Hiljainen vastaus

Betula nana, osa 70

Emily sanoi käyvänsä kävelemässä ja tutustumassa ympäristöön. Muut eivät juuri kiinnittäneet tähän huomiota sillä Rafael oli vihdoin alkanut opettamaan Mihailia. Emily oli tyytyväinen siihen, että häneen ei kiinnitetty liian paljoa huomiota. Näin hän saattoi helposti ottaa pienen maton mukaansa repussa.

Emily oli jo muutamana edellisenä päivänä käynyt tutkimassa ympäristöä ja löytänyt sopivan paikan yrittää yhteydenottoa puisten jumalten kanssa. Paikka oli puiden lomassa oleva suuri kivi, jonka Emily puhdisti lumesta ja asetti sitten maton kiven päälle, että kivellä istuessa ei tulisi niin nopeasti kylmä.

Sitten Emily sulki silmänsä ja yritti löytää yhteyttä puisiin jumaliin.

Emily istui pitkään paikoillaan ja yritti keskittyä, mutta mitään ei tapahtunut eikä mitään kuulunut. Lopulta hän kyllästyi ja kirosi mielessään koko ajatusta kysyä apua. Tuuli pyyhkäisi kuitenkin hänen kasvojaan ja Emily tiesi ettei se ollut normaali tuuli. Puiset jumalat olivat kuulleet hänet, mutta he eivät halunneet puhua hänelle.

”Mitä haluatte minun tekevän?” Emily sanoi tuulelle.

Tuuli yltyi hieman ja puuskien välistä kuului ohut kuiskaus.

”Et vielä tarvitse suurempia neuvoja, kerromme kyllä kun aika on kypsä. Ensin sinun pitää hankkia kykyä käyttää antamaamme lahjaa”, tuuli kuiskasi.

”Miten minä sen muka teen?” Emily ihmetteli.

Tähän kysymykseen tuuli ei vastannut.

Samaan aikaan taivaalla Emilyn yläpuolella tapahtui. Haukka hyökkäsi kuukkelin kimppuun ja katkaisi luun kuukkelin siivestä. Kuukkeli kuitenkin pääsi karkuun, mutta ei pitkälle. Onnekseen se kuitenkin mätkähti taivaalta suoraan Emilyn syliin ja haukka joutui etsimään päivälle muuta saalista.

Emily katseli ihmeissään sylissään kivusta pyöriskelevää kuukkelia samalla, kun tuuli hänen ympärillään yltyi jälleen.

”Kaksi on monesti viisaampi kuin yksi”, tuuli kuiskasi ja sitten tuuli lakkasi kokonaan.

”Mitä minä linnulla teen?” Emily kysyi linnulta.

”Auta minua, niin minä autan sinua”, lintu vastasi Emilyn yllätykseksi.

Linnun ääni oli läpikotaisin kivun täyttämä.

Emily nousi ylös ja asetti rukkasensa lumelle. Sitten hän asetti linnun varovasti hanskojen päälle lepäämään. Seuraavaksi hän rullasi kivellä olleen maton takaisin reppuun ja lähti sitten viemään lintua Rafaelin mökille.

Vähän ennen mökkiä Emily kuitenkin pysähtyi.

”Et sitten saa puhua muiden kuulleen. En halua, että he tietävät sinusta muuta kuin, että olet lintu”, Emily sanoi linnulle.

Kuukkeli nyökkäsi ja pökertyi sitten kivusta.

Emily meni sisälle mökkiin ja alkoi hoitaa kuukkelia.