Betula nana, osa 8
Mihailille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin paeta oman
henkensä uhalla viimeisillä voimiensa rippeillä. Jääkirstun tekemisen jälkeen
Mihail ajatuksetkaan eivät pysyneet enää selvinä, joten hän ei saanut kunnolla
suunnattua kaukosiirtymistään. Puhumattakaan siitä, että olisi kyennyt
salaamaan taikaansa mitenkään. Demoni olisi hänen jäljillään parissa
sekunnissa. Mihail kykenisi pakenemaan Kuolemaan kouraa vain hetken enemmän.
Kaukosiirtyminen lähes epäonnistui. Mihailin onnistui
kuitenkin ohjata energiavirtoja sen verran, ettei hänen ruumiinsa repeytynyt
kymmeniin pienempiin osiin. Fyysisen repeytymisen sijaan hän sinkoutui
kaikkeuden väliaineeseen, jonka kautta kaukosiirtymisiä normaalistikin tehtiin.
Ainona erona se, että normaalisti väliaineesta ehti nähdä vain pienen
vilauksen, jos sitäkään. Nyt Mihail jäi vapaasti putoamaan kohti loputtomaan
jatkuvan kaikkeuden keskustaa.
Mihail ei kyennyt tekemään mitään, voimat olivat poissa. Hän
vain vajosi läpi ohuen usvan, joka välillä vaihtoi väriä. Ensin usva oli
sinertävää, sitten violetin kautta punaiseen ja lopulta kirkkaan oranssiin.
Mihailin silmissä kaikki oli kuitenkin vain yhtä tasaista mössöä.
Mihail ei ollut varma kuinka kauan hän lillui väliaineessa,
mutta lopulta hän osui sopivaan kohtaan väliaineen massaa ja hän paiskautui
ulos väliaineesta.
Mihail rysähti kylki edellä kovan maan ympäröimään
kanervikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti