Talvi pohjoisessa

Betula nana, osa 75

Aika kului nopeasti sekä Mihaililla että Emilyllä, kun molemmilla oli runsain mitoin uutta opittavaa ja opitun harjoittelemista käytännössä. Emilyä tosin rasitti se, että hän teki kaiken harjoittelun salassa. Hänen mielestään muiden ei tarvinnut tietää puunkirouksesta yhtään enempää kuin he tiesivät jo valmiiksi.

Näin Auringonpäivä saapui eikä Rafael ollut valehdellut sanoessaan, että auringonpäivän aikaan ikkunoista tuskin näkisi enää ulos. Ikkunoista oli paljaana enää kymmenisen senttimeriä niiden ylälaidasta. Tämäkin tila peittyi kahden viikon kuluessa ja sen jälkeen piti mennä ulos katsomaan päivänvaloa.

Pohjoisessa päivänvaloa oli kuitenkin hyvin vähän. Auringonpäivän aikaan valoa oli vain vähän. Aurinko kävi taivaanrannan yläpuolella vain vajaan tunnin ajan. Rafael kertoi näinä aikoina muutamasta keskitalvisesta matkastaan vuorten pohjoispuolelle, jolloin siellä oli pimeää vuorokauden ympäri.

Auringonpäivän jälkeen päivät alkoivat hitaasti pidentyä, mutta kun eron alkoi selvästi huomata, lumikerros peitti Rafaelin mökin jo lähes kokonaan. Hirsiseinä oli näkyvissä vain talon sillä puolella, mikä ei ollut paikan vallitsevaa tuulensuuntaa vastassa. Toinen puoli sen sijaan oli kokonaan lumenpeitossa ja talon erotti vain jyrkkänä kumpuna lumen keskellä.

Päivät alkoivat kuitenkin pidentyä ja pian aurinko paistoi iloisesti pitkät valoisat tunnit. Kuukausiin auringon lämpö ei kuitenkaan ollut niin kuuma, että se olisi sulattanut lunta. Lopulta sekin kuitenkin tapahtui ja lumikerros alkoi ohentua nopeasti.

Emilyn oli vaikea uskoa kuinka nopeasti metrien lumikerros oli maahan satanut, mutta vielä uskomattomampaa oli se kuinka nopeasti tuo lumikerros suli pois. Lopulta jäljellä oli vain muutamia lumilaikkuja siellä täällä, joita Rafael kutsui kesälumiksi. Tässä vaiheessa vuosi oli jo pitkällä ja kun viimeiset lumet sulivat pois, oli yötönyö jo alkanut.