Gyllenburhin taistelu XII

Betula nana, osa 394

He kuulivat lähestyviä kiireisiä askelia ja huomasivat, että yksinäinen sotilas juoksi heidän luokseen. Mihail vilkaisi Kallasta ja Suomasta, jotka eivät näyttäneet sen enempää tietävän mistä oli kyse. Suomas astui sotilasta vastaan ja Mihail ja Kallas jäivät odottamaan, mistä oli kyse.

”Sotilas, onko sinulla jokin viesti?” Solkar kysyi.

Sotilas pysähtyi Suomaksen eteen ja teki kunniaa.

”Arvon kapteeni, minut lähetettiin tuomaan viestiä”, sotilas vastasi.

Sotilas kohotti paperikääröä, joka hänellä oli kädessään. Samalla hän katsoi Suomaksesta ohitse.

”Minua pyydettiin tuomaan se teille, arvon ruhtinas”, sotilas sanoi.

Mihail vastasi sotilaan katseseen epäilyksellä.

”Kuka viestin pyysi tuomaan?” Solkar kysyi.

”En ole aivan varma kuka hän oli”, sotilas vastasi.

”Et tiennyt, keneltä viestin sait ja olet tuomassa sitä suoraan ruhtinaalle?” Solkar kysyi.

Sotilas epäröi.

”Niin… Herra kapteeni”, sotilas vastasi.

”Miksi päätit totella pyyntöä?” Solkar kysyi.

”En ole aivan varma. Se alakaupunkilainen vain piti asiaa niin tärkeänä, niin ajattelin, että se on tärkeää ja lähdin juoksemaan tänne”, sotilas vastasi.

”Sait viesin alakaupunkilaiselta?” Solkar kysyi.

”Niin, tai niin minä ainakin luulen”, sotilas vastasi.

”Voit antaa viestin minulle”, Solkar sanoi.

Sotilas nyökkäsi ja ojensi paperikäärön Solkarille.

”Arvon kapteeni, olenko minä pulassa tästä?” Sotilas kysyi.

”Et ainakaan vielä, mutta ensi kerralla kannattaa ensin juosta aliupseerisi luokse ja harkita hänen kanssaan asiaa”, Solkar sanoi.

Sotilas nyökkäsi. Tämä teki vielä kunniaa kapteeni Suomakselle ja poistui taakseen muutaman kerran vilkuillen.

Suomas astui Mihailin ja Kallaksen luokse.

”Mistä on kyse?” Mihail kysyi.

”Sotilas toi viestikäärön, jossa on Burhleon sinetti”, Solkar vastasi.

Suomas näytti kääröä Mihailille ja Kallakselle.

”Mitä siinä lukee?” Mihail kysyi.

Suomas mursi sinetin ja avasi käärön, jotta pääsi lukemaan sen sisältämän viestin. Suomaksen piti lukea asia pariin kertaan, että ymmärsi ja uskoi, mitä viestissä luki. Lopulta hän nosti katseensa ylös kääröstä ja katsoi Mihailia.

”Burhleo haluaa tavata teidät, arvon ruhtinas”, Solkar vastasi.