Rajan ylitse

Betula pubescens, osa 19

Edkar ja Venir olivat ratsain tarkastamassa lähtöön valmistautuvia joukkoja. Varhain seuraavana aamuna etujoukko lähtisi liikkeelle ja muun armeijan heti perässä.

”Mitä mieltä olet uudesta tehtävästäsi?” Edkar kysyi.

”Enköhän selviydy siitä. Rehellisesti sanottuna, en ollut yllättynyt, kun määräsit kapteeni Waelden vahtimisen minun vastuulleni”, Venir vastasi.

”Sinä olet tottunut elävien kanssa toimimiseen paremmin, kuin kukaan muu upseerini”, Edkar sanoi.

”Niin, herra kenraali”, Venir sanoi.

”Kuulenko äänessäsi pettymystä?” Edkar kysyi

”Jos kenraali sallii rehellisen vastauksen, niin mieluummin tekisin jotakin muuta. Mieluiten olisin miesteni keskellä, kun astumme vieraan ja mahdollisesti osittain vihamielisen valtakunnan alueelle. Monia epäilyttää tämä koko retki”, Venir vastasi.

”Minuakin epäilyttää tämä koko retki”, Edkar sanoi.

Edkar mietti hetken aikaa.

”Onko sinulla ehdotuksia?” Edkar kysyi.

”Ehdotuksia mihin, herra kenraali?” Venir kysyi.

”Tähän tilanteeseen. Haluan sinut joka tapauksessa etujoukkoon kapteeni Waelden kanssa, mutta muuten voimme järjestellä asioita”, Edkar vastasi.

”En osaa heti sanoa, herra kenraali. Ehkä voisin ottaa mukaani joitakin yksittäisiä miehiä ja sitten kierrättää heitä muiden kanssa. Suurempi joukko pääsisi näkemään etujoukon ja olemaan tekemisissä elävien kanssa. Se voisi auttaa hälventämään epäluuloa. Noin muuten minun täytynee tehdä vain sisäisiä järjestelyjä osastossani. Onneksi minulla on myös joukko päteviä aliupseereja apunani. Luotan siihen, että se saavat pidettyä tilanteen hallussaan”, Venir sanoi.

”Miehilläsi ja aliupseereillasi on hyvä johtaja. Se tarttuu”, Edkar sanoi.

”Kiitoksia, herra kenraali. Pyrin tekemään parhaani, koska mieheni ansaitsevat sen”, Venir sanoi.

Edkar ja Venir palasivat Edkarin komentoteltalle, jota jo valmisteltiin purettavaksi seuraavana aamuna. Edkar laskeutui hevosensa selästä, mutta Venir jäi ratsaille.

”Menen vielä osastoni luokse”, Venir sanoi.

”Tee niin, mutta muista myös levätä tänä yönä. Se voi olla viimeinen kunnon lepo vähään aikaan”, Edkar sanoi.

”Yritän parhaani, herra kenraali”, Venir sanoi.

Venir ratsasti pois ja Edkar astui sisälle telttaansa.