torstai 20. lokakuuta 2011

Helvetin lieska


Betula nana, osa 7

Oliko Mihail vihdoinkin onnistunut voittamaan demonin? Näinkö helposti se oli onnistunut? Vaikka loitsu oli uuvuttanut Mihailin pahasti, niin hän oli silti odottanut demonin voittamisen olevan huomattavasti hankalampaa.

Demoni ei kuitenkaan ollut voitettu. Ei lähelleenkään.

Juuri kun Mihailin hengitys alkoi tasaantua lähelle normaalia, jääkirstu räjähti pölyksi ja sen sisältä purkautui demonin massiivinen energiavirta. Paineaalto löi Mihailin maahan kymmenien metrien päähän.

”Helvetin lieska saakoon omansa!” Demoni karjaisi ukkosen lailla. Ääni oli niin voimakas, että se kuului yli sadan kilometrin päähän ja oli lyödä Mihailin tajuttomaksi.

Mihail näki hämärästi kuinka demoni hyppäsi korkealle ilmaan pidellen käsissään tulesta ja laavasta muodostamaansa valtavaa miekkaa. Miekka oli demoniakin paljon pidempi, miltei seitsemän metrinen. Voimaa miekassa oli enemmän kuin parvessa lohikäärmeitä, koko tienoo kilometrien säteillä tulisi sekuntien kuluttua muuttumaan laavakentäksi.

Sekunnit venyivät ja aika hidastui demonin saavutettua hyppynsä lakipisteen.

Demoni iskeytyi täydellä voimalla maahan ja kilometrien levyinen alue höyrystyi tyhjiin pelkästä kuumuudesta. Isku muodosti kymmenen kilometriä leveän kraatterin ja paiskasi paikalla olleen maamassan satojen metrien korkeuteen. Koko alue suli ja kupliva sulanut kiviaines tappoi kaiken elollisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti