Helsingin kirjamessut 2011

Tulipahan vierailtua tänään ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla. Aikaisemmin en ole saanut aikaiseksi lähdettyä messuille pääkaupunkiseudulle asti. Nyt, kun olen armeijan palveluksessa Santahaminassa, oli helpompaa jäädä Helsinkiin kuin matkustaa viisi tuntia kotiin. Niinpä messuilla tuli käytyä. Samalla lipulla pääsi myös Viini, ruoka & hyvä elämä, Art forum ja Musiikkimessuille, niinpä myös näihin kolmeen muuhun messuun tuli tutustuttua samalla kertaa.

Tänä vuonna messujen teemamaana on Viro, jonka kirjallisuutta varten messualueelle oli rakennettu oma alueensa.

Messut itsessään eivät olleet mitenkään erikoiset, paljon esiintyjiä monella eri lavalla ja messukojuja puolentoista messuhallin peitoksi. Kirjamessut tuntuvat vain paisuneen jo niin suuriksi, että jo messuesitekin tuntui varsin sekavalta. Messualue itsessään oli tilava, mutta tukkeutui silti puolenpäivän jälkeen ihmismassasta. Omaan makuuni esiintymislavoja oli ripoteltu messualueelle liian monta ja lisäksi lähes jokaisella messukojulla oli omat esiintyjänsä, vielä lavojen esiintyjien lisäksi siis.

Sekin on todettava, että monen kustantajan ja kirjakaupan ”messutarjoukset” olivat varsin laimeita. Tiedän monia kirjakauppoja mistä näitä kirjoja saa normaalihintaisenakin halvemmalla. Kustantajien omien kirjakauppojen hinnoittelupolitiikka toki on aina oma lukunsa, niissähän (yleensä, poikkeuksiakin onneksi on) ei edes pyritä kilpailemaan hinnalla. Tämän takia mukaan ei sitten tarttunutkaan kuin vaivaiset kolme kirjaa, jotka nekin olivat kaikki sarjakuvia. Siinä ei tietenkään mitään pahaa ole, sillä rakastan sarjakuvia siinä missä muutakin kirjallisuutta.

Messuilla oli paljon esiintyjiä aivan laidasta laitaan, kuten esimerkiksi juuri oman kirjansa julkaissut Michael Monroe.

On myös rehellisesti myönnettävä, että yllätyin siitä ihmismassasta, joka jaksoi jonottaa Don Rosan nimikirjoitusta. Jono ulottui koko Sanoma-konsernin messualueen ympäri. Itsekin pidän häntä kyllä yhtenä parhaista sarjakuvapiirtäjistä, mutta jos olisi jonon ensimmäiseksi halunnut päästä, niin olisi luultavasti pitänyt tulla Sanoman alueen kulmalle odottamaan pari viikkoa sitten teltan ja makuupussin kanssa.