Puunkirous

Betula nana, osa 72

”Mitä?” Emily kiljahti.

”En tiedä tarkemmin. Minä vain näin sen miehen, joka oli muuttunut miltei kokonaan puuksi ja kuulin muutaman kyläläisen keskustelevan hänelle. En ollut kylässä kauaa”, kuukkeli sanoi

”Mutta he sanoivat tätä lahjaksi niin miten se voisi olla kirous?” Emily ihmetteli.

”Jos se on lahjana kaksiteräinen miekka” kuukkeli ehdotti ja laskeutui yhtä oksaa alemmaksi ja lähemmäksi Emilyä.

”Mutta en silti halua muuttua puuksi”, Emily sanoi.

”Ehkä puiset jumalat tarkoittivat lahjansa käytön opettelemisella, että opit hallitsemaan kaksiteräistä miekkaa niin, että et viillä sillä itseäsi”, kuukkeli sanoi.

”Ehkä, mutta en edes tiedä mistä minun pitäisi lähteä liikkeelle. Sinäkään et tiedä yhtään sen tarkemmin”, Emily sanoi.

”En, mutta voin yrittää ottaa selvää. En ole seudun ainoa kuukkeli ja muita varislintuja on vielä enemmän. Joku on varmasti kuullut sen puuksi muuttuneen miehen puheita”, kuukkeli sanoi.

”Siitä voisi olla apua. Kuinka nopeasti voit saada tieto?” Emily sanoi.

”Se riippuu siitä kuinka nopeasti tavoitan väkeäni ja kuinka halukas olen pyytämään tietoja”, kuukkeli sanoi.

”Miksi et olisi halukas?” Emily ihmetteli.

Kuukkeli vilkaisi Rafaelin mökkiin päin.

”Minua pelottaa se suuri pahuus, jonka kanssa asut”, kuukkeli vastasi.

”Mutta nimenomaan hänen takiaan olisi hyvä, että oppisin käyttämään sitä puisten jumalten lahjaa, että olisin vahvempi”, Emily sanoi.

”Tiedän ja tiedän myös sen, että puiset jumalat pakottaisivat minut tähän joka tapauksessa, joten autan sinua ja hankin tietoja”, kuukkeli sanoi.

”Hienoa”, Emily sanoi.

”Ennen kuin kutsun ketään muuta paikalle, niin halua esittäytyä. Nimeni on Sija”, kuukkeli sanoi.

”Minun nimeni sinä jo tiedätkin”, Emily sanoi.

”Niin tiedänkin”, Sija myönsi.

Sitten Sija alkoi laulaa ja kutsumaan muita kuukkeleita ja varislintuja. Ensimmäiset saapuivatkin paikalle jo muutamassa minuutissa ja vartin päästä paikalla oli jo suuri parvi lintuja. Näille Sija selitti asian ja linnut hajaantuivat etsimään tietoa. Emily katsoi toiveikkaana puiden sekaan katoavien lintujen perään. Ehkä tieto oikeasta suunnasta oli jo lähellä.