Betula nana, osa 11
Yliopistossa kaikki oli ollut helppoa ja turvallista. Vaikka
monet taiat olivat epäonnistuessaan vaarallisia, niin yliopiston turvatoimet
olivat tiukat ja onnistuneet. Mihail oli koko opiskeluaikanaan saanut vain muutaman
palovamman ja paleltuman.
Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Mihail taisteli viimeisillä
hengenkantimillaan elämänsä puolesta sen vääjäämättömän lopun lähestyessä.
Demoni kaukosiirtyisi tunturin rinteelle millä ajanlyönnillä tahansa.
Kuolemanpelko sai Mihailin jälleen tarttumaan kaikilla voimillaan ruohotuppoon
ja kiskomaan itseään muutaman kymmenensenttiä eteenpäin.
Ja sitten Mihailin pelkäämä hetki koitti.
Tärykalvot puhkaiseva pauhu kävi tunturin yllä ja ilma
muuttui kuumaksi ja kitkeränmakuiseksi. Demonin punahehkuiset sorkat upposivat
kiviin Mihailin edessä kevyesti kuin saapas mutaan. Enää demoni ei kuluttanut
aikaa puheisiin, vaan iski ruoskansa suoraan kohti Mihailia.
Sitten tapahtui kuitenkin jotakin, mitä Demoni tai edes
Mihail ei ollut osannut odottaa.
Tyhjästä ilmestyivät valtavat kettingit ja vangitsivat
demonin ennen kuin tämä ehti saattaa iskuaan perille. Viisi metrin mittaista
vaarnaa iskeytyi kivikkoon ja vaarnoissa kiinni olevat uudet kettingit
kiertyivät myös demonin ympärille vangiten demonin vielä tiukemmin paikoilleen.
Seuraavaksi demonin ympärille kettinkien päälle kiertyi valkoinen kääre, johon
ilmestyi monimutkaisia kuvioita.
Valtava valonvälähdys oli sokaista Mihailin ja demoni oli
kadonnut. Tilalle oli tullut pieni metallinen laatikko, joka leijui ilmassa.
Laatikon sulki punainen sinetti. Demoni oli suljettuna laatikon sisälle ja
laatikon molemmin puolin seisoivat Camilla ja Kristian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti