.
”Nyt kokeile saatko kasvatettua versot ottamaan kiinni
tuosta puusta”, Nav sanoi ja osoitti viiden metrin päässä olevaa mäntyä.
Emily keskittyi ja nosti kätensä osoittamaan kohti Navin
osoittamaa puuta. Versot alkoivat kasvaa ja Emilyn hengitys muuttui
puuskutukseksi.
”Nav, ei hän vielä pysty siihen”, Nev sanoi, kun Emilyn
versojen kasvu oli lähes pysähtynyt puoleen matkaan puulle.
”Kyllä minä pystyn siihen, minun on pakko”, Emily sanoi
puuskutuksen keskeltä.
”Pystyt siihen, jos haluat pystyä”, Nav sanoi.
Emily puuskutti ja nyökkäsi purren ylähuulensa lähes
vertavuotavaksi.
Sitten Emily jatkoi versojan kurottamista kohti puuta. Yhden
verson hän kasvatti kohti maata tukemaan muita ja omaa tasapainoaan. Ohuetkin
versot alkavat olla painavia yhdelle kädelle, kun ne ovat tarpeeksi pitkiä.
Saatuaan uuden tuen versojen kasvu kiihtyi uudelleen ja pian versot kiertyivät
Navin osoittaman männyn rungon ympärille.
”Hyvä, kukapa olisi uskonut”, Nav sanoi, kun Emily oli
saanut versot tiukasti männyn ympärille.
”Sinä”, Emily sanoi.
Nav ei vastannut Emilylle. Nev kuitenkin naurahti.
”Nyt voitkin sitten kääriä versot pois”, Nav sanoi ja Emily
huokaisi väsyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti