Lukemisia 2011

En ole vielä kirjoittanut siitä, mitä olen lukenut tai lukemassa. Olen toki kirjoittanut siitä, mitkä ovat viisi tärkeitä teostani. Muuten lukemisesta en kuitenkaan ole kirjoittanut. Nytpä siis kirjoitan. Tässä esittämäni näkökannat perustuvat pääasiassa lukupäiväkirjassani, jonka äitini hankki minulle 2010 jouluna joululahjaksi, oleviin lyhyisiin muistiinpanoihin, jotka olen kirjoittanut kirjan luettuani. Koska kirjojen lukemisesta on jo vierähtänyt jo aikaa ja kirjoja on aika paljon, niin en tässä kaikkia kirjoja käsittele, nostan vain tärkeimpiä kirjoja ja niihin liittyviä seikkoja esille. Jatkossa kirjoittanen lukemistani kirjoista hieman tarkemmin kuin tässä.

Vuosi 2011 kirjoina:

J.K. Rowling – Harry Potter ja viisasten kivi

J.K. Rowling – Harry Potter ja salaisuuksien kammio

J.K. Rowling – Harry Potter ja Azkabanin vanki

J.K. Rowling – Harry Potter ja liekehtivä pikari

J.K. Rowling – Harry Potter ja feeniksin kilta

J.K. Rowling – Harry Potter ja puoliverinen prinssi

J.K. Rowling – Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Kari Hotakainen – Huolimattomat

Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa

Sofi Oksanen – Baby Jane

Juha Vuorinen – Romaanikerjäläinen

Christopher Paolini – Eragon

J.R.R. Tolkien – Silmarillion

Jari Tervo – Koljatti

Mika Waltari – Aiotko kirjailijaksi?

Salla Simukka – Takatalvi

Dan Brown – Murtumaton linnake

Frank Herbert – Dyyni: Dyyni

Vuoden 2011 aloitin siis lukemalla kaikki Harry Potter -kirjan, jälleen. Kerran tai pari olen aikaisemminkin ne lukenut. Tästä syystä en Pottereista kummoisia arvioita ole kirjoittanut vaan sen sijasta olen kiinnittänyt lukuajankohdan johonkin tekemiseen tai tapahtumaan, mitä sillä hetkellä olen tehnyt. Esimerkiksi Feeniksin kiltaa lukiessani lähetin Puudutukseksi nimeämäni kirjani käsikirjoituksen muutamalle kustantajalle luettavaksi.

Huolimattomien kohdalle olen kirjoittanut kirjailija Hotakaisesta, jota luonnehdin kirjailijaksi, jonka kirjoja kuka vain suomalainen voi lukea. Sarasvatin hiekkaa oli mielenkiintoinen lukukokemus. Tarina paljastaa pikkuhiljaa asioiden todellisen tilan ja osaa olla hämmästyttävänkin yllätyksellinen. Sofi Oksasen Baby Janesta pidin enemmän kuin samaisen kirjailija Puhdistuksesta, jonka hehkutusta en osaa ymmärtää. Tämä johtuu ehkä siitä, että Baby Janessa kirjan sisäinen logiikka tuntui pysyvän paremmin kasassa kuin Puhdistuksesta. Sarasvatin hiekkaa, Baby Janea ja Romaanikerjäläistä lukiessa lukutahtini oli huipussaan. Esimerkiksi 220-sivuisen Baby Janen luin kolmessa päivässä, armeijassa palvelusaikana.

Eragonista pidin kovasti ja vakavana aikomuksenani on lukea myös sarjan muut osat, kunhan muulta lukemiseltani ehdin ja saan kirjat hankittua käsiini jostain. Jos olet katsonut elokuvan ja pidit siitä, niin suosittelen kirjaa. Elokuva ei tosin anna kirjalle juurikaan oikeutta. Eli jos et pitänyt elokuvasta, mutta pidät fantasiaseikkailuista, niin suosittelen kirjaa.

Vuoden tärkein lukemani kirja on ehdottomasti J.R.R. Tolkienin Silmarillion. Pidin kirjasta samalla tavalla kuin pidän Taru sormusten herrastakin ja kirja innoitti minua valtavasti. Silmarillionia lukiessa edellisenä luettu Eragon tuntui lastensadulta, niin väkevä ja vanhahtava (arvokkaalla tavalla vanhahtava) Silmarillion on. Toinen innoittava kirja, jonka luin oli Waltarin Aiotko kirjailijaksi?, jonka luin toista kertaa.

Vuoden viimeinen kirjani oli Frank Herbertin Dyynin ensimmäinen osa Dyyni. Sain kirjan luettua loppuun vasta vuoden 2012 puolella, joten tästä kirjasta lisää toisella kertaa.