Betula nana, osa 76
Emilyn harjoittelu alkoi talven pimeyden takia hyvin
pitkälle mielikuvaharjoittelulla ja sillä, että hän oppisi tuntemaan
puunkirouksen. Tuntemisella tarkoittaen sitä, että Emily oppisi tuntemaan
puunkirouksen teoriassa ja tuntemaan fyysisesti aisteillaan. Nav, Nev ja Niv
neuvoivat Emilylle mitä hänen piti tehdä ja hän teki parhaansa mukaan. Sija
piti Emilylle parhaansa mukaan seuraa ja piti huolta, että Emily muisti pitää
taukoja harjoittelun ohessa. Vaikka Emily harjoitteli enemmän kuin oli ehkä
tervettä, Nav kuitenkin syytti Emilyä monesti harjoittelusta luistamisesta. Nev
oli kuitenkin maltillisempi ja lähti selittämään Emilylle harjoittelun ideaa
toisesta näkökulmasta.
Alkuperäinen lähestymistapa mielikuvaharjoittelun, joka oli
pohjautunut Navin ajatuksiin, oli suoraviivainen. Emilyn piti ajatella vasemman
kätensä puunkirousta niin paljon kuin hän pystyi ja hänen olisi pitänyt pystyä
jossakin vaiheessa hallitsemaan kirousta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut
kahden viikon aikana vaikka Emily kuinka yritti keskittää ajatuksiaan.
Nev kuitenkin selitti Emilylle, ettei kirousta kannattanut
väkisin ajattelemalla saada liikkeelle. Aluksi kannattaisi yrittää päästä
tietoiseen yhteyteen puunkirouksen kanssa. Sitä kautta puunkirousta olisi
helpompi saada tottelemaan käskyjä. Niinpä Emily alkoi keskittyä enemmän
siihen, että saisi yhteyttä itse puunkiroukseen. Kaksi viikkoa Emily yritti
turhaan ja Nav alkoi jälleen kerran kyllästyä.
Eräänä myöhäisenä iltana auringonpäivän jälkeen, kun muut
olivat menneet jo nukkumaan, Emily tunsi puunkirouksen eri tavalla kuin
aikaisemmin. Aikaisemmin hän oli tuntenut puunkirouksen vain ihonsa kautta, kun
kirouksen nyt jo vanhoilta juurilta näyttävät versot painoivat hänen ihoaan
vasten. Nyt hän kuitenkin tunsi versot itsessään. Versojen tunteminen tuntui
Emilystä hyvin oudolta, sillä versot tuntuivat aivan erilaisilta kuin hänen oma
ihonsa.
Aluksi Emily oli niin ihmeissään siitä, että tunsi
puunkirouksen versot, ettei hän edes muistanut että hänen piti yrittää
liikuttaa niitä. Versojen liikuttaminen osoittautui kuitenkin vaikeammaksi kuin
Emily oli uskonut ja kun hän keskittyi versojen liikuttamiseen, hän menetti
yhteytensä versoihin kokonaan. Samana iltana Emily ei enää saanut versojen
tuntemista takaisin. Seuraavana iltana hän kuitenkin onnistui siinä ja sai
pidettyä tunnon pidempään.
Kun Emily kertoi Neville, että oli tuntenut versot, tämä
sanoi, että Emilyn kannattaisi keskittyä aluksi saamaan versojen tuntu
pysyväksi. Vasta tämän jälkeen hänen kannattaisi yrittää liikuttaa versoja. Seuraavat
viikot Emily keskittyi siihen, että tuntisi versot pysyvästi niin kuin hän
tunsi muutkin kehonsa osat. Kahden viikon jälkeen Emily sai tunnon pysymään
valveilla ollessaan. Nukkuessa tunnon ylläpito osoittautui vaikeaksi. Versojen
tunto kulutti kuitenkin niin paljon energiaa, että jos hän olisi nukkuessa
ylläpitänyt tuntoa, hän olisi ollut niin väsynyt, ettei olisi jaksanut tehdä
mitään muuta. Nav kuitenkin halusi, että Emily alkaisi liikuttaa puunkirouksen
versoja mahdollisimman pian.
Näinpä Emily vaihtoi harjoittelualuetta. Hän kuitenkin
ylläpiti versojen tuntoa aina hereillä ollessaan riippumatta siitä kuinka
väsynyt hän oli muusta harjoittelusta. Lisäksi Rafael sanoi, että Emilynkin
piti harjoitella oman alansa taikuutta. Tämän Rafael teki tietämättä Emilyn
puunkiroukseen liittyvästä harjoittelusta ja kun Emily ei tätä asiaa halunnut
Rafaelille paljasta hänen oli aloitettava jää- ja ilmataikojen
harjoitteleminen. Rafael valvoi Mihailin harjoittelun ohessa myös Emilyn
harjoittelua, mutta ei onneksi ottanut itselleen kovinkaan tärkeäksi asiaksi
Emilyn kehittymistä. Näin Emily saattoi harjoitella tasaisesti sekä
puunkirouksen kanssa, että muun taikuutensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti