Betula nana, osa 31
Nelikko käveli hitaan varovaisesti puiston läpi kohti
edelleen kipinöivää savupatsasta. Kun he saapuivat korttelin luokse, paikka oli
täyttynyt uteliaista ohikulkijoista ja naapureista. Paikalla vilisi myös
sinisiin mantteleihin pukeutuneita yliopiston turvallisuus- ja
pelastuslaitoksen väkeä. Laitoksen velhot osoittivat nopeaa toimintakykyään ja
pian savupilvi oli kadonnut ja väkijoukko alkoi hajota. Räjähdyksestä
väkijoukon lähes täydelliseen hajoamiseen kului vain puoli tuntia.
Mihail lähti kävelemään katua eteenpäin ja muut seurasivat,
Emily etunenässä ja Tomas ja Victoria hieman epäröiden. Korttelin puolessa
välissä Mihail huomasi kolme henkilöä vanhan kerrostalon rappusilla. Kahdella
poislähtijällä oli yllään siniset manttelit ja kolmas henkilö oli pukeutunut
hieman kulahtaneisiin ruskeisiin housuihin ja ruskeaan liiviin.
”Suurin osa vaurioista on korjattu, loput jäävät omalle
vastuullenne, herra Mittz”, ylempänä rappusissa seisova sinimanttelinen mies
sanoi ruskealiiviselle miehelle.
”En osaa sanoa muuta kuin kiitoksia. Tällaista ei ole
sattunut koskaan aikaisemmin tutkimusteni aikana”, ruskealiivinen mies vastasi
ylitsepursuavaa kiitollisuutta huokuvalla äänellä.
”Toivottavasti ei satu jatkossakaan. Hyvää yön jatkoa”,
alempana rappusissa seisova sinimanttelinen nainen sanoi miehiä huomattavasti
tiukemmalla äänensävyllä. Sitten manttelikaksikko kääntyi, asteli viimeiset
rappuset alas ja lähti marssimaan katua ylöspäin.
Ruskealiivinen mies jäi hetkeksi tuijottamaan sinisten
mantteleiden perään ja kääntyi sitten mennäkseen sisälle taloon.
”Herra Mittz!” Mihail huudahti.
Ruskealiivinen mies pysähtyi ja kääntyi takaisin
kadunsuuntaan. Mihail otti muutaman nopean juoksuaskeleen rappusten alapäähän
ja ruskealiivinen mies katsoi häntä paksujen silmälasiensa läpi.
”Kuinka voin auttaa nuorimies?” ruskealiivinen mies kysyi
Mihaililta.
”Nimeni on Mihail Netronova. Minulla olisi kysyttävää”,
Mihail vastasi samaan aikaan, kun Emily, Tomas ja Victoria pysähtyivät hänen
selkänsä taakse.
”Jestas sentään. Tämä on todella sattuman ilta. Tulkaa
sisälle”, ruskealiivinen mies sanoi ja avasi oven niin, että nelikko pääsi
sisälle.
Kadun vastakkaisella puolella varjoissa seisoi mustaan
kaapuun pukeutunut mies, joka hymyili tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti