Betula nana, osa 43
”Ei se voi olla hän. Ei hän uskalla kohdata minua”, mustaan
kaapuun pukeutunut mies tiuskaisi vihaisesti. Ääni kuulosti hieman siltä, että
mies olisi pelännyt lentävää olentoa.
”Sinä olet laskelmoinut pahasti väärin. Hän uskaltaa kohdata
sinut helposti. Erityisesti kun sinä hyökkäät hänen alueelleen”, demoni sanoi.
Taistelu oli melkein unohtunut. Kaikki odottivat lentävän
olennon lähestymistä ja se lähestyikin heitä erittäin nopeasti.
”Tiedätkö mikä tuo on?” Mihail kysyi demonilta viitaten
taivaalla lentävään olentoon.
”Tiedän, mutta sinun pitäisi kysyä kuka”, demoni vastasi.
”Se on rehtori. Hänen korkeutensa on saapumassa”, Vihtori
sanoi ennen kuin Mihail ehti kysyä. Mustaan kaapuun pukeutunut mies sylkäisi
maahan mustaa sylkeä, joka kihisi osuessaan katukiveen.
Samassa joka puolelle heidän ympärilleen ilmestyi palatsin
vartijoita, nyt huomattavasti suuremmalla joukolla kuin aikaisemmin Vihtorin
saapuessa. Nyt palatsin vartijoita johti rehtorin adjutantti Niklas Väänänen.
Taivaalla lentävä lohikäärme kirkaisi hyytävällä äänellä. Rehtorin suomujen
tummansininen väri alkoi erottua.
”Minä, hänen korkeutensa Kristorosan adjutantti, vaadin
jokaista pysymään paikoillaan liikkumattomana”, Väänänen ilmoitti raikuvalla
äänellä, jonka kaikki kuulivat täysin kirkkaana.
Mustaan kaapuun pukeutunut mies sylkäisi jälleen eikä
olettanut kehotuksen koskevan häntä. Muut pysyivät kuitenkin paikoillaan.
Hetkeä myöhemmin Kristorosa laskeutui osittain
raunioituneiden talojen kappaleiden peittämälle kadulle suuret siivet hulmuten.
Maa tärähti, kun lohikäärmeen jalat osuivat kiveykseen ja osa kivistä murtui
painon alla. Rehtori oli pelottava näky jopa demonin mielestä.
”Tervehdys vanha ystävä, viimekerrasta on aivan liian pitkä
aika. Näen myös, että otat uuden tehtäväsi hoitamisen tosissasi”, mustaan
kaapuun pukeutunut mies tervehti Kristorosaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti