Tie pohjoiseen

Betula pubescens, osa 1

Marssi pohjoiseen oli pitkä.

Kuolleiden armeija marssi kohti pohjoista ja armeijan kenraali Edkar Netronova ratsasti jo kertaalleen kuolleella hevosellaan kolonnan sivussa. Hänen vierellään kulki hänen epäkuollut karhunsa Nalle, joka toimi sekä Edkarin lemmikkinä että lähimpänä suojelijana. Edkarin ja Nallen perässä seurasivat Edkarin henkivartijat sekä Edkarin palvelija Miranda.

Miranda pomppasi olemuksellaan melko räikeästi esiin kolonnasta. Hän oli yksi harvoista naisista, joita heillä armeijassaan oli mukanaan. Muutamat Nils Tammen seuraajat olivat myös naisia ja yksittäisiä naisepäkuolleita löytyi myös sotilaiden rivistöistä. Nils Tammen seuraajat olivat kaikki pukeutuneet kaikki sukupuolesta riippumatta samanlaiseen harmaaseen kaapuun ja sotilaat puolestaan olivat kaikki samanlaisessa varustuksessa. Miranda sen sijaan oli pukeutunut kuin aatelisnainen lähimetsään suuntautuvalla metsästysretkellä. Edkar oli määrännyt Mirandan teettämään itselleen sopivia asuja, koska tämä tulisi olemaan hänen seuranaan Suuren keisarikunnan kenraalien seurassa. Miranda olikin löytänyt Netronovalasta taitavia ompelijoita, jotka olivat tehneet hänelle upeita asuja. Suuren keisarikunnan kenraalit saivat vain toivoa, että heidän vaimoillaan olisi yhtä upeita asuja.

Edkar sen sijaan toivoi, että hän olisi Netronovalassa. Hän ymmärsi, miksi ruhtinas Netronova oli suostunut Suuren keisarikunnan vaatimukseen osallistumisesta sotaan Imperiumia vastaan, mutta yhtä hyvin hän olisi ymmärtänyt senkin, jos ruhtinas ei olisi tähän vaatimukseen suostunut. Jos Edkar itse olisi saanut päättää, hän olisi valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Sodan uhallakin.

Ruhtinas Mihail Netronova halusi kuitenkin varmistaa rauhan Suuren keisarikunnan kanssa ja nyt Edkar oli matkalla pohjoiseen tuota rauhaa varmistamaan. Netronovalaiset olivat kyllä rauhansa ansainneet. Erityisesti ne, jotka olivat tulleet Léostasta saakka, mutta yhtälailla myös kaikki epäkuolleet ja aegyzalaiset. Vaikka eri ryhmät olivat hyvin erilaisia, kaikkia kolmea yhdisti tahto rauhassa elämisestä.

Toiveistaan huolimatta Edkarin oli jatkettava eteenpäin kohti pohjoista yhdessä armeijansa kanssa. Aikaa kuluttaakseen Edkar seurasi välillä jälkien vanaa, jonka kolona jätti jälkeensä. Välillä hän taas seurusteli Mirandan kanssa. Oikein kyllästyessään Edkar otti Nallen kanssa kisan siitä, kumpi ehtisi nopeammin seuraavan dyynin harjalle.

Ratsastuksen lomassa Edkar huomasi yhden upseereistaan ratsastavan heitä vastaan kolonnan sivussa. Muutamat hänen upseereistaan olivat samaa mieltä pohjoiseen lähtemisen mielekkyydestä, mutta suurin osa oli seikkailunhaluisia ja innokkaina marssimassa sotaan. Edkar oli sitä mieltä, että kaikkien heidän parhaaksi olisi se, etteivät he koskaan päätyisi sotimaan kenenkään kanssa. Vastaan ratsastava upseeri kuului Edkarin muistin mukaan jälkimmäiseen ryhmään.

Upseerin nimi oli Solkar Suomas. Hän oli epäkuolleiden nuoremmasta päästä. Kokemuksen puutteesta huolimatta Solkarin johtajanlahjat olivat jo hyvin esillä. Edkar piti hyvinkin mahdollisena, että Solkar jonain päivänä johtaisi koko epäkuolleiden armeijaa.