Teksteissä tein harvinaisuuden eli kirjoitin runoja.
Tietyistä syistä johtuen proosa ei oikein lähtenyt sujumaan. Hunajaan en ole
kovinkaan tyytyväinen, kun siinä ei oikein mitään ihmeellistä ole. Puu on sen
sijaan mielestäni parempi. Itse ainakin pidän siitä enemmän.
Hunaja
Aurinko paistaaKesäinen tuuli puhaltaaHeinäsirkat sirittävät heinikossaHeinikosta puskee esiin kukkiaTerälehdet ovat vasta auenneetMehiläinen lentää ilman halkiMeden tuoksi sitä houkuttaaMettä pitää kantaa pesäänKesä on vasta aluillaanKesä on kuitenkin lyhytPesässä hunajavarasto kasvaaMehiläiset ovat ylpeitäTyönteko ei kuitenkaan lakkaaVarastoa laajennetaanJa hunajaa tehdään lisääTalvella hunajaa on hyvä syödäNiin mehiläisenKuin ihmisenTee saa arvoisensa mausteenJa mehiläinen palkkion kesän aherruksesta
Puu
Mäntykangas seisoo vakavanaPaikoillaan on pysynyt vuosisatojaMyrskyt ja tulipalot koskeneetMutta puut ovat kestäneetKangas kestääParempaa paikkaa ei luontokappaleelleRauhaa ja hiljaisuuttaKilometrejä jokaiseen ilmansuuntaanKaikki on tasapainossaLuonto hoitaa oman tehtävänsäKeskellä kangasta seisoo puista vanhinUkkopetäjä nimeltäänSitä miehet ja naiset ovat tulleet kaukaa katsomaanPalvomaan ja uhria tarjoamaanUkkopetäjä kangasta hallitseeSitten puut ja niiden henget unohdettiinEi tultu Ukkopetäjää enää palvomaanUhrikivi on tyhjilläänKangas ei kuitenkaan pelkääOvat vuodet vierineet ennenkinSitten ihmiset palasivatEivät uhrilahjojen kanssaVaan sahojen ja kirveiden kanssaMännyistä tehdään selluaSellusta paperiaUkkopetäjää ei kuitenkaan kaadetaSe jää ainoana kankaalle seisomaanAivan yksin se ei kuitenkaan jääUkkopetäjä seuraa talojen rakentamistaKankaasta tehdään lähiöVuosia on taas kulunutUkkopetäjä on yhä paikoillaanSen ympäristö on rauhoitettu puistoksiPuistossa Ukkopetäjä jatkaa elämäänsäKertoen tarinaansa niille, jotka osaavat kuunnella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti