Betula nana, osa 313
Mihail astui taikapeilin eteen. Nickel loitsi yhteyden auki
ja pian peilin pyörteen takaa erottui Edkar Netronovan hahmo.
”Ruhtinas Netronova”, Edkar sanoi.
”Kenraali Netronova”, Mihail sanoi.
”Mukavaa kuulla ääntänne”, Edkar sanoi.
”Kuin myös”, Mihail sanoi.
Mihail toivoi, että Edkarin ääni olisi ollut hieman
selkeämpi. Vääristynyt ja sumea kuva ei ollut niin suuri ongelma, sillä Edkar
ei ollut kovinkaan kaunis katsella. Hänen puheestaan sen sijaan oli vaikeaa
saada jo luonnossa selvää ja nyt entistä vaikeampaa.
”Kuinka siellä pohjoisessa on sujunut?” Mihail kysyi.
”Voisin sanoa ehkä, että jopa yllättävän hyvin. Suuren
keisarikunnan kenraalit suhtautuvat meihin aika kylmäkiskoisesti, mutta
ammattimaisesti. En ole nähnyt mitään merkkejä siitä, että pelkomme olisivat
missään muodossa toteutumassa”, Edkar vastasi.
”Se on huojentavaa kuulla”, Mihail sanoi.
”Olemme myös luoneet jonkin verran yhteyksiä paikalliseen
väestöön ja kaupankäynti on onnistunut varsin hyvin. Joitakin ennakkoluuloja
tietysti on, mutta ne varmaan sallittakoon”, Edkar sanoi.
”Ennakkoluuloja on aina kaikkea tuntematonta kohtaan”,
Mihail sanoi.
Mihail ja Edkar puhuivat vielä tarkemmin joukkojen
liikkeistä ja toiminnasta pohjoisessa. He sopivat myös säännöllisestä
yhteydenpidosta Nilsin seuraajineen tekemän yhteydenpidon lisäksi. Sen jälkeen
he hyvästelivät ja Nickel loitsi peilien välisen yhteyden pois.
”Toivottavasti pohjoisen uutiset olivat ruhtinaalle
miellyttäviä”, Nickel sanoi.
”Taisivat olla niin miellyttäviä kuin niiden on vain
mahdollista olla”, Mihail sanoi.
Nickel nyökkäsi ja saattoi Mihailin ja Sarnelin ulos
hevostensa luokse. Mihail ja Sarnel nousivat ratsaille ja lähtivät takaisin
joenpuoleiseen Netronovalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti