Betula nana, osa 34
”Kyllä, demonisi on laatikossa. Laatikko on suljettu
vahvoilla sulkuloitsuilla, joten voimme olla rauhassa. Teille tuskin on
kursseilla vielä ollut näin vahvoja loitsuja”, Mittz sanoi.
Mihail nyökkäsi ja sulki silmänsä tunnustellakseen kuopassa
olevia magiajuosteita. Emily ja Tomas tekivät samoin. Victoria tyytyi
tarkastelemaan aluetta silmillään, sillä hän oli huono magiantunnustelussa. Sen
takia hän olikin valinnut taikajuomat ja myrkyt pääaineekseen.
Arkun ympärillä oleva sulkuloitsu hallitsi alueen juosteita.
Sulkuloitsun portit näkyivät selkeinä, mikä viittasi kokemattomuuteen, huonoon
loitsimiseen tai siihen että loitsimisesta oli varsin kauan aikaa. Mihail laski
portit. Niitä oli riittävästi. Kaksikymmentäkin porttia olisi varmasti
riittänyt pitämään demonin laatikon sisäpuolella. Tämä oli tietenkin vain
olettamus, kukaan ei osannut varmaksi sanoa kuinka vahvoja demonit oikeasti
olivat.
Portteja tutkiessaan Mihail huomasi myös toiset,
huomattavasti ohuemmat, jäljet, jotka miltei jäivät sulkuloitsun peittoon.
Mihail ei tunnistanut jälkiä ja ne olivat niin ohuet, että ne saattoivat olla
räjähdyksen peruja. Jäljissä oli kuitenkin jotakin outoa. Ne tuntuivat
pakoilevan hänen mieltään aivan kuin ne yrittäisivät välttää tunnistamista.
Lisäksi aluetta kiersivät pelastustöistä aiheutuneet taikajuosteet.
Lopulta Mihail ravisti päätään ja avasi silmänsä. Tomas
vilkaisi Mihailia merkitsevästi, että hän myös oli huomannut jotakin omituista.
Kumpikaan ei kuitenkaan maininnut asiasta vielä.
”Varsin mainio 37-porttinen sulkuloitsu, mutta minun
mielestä ulkoapäin liian helposti purettavissa. Itse olisin käyttänyt
41-porttista sulkuloitsua, koska se estää myös ulkopuolisilta tunkeutumisilta”,
Mihail totesi ja seurasi Mittzin reaktiota, joka oli selvästi yllättynyt.
”Ilmeisesti osaat asiasi. Huomasit varmasti myös sen, että
en ole kovinkaan taitava näiden sulkuloitsujen kanssa. Lisäksi tuo sama
sulkuloitsu on ollut laatikon ympärillä siitä asti kun sain laatikon käsiini”,
Mittz sanoi.
”Ei voi olla. Loitsun olisi pitänyt murtua räjähdyksessä”,
Mihail sanoi nopeasti osaamatta uskoa Mittzin puhetta.
”En minäkään ymmärrä mitä on tapahtunut”, Mittz
puolustautui.
”Joku on varmaan käpälöinyt loitsua. Se selittäisi myös ne
oudot jäljet, jotka Mihailkin varmasti huomasit”, Tomas sanoi.
Nyt puolestaan Mittz ei osannut uskoa muiden puhetta: ”Kuka
muka kykenisi sellaiseen?”
”Tuohon kysymykseen minä osaan tarjota helpon vastauksen”,
sanoi palaneen kuopan toisella puolella seisova mustaan kaapuun pukeutunut
mies. Kaavunhupun alta näkyi miehen leveä hymy, joka kertoi miehen tietävän viimeistä piirtoa myöten mitä
oli tekemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti