Rauhaisaa kesää

Betula nana, osa 77

Lopulta pohjoisenkin talvi väistyi ja lyhyt kesä alkoi. Kesän mukana tuli myös polttopuiden tekeminen seuraavan talven varalle. Tällä kertaa aikaa oli kuitenkin enemmän ja suunnitelmana oli myös rakentaa uusi isompi polttopuuvarasto, jotta mökin sisälle tarvitsisi säilöä vähemmän puuta ja näin ollen siellä mahtuisi syksyn tullessa liikkumaankin kunnolla.

Tihein rakennusvaihe osui kuumimpien viikkojen aikaan, mutta koska Emily, Mihail ja Rafael olivat velhoja, he onnistuivat polttopuuvaraston rakentamisessa hyvin nopeasti. Varastosta tuli monta kertaa isompi kuin mitä vanha polttopuuvarasto oli ja Rafael epäili, että mökin sisälle varastoitavan puun määrä voitaisiin pudottaa puoleen edellisestä kerrasta.

”Kyllähän tuonne mahtuu lähes sama määrä puuta kuin sisällä oli”, Emily totesi.

”Niin, mutta pieni vara ei ole koskaan pahitteeksi”, Rafael sanoi.

Niinpä puuta tehtiin enemmän kuin edellisellä kerralla. Puiden tekeminen oli kuitenkin huomattavasti nopeampaa, kun tekniikat olivat Emilylle ja Mihailille tuttuja. Emily ja Mihail ehtivät nauttia viimeisistä kesäpäivistäkin, kun kaikki Rafaelin vaatimat polttopuut oli tehty.

”Minun täytyy käydä asioilla, mutta te pärjäätte varmasti täällä ilman minuakin”, Rafael sanoi.

”Kuinka kauan olet poissa?” Mihail kysyi.

”Muutaman viikon, luulisin. Nauttikaa yöttömästä yöstä ja luppoajasta. Saatte lomailla sen ajan, kun olen poissa”, Rafael sanoi.

Rafaelin lähdön jälkeen Emily ja Mihail käyttivätkin suurimman osan ajastaan vapaa-ajastaan nauttien. Ensimmäisen viikon jälkeen tekemättömyys alkoi kuitenkin maistua puulta. Emily ja Mihail eivät keksineet muutakaan tekemistä, joten he alkoivat harjoitella taikojaan. Harjoittelutahti oli kuitenkin paljon kevyempi kuin Rafaelin valvonnassa. Emilyn harjoittelua vaikeutti kuitenkin edelleen se seikka, ettei hän halunnut kertoa puunkirouksesta muille. Rafaelin poissa ollessa Mihail alkoi kuitenkin huomata, että Emily salaisi jotakin.

”Onko se puisten jumalten lahja vaivannut sinua?” Mihail kysyi.

”Ei ole vaivannut”, Emily vastasi.

Mihail katsoi Emilyä tarkkaavaisesti.

”Kuinka niin?” Emily ihmetteli.

”Mietin vain”, Mihail sanoi.

Iltapäivästä Emily lähti jälleen jokapäiväiseen tapaansa metsään kävelylle kuukkelinsa Sijan kanssa. Mihail ja Sarnel jäivät mökille kahdestaan.

”Mitä luulet salaako hän jotakin minulta?” Mihail kysyi Sarnelilta.

”Se selviää vain yhdellä tavalla”, Sarnel vastasi.

”Miten?” Mihail ihmetteli.

”Seuraat häntä”, Sarnel vastasi.

Mihail nyökkäsi ja tuijotti metsän suuntaan, jonne Emily oli äsken kadonnut.