Puunkirous II

Betula nana, osa 73

Muutamaa viikkoa myöhemmin Rafaelin mökin ympärille kerääntyi kolmen variksen joukkio. Rafaelista ja Mihailista linnut olivat kiehtovia, mutta Sarnel sammakkona pelkäsi niitä. Omassa ruumiissaan hänkin olisi luultavasti ollut kiinnostunut katselemaan lintujen elämää. Linnut olivat erityisen tärkeitä Emilylle, joka edelleen odotti tietoja Sijan lähettämän sanan perusteella.

Seuraavana päivänä Emily ja Sija lähtivät kävelylle metsään. Emilyllä oli mukanaan pieni pussillinen eilisen päivän lounaalta jääneitä lihasuikaleita variksille tarjottavaksi. Variskolmikko tuli heidän luokseen heti, kun he olivat päässeet näkymättömiin mökistä katsottuna.

”Sija, meillä on tietoja pyytämästäsi aiheesta”, ensimmäinen varis sanoi laskeuduttuaan Emilyn ja Sijan lähimmän puun oksalle.

Jälkimmäiset kaksi varista laskeutui ensimmäisen variksen kummallekin puolelle omille oksilleen. Emily ei enää jaksanut olla yllättynyt, että varikset osasivat puhua vaan kaivoi lihasuikalepussin esille. Emilystä katsottuna vasemmanpuoleinen varis näytti olevan erityisen kiinnostunut ruokapussista.

”Niv, ensin työ ja sitten huvi”, keskimmäinen varis sanoi vasemmalle varikselle.

”Muistakaa veljet toki käytöstavat. Esitelkäämme itsemme”, oikeanpuoleinen varis sanoi.

”Olet oikeassa, kuten aina”, keskimmäinen varis myönsi ja jatkoi: ”Minä olen Nav ja tässä ovat veljeni.”

”Minä olen Niv”, vasemmanpuoleinen varis sanoi.

”Ja minä olen Nev. On kunnia tutustua”, oikeanpuoleinen varis sanoi.

”Sitten itse asiaan. Ennen kuin kerromme mitään niin haluamme tietää miksi olette kiinnostuneet aiheesta”, Nav sanoi.

”Mihin te sitä tietoa tarvitsette?” Sija kysyi.

”Meillä on syymme”, Nav sanoi.

Nav ja Sija tuijottivat toisiaan silmiin ja kävivät katseillaan kaksikamppailua.

”Ei ole tavallista, että ihminen haluaa tietää puunkirouksesta. Tai pikemminkin, ei ole tavallista, että kukaan haluaa tietää puunkirouksesta”, Nev sanoi rauhoittaakseen Navin ja Sijan välejä ennen niiden todellista kärjistymistä.

”Ei olekaan, mutta tuo ei ole se syy miksi haluatte tietää meidän syymme olla kiinnostuneita asiasta”, Sija huomautti.

Niv rääkäisi ja heilutti siipiään uhkaavasti Sijan suuntaan.

”Ei minulla ole syytä olla kertomatta teille miksi tarvitsemme tietoa puunkirouksesta”, Emily sanoi mikä sanoi Sijan rääkäisemään hänelle.

”Emme tiedä kenenkä laskuun he tekevät töitä”, Sija kuiskasi Emilylle.

”En minäkään ole varma kenenkä laskuun sinä teet töitä”, Emily kuiskasi Sijalle takaisin mikä sai Sijan heilauttamaan siipiään loukkaantuneena.

”Mitenkä siis on?” Nav kysyi ja tuijotti Emilyä ja Sijaa katseella, joka kertoi vastausajan olevan loppumassa.

”Haluamme tietää puunkirouksesta tämän takia”, Emily sanoi ja otti hanskansa pois vasemmasta kädestä ja sitten kääri saman käden hihaa ylöspäin, jotta varikset näkisivät mitä hänellä oli kätensä ympärillä.

”Huhu piti siis paikkansa”, Niv sanoi.

”Mikä huhu?” Sija kysyi.

”Huhu siitä, että jumalilla on uusi valittu”, Nev vastasi.

”Olemme palveluksessasi, arvon neiti”, Nav sanoi ja lintukolmikko kumarsi Emilylle.

Emily ja Sija valkaisivat toisiaan ihmeissään.