Kuukkeli

Betula nana, osa 71

Kuukkeli tervehtyi nopeasti, kun Rafael osasi korjata linnun murtuneen luun. Parin viikon päästä kuukkeli lenteli jo iloisesti ympäri mökkiä. Emily ei kuitenkaan koskaan jättänyt lintua yksin muiden seuraan vaan piti sen aina tiukasti mukanaan. Muut olivat kuitenkin niin keskittyneet siihen, kun Rafael opetti Mihailille pimeää taikuutta laidasta laitaan, etteivät he juuri kiinnittäneet kuukkeliin huomiota. Emily oli jälleen myös iloinen siitä, että muut olivat asiaansa niin keskittyneitä vaikka toisaalta hän oli Mihailin kannalta asiasta myös syvästi huolissaan.

Nyt Emily ei kuitenkaan voinut asialle mitään ja hän oli päättänyt tehdä niin kuin puisten jumalten kuiskaus oli häntä kehottanut. Tämä tarkoitti harjoittelua käyttämään puisten jumalten lahjaa eikä Emilyllä ollut mitään käsitystä siitä kuinka hänen olisi tarkoitus harjoitella tai käyttää lahjaa. Emily toivoi, että kuukkeli osaisi auttaa häntä.

Emily toivoi myös, että kuukkelin kanssa hän pystyisi keskustelemaan muistakin häntä vaivaavista asioista. Emily oli nimittäin alkanut näkemään painajaisia kobrastaan Nashasta. Painajaisessa Nasha on pahassa pulassa ja pahasti ahdistunut. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Emily oli nähnyt unta lemmikistään ja asia oli aikaisemmin toiminut myös toiseen suuntaan. Nasha tiesi jos Emily oli stressaantunut tai voi pahoin. Nasha oli kuitenkin lähes kahden tuhannen kilometrin päässä yliopiston kampuksella eikä Emily voinut sillekään asialle muuta kuin olla huolissaan lemmikkikäärmeestään.

Kun kuukkeli oli palautunut täyteen lentokuntoonsa, Emily lähti sen kanssa metsään kävelylle jotta voisi keskustella kuukkelin kanssa ilman, että asia paljastuisi muille. Tai pikemminkin ilman, että asia paljastuisi Rafaelille.

”Tiedätkö missä sinun on tarkoitus auttaa minua?” Emily kysyi olkapäällään istuvalta kuukkelilta, kun kaksikko oli kadonnut metsään eikä mökkiä enää näkynyt.

”Oikeasti minulla ei pitäisi olla mitään käsitystä asiasta, mutta sillä hetkellä kun putosin syliisi ne, joita sinä kutsut puisiksi jumaliksi, kertoivat minulle”, kuukkeli vastasi.

Emily oli iloisesti yllättänyt asiasta.

”Tiedätkö sinä kuinka minun on tarkoitus harjoitella heidän lahjansa käyttämistä?” Emily kysyi kuukkelilta.

”Ei. Sitä he eivät kertoneet”, kuukkeli vastasi.

Emily vilkaisi kuukkelia tarkistaakseen, että oliko tämä tosissaan, mutta kuukkeli vain levitti siipiään.

”Mahtavaa. Eli olen yhä samassa lähtöruudussa”, Emily puuskahti ja potkaisi hankea.

Pehmeä lumi pöllähti.

”Puiset jumalat eivät kertoneet asiaan kovinkaan tarkasti. He sanoivat, että sinä kertoisit asiasta tarkemmin. He eivät edes kertoneet sitä mikä tämä lahja on”, kuukkeli sanoi.

”He antoivat minulle tällaisen lahjan”, Emily sanoi ja kääri vasenta hihaansa niin, että hänen ihoonsa kiinni uponneet puun juurten ja oksien välimuodot tulivat esille.

Näky sai kuukkelin säikähtämään niin, että se lennähti parin metrin päässä olevan lähimmän puun oksalle.

”Mitä?” Emily ihmetteli.

”Sait tuon lahjana heiltä?” Kuukkeli kysyi.

”Niin sain. Miten niin?” Emily sanoi.

”Olen nähnyt tuollaisen kerran aikaisemmin”, kuukkeli sanoi.

”Missä ja kenellä?” Emily kysyi.

”Vanhalla miehellä joka asui muutaman kylän päässä. Mies oli muuttumassa kokonaan puuksi. Kuulin kyläläisten sanovan tuota puunkiroukseksi”, kuukkeli vastasi.