Betula nana, osa 7
Oliko Mihail vihdoinkin onnistunut voittamaan demonin?
Näinkö helposti se oli onnistunut? Vaikka loitsu oli uuvuttanut Mihailin
pahasti, niin hän oli silti odottanut demonin voittamisen olevan huomattavasti
hankalampaa.
Demoni ei kuitenkaan ollut voitettu. Ei lähelleenkään.
Juuri kun Mihailin hengitys alkoi tasaantua lähelle
normaalia, jääkirstu räjähti pölyksi ja sen sisältä purkautui demonin
massiivinen energiavirta. Paineaalto löi Mihailin maahan kymmenien metrien
päähän.
”Helvetin lieska saakoon omansa!” Demoni karjaisi ukkosen
lailla. Ääni oli niin voimakas, että se kuului yli sadan kilometrin päähän ja
oli lyödä Mihailin tajuttomaksi.
Mihail näki hämärästi kuinka demoni hyppäsi korkealle ilmaan
pidellen käsissään tulesta ja laavasta muodostamaansa valtavaa miekkaa. Miekka
oli demoniakin paljon pidempi, miltei seitsemän metrinen. Voimaa miekassa oli
enemmän kuin parvessa lohikäärmeitä, koko tienoo kilometrien säteillä tulisi
sekuntien kuluttua muuttumaan laavakentäksi.
Sekunnit venyivät ja aika hidastui demonin saavutettua
hyppynsä lakipisteen.
Demoni iskeytyi täydellä voimalla maahan ja kilometrien
levyinen alue höyrystyi tyhjiin pelkästä kuumuudesta. Isku muodosti kymmenen
kilometriä leveän kraatterin ja paiskasi paikalla olleen maamassan satojen
metrien korkeuteen. Koko alue suli ja kupliva sulanut kiviaines tappoi kaiken
elollisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti