Nyt luettavana: Kajaani

Ville Rannan Kajaani on sarjakuva, joka kertoo Elias Lönnrotista. Kirja osui silmääni kirjaston sarjakuvien esittelyhyllyssä (ei siis normaalissa kirjahyllyssä vaan sellaisessa, johon tehdään nostoja kirjaston kokoelmasta) ytimekkään nimensä ansiosta. Halusin myös välillä lukea sarjakuvaa, kun viimeisimmät lukemani kirjat ovat olleet tietokirjoja. Sarjakuvia haluaisin muutenkin lukea enemmän, kun niiden lukemisesta kovasti pidän ja olen viehättynyt niiden ilmaisumuodoista ja ilmaisukyvykkyydestä.

Kajaanin kannessa esiintyy Kajaanin kaupunki.

En ole aikaisemmin lukenut mitään Ville Rannan sarjakuvaa, mutta hänen piirrostyylinsä on tuttu pilapiirroksista, joihin silloin tällöin törmää eri yhteyksissä. Rannan piirrostyyli on varsin eläväistä ja rentoa, jopa spontaania. Ajoittain hahmojen erottaminen toisistaan oli vaikeaa, mikä hieman hankaloitti tarinan seuraamista. Muuten pidin sarjakuvan toteutustyylistä ja pidin sitä myös inspiroivana ja silmiä avaavana. Kun on tottunut Aku Ankkaan, ei aina muista, ettei sarjakuvan tarvitse olla viimeisen asti hiottu ollakseen ilmaisukykyinen. Asia on ennemmin päinvastoin.

Elias pysähtyy monesti pohtimaan omia tekemisiään.

Luikittelisin Kajaanin sarjakuvaromaaniksi. Vaikka tarina ei täysin yhdessä putkessa tapahdu, niin se kietoutuu vahvasti yhden punaisen langan ympärille. Kirja hyödyntääkin mielestäni varsin hyvin pidemmän käsittelytavan suomat mahdollisuudet. Kirjan luomaan menneenajan tunnelmaan uppoutuu varsin hyvin. Ehkä jopa paremmin kuin pelkän kirjoitetun tekstin kohdalla uppoutuisi. Sarjakuvan tarina käsittelee pääasiassa Elias Lönnrotin toimia ja tekemisiä Kajaanin vuosinaan, mutta tapahtumia sijoittuu myös Kajaanin ulkopuolelle.

Kirja on tutustumisen arvoinen. Erityisesti sellaisille henkilöille voin suositella kirjaan tutustumista, jotka ovat kiinnostuneet 1800-luvun ihmisten mielenmaisemasta. Sen Ville Ranta mielestäni tavoittaa sarjakuvassaan varsin hyvin.