Betula nana, osa 12
”Täällähän se Mihail taas makaa puolikuolleena”, Kristian
totesi ivallisesti hymyillen Mihailille. Mihail ei hymyillyt takaisin.
”Mitä teitte demonille?” Mihail kysyi ja yritti päästä edes
istumaan, ettei näyttäisi niin lyödyltä. Totuus kuitenkin oli, että demoni oli
pieksänyt Mihailin kevyesti. Ilman apua hän olisi nyt ratsastamassa hyvinkin aukeilla
laitumilla.
”Emme paljoa mitään. Sinetöimme sen vain tämän laatikon
sisälle”, Camilla vastasi ja tönäisi sormellaan ilmassa leijuvaa laatikkoa.
Laatikko leijui vähän matkaa eteenpäin ja palasi takaisin samaan paikkaan,
missä oli ollutkin.
”Ettehän te kykene sellaiseen. Ette edes kahdestaan”, Mihail
sanoi.
”Me kaksi tarjosimmekin vain manaa”, Kristian totesi.
”Kenelle?” Mihail ihmetteli.
Samassa Mihail tiesi kenelle. Laatikon toisella puolella oli
kalju munkinkaapuun pukeutunut mies, jonka vieressä oli suuri varaani.
”Mihail et olekaan ennen tavannut ystäväämme Gamlosta.
Demonien sinetöinti kuuluu hänen erikoisalaansa”, Camilla esitteli miehen.
”Camilla, osaan minä paljon muutakin”, Gamlos muistutti
Camillaa.
Nelikko hiljeni joksikin aikaa, kun mitään sanottavaa ei
kenelläkään enää tuntunut olevan. Hiljaisuus oli tuskallinen. Vaikka Mihail oli
selvästi heikoin, niin hänellä oli ensimmäisenä voimaa murtaa hiljaisuus.
”En olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta mukava nähdä
teitä.”
Tämän jälkeen Mihailin tajunta sumeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti